Ajatuksia henkilökohtaisesta mestaruudesta

Vuosi 2025 on päättynyt ja tässä kohtaa on hyvä hetki hieman summata vuoden keskeisiä oppeja. Tässä artikkelissa käsitellään henkilökohtaista mestaruutta ja pohditaan sen tärkeyttä kestävän muutoksen toteuttamisessa. Kirjoittaja myös palaa joihinkin aiemmin itselleen tavoitteeksi asettamiinsa asioita, reflektoi niissä etenemistään sekä asettaa vuodelle 2026 uusia tavoitteita.

Kirjoittaja: Pasi Juvonen

Henkilökohtainen mestaruus käsitteenä

Peter M. Senge (1990, 2006) toi alun perin henkilökohtaisen mestaruuden (personal mastery) käsitteen osana systeemiajatteluun liittyvää kokonaisuutta. Henkilökohtaisella mestaruudella Senge tarkoittaa tilaa, jossa henkilö selkeyttää omat tavoitteensa ja pyrkii tavoitteisiinsa tunnistamalla samalla realistisesti nykytilanteen mistä käsin niihin ponnistaa. Kyse on jatkuvasta oppimisesta, jolla ei ole absoluuttista maalia ja jossa ei koskaan tulla valmiiksi. On siis oleellista tunnistaa itselle merkityksellisiä oppimistavoitteita, jotta voi oppia nauttimaan matkasta, jolla kohti mestaruutta kuljetaan. Kirjoittajaa puhuttelee edelleen edesmenneen formulalääkärin Aki Hintsan toteamus ”Mieti mitä menestys sinulle tarkoittaa, jotta et etsi sitä vääristä paikoista.” (Saari 2015).

Ovatko työkalut itsen ja muiden valmentamiseen kaikille tuttuja?

Lyhyt vastaus on: eivät ole. Oletus siitä, että jokainen olisi miettinyt omaa kehittymistä ja miten itseään voi siinä johtaa, on välillä johtanut myös kirjoittajaa harhaan. Lisäksi se, että tunnetaan työkalut, ei vielä tarkoita, että niitä hyödynnettäisiin. Varsinkaan kun on kyseessä henkilön oma kasvu ja kehittyminen, esimerkiksi johonkin alkuvaiheessa epämukavalta tuntuvaan ja melkoista vaivannäköä vaativaan ryhtyminen. Sanonta ”Kaikki pitävät muutoksesta, kunnes muutostarve kohdistuu itseen.” on aika osuva.

Aika ajoin on käynyt myös ilmi, että kun itse kuvittelee, että jokin asia, malli tai menetelmä on kaikille tuttu, niin sen muille jakaessa on huomannut, että ei se niin ollutkaan. Olemme toisillemme arvokkaita peilejä mestarin polulla etenemisessä ja siksi on tärkeää käyttää aikaa kokemusten jakamiselle ja vertaisoppimiselle. Mikäli on epävarma siitä, onko tuomassa pöytään jotain yleisesti tiedossa olevaa, voi aina alustaa sanomalla: ”Voi olla, että tämä asia on jo monelle tuttu, kerron sen silti.” Aina on niitä, joille esille nostettu asia on uusi ja arvokas.

Laadukasta ajattelua ja yhteistyötä tarvitaan jatkossakin

Teollistuminen muutti aikanaan tarpeen ihmisten fyysiseen voimaan, robotiikka ja muu automatisaatio tarpeen sorminäppäryyteen. Nyt lähiaikoina tekoälyratkaisut ovat muuttaneet tarvetta ihmisen tekemään työhön monessa ajattelua vaativassa tehtävässä. Miten jatkossa erotumme eduksemme koneista, kun tietojenkäsittelyn kapasiteetissakaan emme ole pärjänneet koneille enää vuosikymmeniin?

Koneet eivät edelleenkään pysty luomaan kontekstia, tilaa tai tilannetta, jossa voi syntyä hedelmälliset edellytykset luoda yhdessä uutta. Toistaiseksi koneilta puuttuvat kyvyt myötätuntoon ja empatiaan sekä ihmisten välisyyteen liittyvien herkkyyksien ”momentumien” tunnistamiseen.

Joillakin ihmisille on luontevaa tunnistaa milloin ja mitä kannattaa sanoa, tai jättää sanomatta ja keskittyä myötäelämään kuulemaansa. Näissä yhdessä uuden luomisen kyvyissä kehittyminen on monella tavoitteena henkilökohtaisen mestaruuden polulla. Näitä taitoja ei opita pelkästään kirjoja lukemalla, tarvitaan myös aitoja kohtaamisia. On hyvä pitää mielessä, että kaikki uusi on lähtökohtaisesti syntynyt korviemme välistä. Välillä yksin, mutta useimmiten yhdessä, jättiläisen harteilla seisten. Esa Saarista ja Kirsti Lonkaa (2000) mukaillen laaja-alainen ajattelu – arvostelukykyinen harkinta – on hurja unelma, johon kenelläkään ei ole oikotietä. Tässä ajassa tätä meissä olevaa kykyä kannattaa kultivoida.

Menneitä ja tulevia tavoitteita

Kirjoittajalla on edelleen tavoitteena erottaa runsaasti arvoa luova tekeminen muusta tekemisestä ja käyttää aikaa mahdollisimman paljon arvoa tuottaviin asioihin. Koska on täysin mahdollista, että arvoa tuottavista asioista ei organisaatiossa ole aina yksimielisyyttä, niin tämä tavoite voi pitää sisällään tarpeen perustella muille, miksi joku tekeminen on arvokasta. Olisi hienoa, jos jokainen miettisi omalta kohdaltaan, mitä arvoa tuottava tekeminen on ja huomiosi tämän omassa ajankäytössään. Kaikki selkeästi ei-arvoa tuottava tekeminen kannattaa poistaa kokonaan (Modig & Åhlström 2016).

Vuonna 2021 kun kirjoittaja edellisen kerran reflektoi omaa kulkuaan mestarin polulla, liittyvät keskeiset tavoitteet tasapainon löytämiseen. Tasapainon löytäminen tarkoitti silloin mm. mahdollisuutta havainnoida, analysoida havaintoja ja vielä kykyä ja halua toimia analyysin perusteella (ks. Siilasmaa & Fredman 2018). Mikäli kiireen tunne pääsee vallitsevaksi, kyky havainnoida ja analysoida kärsivät. Ilman mahdollisuutta aika ajoin pysähtyä, myös toiminnasta voi tulla lähinnä säntäilyä ilman mitään merkityksellistä päämäärää.

Kiireen tunteen välttämisellä on monia hyötyjä. Se mahdollistaa oman itsen ja muiden aidon kuuntelun. Kun kiireen tuntemus on päällä, käy usein niin, että oman agendan edistäminen tuntuu tärkeimmältä ja pysähtyminen kuuntelemaan voi jäädä kärsimättömyyden jalkoihin. Oleellisinta kuitenkin on rakentaa tavoitteiden saavuttamiseksi agendaa yhdessä. On kiireen tunnusta aika ajoin ollut myös hyötyä. Kun työpöydällä on asioita, joilla on määräaika, niin jotenkin ihmeellisesti ne useimmiten tulevat valmiiksi määräaikaa mennessä. Moni kollega ja entinen valmennettava on löytänyt itselleen toimivan työkalun, kun on oppinut asettamaan itselleen määräaikoja.

Keneltäkään ei tulisi vaatia sellaista muutosta mihin itse ei ole valmis. Kun on tarpeen kehittyä ja ottaa haltuun uutta, niin ideaalitilanteessa sitä voitaisiin tehdä yhdessä toisiltamme oppien. Kirjoittajan tavoitteena on jatkossa olla valikoiduissa aiheissa mukana myös operatiivisella tasolla, sillä muutoin näkemys eteen tulevista haasteista ja sopivasta etenemisen tahdista niiden ratkaisemisessa voi hämärtyä. Lisäksi palaute asiakkailta tai sidosryhmien edustajalta on aika ajoin arvokasta saada suoraan itselle.

Lähteet

Modig, N. & Åhlström, P. 2016. Tätä on lean: Ratkaisu tehokkuusparadoksiin. 5. p. Tukholma: Rheologica Publishing.

Saari, O. 2015. Aki Hintsa – voittamisen anatomia. Helsinki: WSOY.

Saarinen, E. & Lonka, K. 2000. Muodonmuutos. Helsinki: WS Bookwell Oy.

Senge, P. M. 1990. The Fifth Discipline: The Art & Practice of the Learning Organization. New York: Currency Doubleday.

Senge, P. M. 2006. The Fifth Discipline: The Art & Practice of The Learning Organization (revised and updated). New York: Random House.

Siilasmaa, R. & Fredman, C. 2018. Paranoidi optimisti. Näin johdin Nokiaa murroksessa. Helsinki: Tammi.

Kirjoittaja

Pasi Juvonen työskentelee LAB-ammattikorkeakoululla TKI-johtajana. Hän on työskennellyt amk-kentällä erilaisissa tehtävissä liki 30 vuotta ja valmennusyrittäjänä yli 10 vuotta.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/1260584 (CC0)