Monialaisen TKI-palvelualustan rakentaminen elintarvikealan yrityksille – Työpajan opit FOORDI-hankkeessa

Tässä artikkelissa tarkastellaan LAB-ammattikorkeakoulussa toteutettua FOORDI-hankkeen sisäistä työpajaa, jonka tavoitteena oli jäsentää monialaisen yhden luukun TKI-palvelualustan rakenteita ja mahdollisuuksia. Työpajassa tuotettiin näkemyksiä siitä, miten LAB voi rakentaa ketterän, saavutettavan ja jatkuvuutta tukevan kumppanuusmallin, joka perustuu sisäisen yhteistyön vahvistamiseen, palvelupolkujen selkeyttämiseen ja asiakasrajapinnan tarpeisiin vastaamiseen.

Kirjoittaja: Tiina Simola

Työpaja-aineiston analyysin avulla artikkeli vastaa kysymykseen: Millaiset organisatoriset ja palvelumuotoilulliset ratkaisut mahdollistavat ketterän, saavutettavan ja jatkuvuutta synnyttävän kumppanuusmallin LAB‑ammattikorkeakoulun monialaisessa TKI‑toiminnassa?

Artikkelin tuloksia peilataan ajankohtaiseen tutkimukseen digitaalisista innovaatioalustoista ja lyhyiden ruokaketjujen yhteistyömekanismeista (Chrysanthopoulou et al. 2022; Stoeva et al. 2024) sekä korkeakoulu–teollisuuskumppanuuksien kompetenssisiirron malleista (Sarpong et al. 2025). FOORDI-hankkeessa LABin tavoitteena on koota eri yksiköiden asiantuntemus yhdeksi palvelualustaksi elintarvikealan kehitystarpeiden tueksi (LAB-ammattikorkeakoulu 2025). Tämä artikkeli tuottaa uutta tietoa siitä, mitkä käytännöt ja mekanismit näyttävät LABin asiantuntijoiden mukaan kriittisiltä yhden luukun periaatteen toteutuksessa, verraten löydöksiä kansainvälisiin tutkimusnäkökulmiin.

Digitaaliset ja vuorovaikutukselliset rakenteet yhden luukun mallin taustalla

Elintarvikealan yritysten tarvitsemat TKI-palvelut ovat usein pirstaloituneet, mikä heikentää asioinnin sujuvuutta ja hidastaa yhteistyön käynnistymistä. Yhden luukun periaate vastaa tähän haasteeseen kokoamalla monialaiset palvelut selkeiksi kontaktipisteiksi ja sisäisiksi ohjauspoluiksi (Rudawska 2022; Vuoriainen et al. 2025). Ruokaketjun kontekstissa digitaaliset innovaatioalustat vahvistavat tiedonvaihtoa ja verkostovaikutusta (Chrysanthopoulou et al. 2022), kun taas lyhyiden ruokaketjujen Short Food Supply Chains (SFSC) -kirjallisuus korostaa vuorovaikutusmekanismien eli tiedon jakamisen merkitystä kestävän yhteistyön edellytyksenä (Stoeva et al. 2024; Michelini et al. 2023). Korkeakoulu–teollisuusyhteistyön uudemmat mallit puolestaan painottavat kompetenssien siirtoa perinteisen teknologiansiirron rinnalla, mikä tukee ketterää kumppanuuksien rakentamista (Sarpong et al. 2025; Padilla Bejarano et al. 2023). Tämän kokonaisuuden ytimessä on asiakaslähtöinen palvelumuotoilu, jossa yhdenmukainen palvelulupaus ja mitattava prosessiohjaus lisäävät läpinäkyvyyttä ja skaalautuvuutta sekä LABin sisäisissä palvelupoluissa että yritysrajapinnassa.

LABin näkökulmasta tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että elintarvikealan yritys löytää yhdestä näkyvästä etuovesta (esimerkiksi www-sivuilta) tiensä LABin monialaisten TKI-palvelujen pariin, minkä jälkeen sisäinen ohjauspolku ohjaa yhteydenotot oikeille asiantuntijoille ilman turhaa pallottelua. Digitaaliset ratkaisut keskittävät tiedon ja parantavat saavutettavuutta, mutta varsinainen yhteistyön tiivistyminen syntyy SFSC-kirjallisuuden kuvaamien vuorovaikutusmekanismien avulla (tiedon jakaminen, päätösten synkronointi, tavoitteiden ja kannusteiden linjaus sekä yhteinen tiedonluonti ja viestintä), joita voitaisiin soveltaa LABin sisäisissä prosesseissa ja yritysrajapinnassa. Samaan aikaan yritysyhteistyön uudemmat mallit ohjaavat siirtymään pelkästä teknologiansiirrosta kompetenssien siirtoon ja yhteiskehittämiseen, jolloin LAB toisi menetelmät ja fasilitoinnin ja yritys kontekstin ja tarpeet, siten kumppanuus muotoutuisi ketterästi. Kokonaisuutta johdetaan asiakaslähtöisen palvelumuotoilun keinoin selkeän palvelulupauksen, mittareiden (esim. läpimenoaika, sisäinen ohjaus, asiakastyytyväisyys) ja roolien avulla, jotta malli on läpinäkyvä ja selkeä sekä LABin sisällä että yritysrajapinnassa (Rudawska, 2022; Chrysanthopoulou et al., 2022; Stoeva et al., 2024; Michelini et al., 2023; Sarpong et al., 2025; Padilla Bejarano et al., 2023; Vuoriainen et al., 2025).

FOORDI-hankkeen tavoitteena on rakentaa LAB-ammattikorkeakoululle monialainen yhden luukun TKI-palvelualusta elintarvikealan yritysten ja ruokaketjun toimijoiden tueksi (LAB-ammattikorkeakoulu 2025). FOORDI-hankkeessa LABin tavoitteena on koota eri yksiköiden asiantuntemus yhdeksi palvelualustaksi elintarvikealan kehitystarpeiden tueksi (LAB-ammattikorkeakoulu 2025). Tämä artikkeli tuottaa uutta tietoa siitä, mitkä käytännöt ja mekanismit näyttävät LABin asiantuntijoiden mukaan kriittisiltä yhden luukun periaatteen toteutuksessa, verraten löydöksiä kansainvälisiin tutkimusnäkökulmiin. Työpaja toimi keskeisenä keinona jäsentää näitä tarpeita, ja siksi sen tulosten systemaattinen analysointi on tärkeä vaihe hankkeen etenemisessä.

Yhden luukun periaate LABin TKI‑toiminnassa

Yhden luukun periaate on keskeinen malli, kun halutaan helpottaa yritysten pääsyä korkeakoulun palveluihin ja asiantuntijuuteen. Yhden luukun mallin ajatus on tarjota yrityksille yksi selkeä kontaktipiste, josta kaikki palvelut ja asiantuntijuus tavoitetaan ilman, että yrityksen olisi itse tunnettava organisaation sisäistä rakennetta. Tämä vähentää asioinnin kitkaa ja vahvistaa palvelukokemusta. Se myös tukee LABin sisäistä toimintaa, sillä se edellyttää selkeitä rooleja, yhtenäisiä toimintaperiaatteita ja yhteisesti sovittuja ohjauspolkuja.

Yhden luukun mallissa ei ole kyse vain teknisestä kanavasta tai uudesta palveluportaalista, vaan koko organisaation yhteisestä toimintatavasta. Mallin toimivuus edellyttää sitä, että sisäiset käytännöt, palvelulupaus ja palveluprosessit ovat linjassa keskenään ja että asiantuntijat eri yksiköistä sitoutuvat yhteiseen tapaan kohdata asiakkaat. Tämä tukee koko LABin strategista tavoitetta toimia monialaisena TKI‑toimijana elintarvikealan kehittämisen ytimessä.

LABin yhden luukun mallissa digitaalinen etuovi toimii ainoastaan ensimmäisenä kontaktipisteenä, kun taas varsinainen yhteistyö rakentuu organisaation sisäisille vuorovaikutusmekanismeille; dialogisille käytännöille, tiedon jakamisen tavoille, yhteisten tavoitteiden muotoilemiselle, sisäisen palvelupolun jatkuvalle koordinoinnille. Yhden luukun palvelualusta toimii tehokkaasti vain, jos digitaalisen saavutettavuuden lisäksi sisäiset ohjaus- ja päätöksentekomekanismit ovat ennakoitavia ja läpinäkyviä.

Tutkimusasetelma ja menetelmät

Tämän tutkimuksen aineisto koostuu 20.11.25 järjestetyn FOORDI-hankkeen työpajan keskustelumuistioista, kirjauksista ja teemoitelluista post-it-lapuista. Työpajaan osallistui LAB-ammattikorkeakoulun asiantuntijoita kaikista yksiköistä. Aineisto koostui yhteensä 11 asiantuntijan näkemyksistä, joista kolme oli teknologiayksiköstä, kaksi hyvinvointiyksiköstä, kolme liiketalouden yksiköstä ja kolme muotoiluyksiköstä, sekä lisäksi 6 projektitiimin jäsenen havainnoista, mikä laajensi aineiston syvyyttä ja näkökulmien moninaisuutta. Keskusteluissa käsiteltiin keskeisiä teemoja, kuten sisäisiä palvelupolkuja, markkinointia ja viestintää, resursointia, sopimusprosesseja sekä projektien jälkimarkkinointia. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä. Analyysi toteutettiin teoriasidonnaisen sisällönanalyysin periaattein: aineisto teemoiteltiin ensin aineistolähtöisesti, mutta tulkintaa ohjasi aiempi palvelumuotoilun ja SFSC-yhteistyön kirjallisuus. Teemoittelun jälkeen koodeja ryhmiteltiin yläluokkiin; tunnettavuus, markkinointi ja kontaktien alku, sisäinen palvelupolku ja ohjaus, palvelutarjoama, tuotteistaminen ja myynnin kompetenssi, sopimuskäytännöt, organisaatiorakenne, jälkihoito, jatkomyynti ja palaute sekä verkkosivut ja digityökalut.

Luotettavuuden vahvistamiseksi analyysiä peilattiin teorialähtöisesti palvelumuotoilun ja lyhyiden ruokaketjujen (SFSC) yhteistyön kirjallisuuteen (Costa et al. 2025; Stoeva et al. 2024), mikä auttoi tunnistamaan yhtymäkohtia ja eroja LABin kontekstiin nähden. Menetelmävalinta perustui tarpeeseen ymmärtää ilmiötä kokonaisvaltaisesti ja tuottaa syvällistä tietoa kehittämistyön tueksi. Eettisyys huomioitiin siten, että yksilötason tunnisteita ei käytetty raportoinnissa, ja kaikki tulokset esitetään organisaatiotasolla. On kuitenkin tärkeää korostaa, että löydökset ovat kontekstisidonnaisia ja perustuvat yhden työpajan aineistoon, minkä vuoksi niitä ei tule yleistää sellaisenaan muihin organisaatioihin. Jatkossa hankkeessa aineistoa ollaan laajentamassa useamman työpajan sarjaan, johon myös elintarvikealan yritykset osallistuvat aktiivisesti, jotta näkökulmat monipuolistuvat ja asiakasrajapinnan tarpeet voidaan huomioida entistä kattavammin.

Työpajan tulokset

Aineistosta muodostui viisi selkeää pääteemaa, jotka kuvastivat LABin monialaisen yhden luukun TKI‑mallin keskeisiä kehittämiskohteita.

1) Palvelun saavutettavuus ja yksi etuovi. Työpajassa syntyi vahva konsensus siitä, että LABin verkkosivuille tarvitaan selkeä kontaktipiste; helposti löydettävä yhteydenottolomake ja palveluluettelo. Yrityskumppanin ei tule joutua etsimään oikeaa asiantuntijaa vaan sisäisen ohjauksen on oltava selkeää. Löydös linjautuu digitaalisten alustoiden hyötyihin SFSC-ympäristössä: saavutettavuus ja tiedon keskittäminen tukevat verkostovaikutusta (Chrysanthopoulou et al. 2022; Rudawska 2022).

2) Sisäiset ohjausmekanismit ja vastuunjako. Työpajassa korostui tarve nimetä vastuuroolit ja selkeyttää palvelupolkuja, jotta yhteydenotot ohjautuvat oikeille asiantuntijoille ilman ”pallottelua”. Löydös on samankaltainen SFSC-yhteistyön mekanismien kanssa (päätösten synkronointi, kannusteiden linjaus) (Stoeva et al. 2024) ja palvelumuotoilun ajatuksen kanssa yliopiston monimutkaisesta palvelujärjestelmästä (Costa et al. 2025). Roolien ja vastuiden täsmentäminen nähtiin edellytyksenä yhdenmukaiselle palvelulupaukselle ja sisäisen koordinoinnin sujuvoittamiselle.

3) Ketteryyden ja resursoinnin vahvistaminen, markkinointi. LABin markkinointia tulisi kohdentaa opiskelijoiden lisäksi enemmän myös yrityksille. Osallistujat kokivat myös, että perinteisten palvelujen myynti ei riitä; tarvitaan joustavuutta ja kykyä muovata ratkaisuja yritystarpeisiin. Kompetenssisiirron mallit tarjoavat vaihtoehtoisen reitin ketterään yhteistyöhön perinteisen mallin rinnalla, jossa yritys tuo kontekstin ja tarpeet, LAB tuo työkalut ja prosessit, ja näin syntyy yhteinen toimintamalli. (Sarpong et al. 2025; Padilla Bejarano et al. 2023). Osallistujat korostivat, että ketteryyden kehittäminen ei ole vain resurssikysymys, vaan vaatii myös sisäisen päätöksenteon nopeuttamista ja poikkialaisen työn tekemisen rakenteita.

4) Sopimuspolkujen sujuvoittaminen. Juridiset sopimukset koettiin tyypilliseksi pullonkaulaksi. Työpajan ehdotuksissa korostui ajatus nopeammasta toimintamallista vakioiduilla sopimuspohjilla. Tämä tukee kirjallisuuden esittämiä malleja, joissa hallintakäytännöt ja roolien selkeys ovat välttämättömiä yhteistyön skaalaamiselle (Padilla Bejarano et al. 2023; Vuoriainen et al. 2025). Vakioitujen sopimusmallien nähtiin mahdollistavan myös pienempien ja nopeampien projektien toteuttamisen, mikä tukee ketteriä yhteistyömalleja.

5) Jatkumon varmistaminen (palautteet, jatkomyynti). Projektin päättyminen tunnistettiin parhaaksi ajankohdaksi jatkomyynnille ja jatkosuunnittelulle. Systemaattinen palaute ja vaikutusten mittaaminen tukevat verkoston kasvua (Michelini et al. 2023) ja alustan pitkäjänteistä käyttöä (Chrysanthopoulou et al. 2022). Jatkumon varmistamisen mallin toivottiin olevan vaiheistettu ja yhdenmukainen, jotta projektien jälkimarkkinointi ja jatkokehitys eivät jäisi yksittäisten työntekijöiden oman aktiivisuuden varaan.

Yhteenvetona voidaan todeta, että työpajasta nousseet viisi pääteemaa muodostivat kokonaisuuden, joka jäsensi LABin sisäisen yhden luukun mallin kriittiset elementit: saavutettavuus, sisäinen koordinointi, ketteryys, sopimusprosessit ja yhteistyön jatkuvuus. Nämä toimivat viitekehyksenä pohdinnalle, jossa tarkastellaan tulosten merkitystä laajemmassa TKI‑toiminnan ja yhteistyömallien kontekstissa.

Pohdinta

Työpajan tulokset täsmentävät, miten yhden luukun malli voidaan toteuttaa LABin kontekstissa; yksi näkyvä etuovi, mutta useita taustakanavia, jotka toteutetaan sisäisinä ohjausmekanismeina (roolit ja sisäiset palvelupolut, saavutettavuus, oikean asiantuntijan löytyminen). Tällä tavoin malli yhdistää digitaalisen saavutettavuuden ja vuorovaikutusmekanismit, joiden tutkimus on osoittanut olevan yhteistyön edellytys SFSC-ympäristöissä (Stoeva et al. 2024; Chrysanthopoulou et al.2022.) Tulokset osoittavat, että yhden luukun mallin onnistuminen edellyttää kaksijakoista ratkaisua: ulospäin näkyvää digitaalista saavutettavuutta sekä sisäistä monialaista ohjausrakennetta, joka mahdollistaa asiantuntevan ja oikea-aikaisen palveluohjauksen. Nämä kaksi näkökulmaa kietoutuvat toisiinsa ja määrittävät yhdessä mallin toimivuutta.

Verkkosivujen rooli on kaksijakoinen: ne parantavat näkyvyyttä ja kontaktin luomista, mutta ilman selkeää ohjausta ne eivät ole toimivat. (Hassoun et al. 2023). Siksi LABin yhden luukun toteutuksessa kannattaa huomioida myös palvelumuotoilu; palvelulupaus, jota voidaan mitata siihen soveltuvilla mittareilla esimerkiksi läpimenoajalla, ohjauksen osumatarkkuudella ja asiakastyytyväisyydellä. (Costa et al. 2025; Vuoriainen et al. 2025). Digitalisaation rooli ei rajoitu teknisiin ratkaisuihin, vaan se kytkeytyy laajemmin ruokajärjestelmän innovaatiopolitiikkaan. World Economic Forum (2024) korostaa, että ekosysteeminen yhteistyö ja avoimet innovaatioalustat ovat keskeisiä ruokaketjun uudistumisessa. Tämä tukee LABin tavoitetta yhdistää yritykset, tutkimuksen ja julkiset toimijat. FOORDI-hankkeen yhden luukun malli voidaan nähdä osana tätä laajempaa kehitystä, jossa palvelualustat toimivat katalysaattoreina kestävälle innovaatiolle (World Economic Forum 2024).

Käytännön suosituksina työpajan perusteella nousi esiin yhden etuoven malli, johon on kytketty LABin palveluluettelo sisäisiin rooleihin. Sopimuksien osalta nähtiin vakiopohjaiset sopimukset hyvänä ratkaisuna ja juridiikkatuki olisi hyvä integroida prosessiin jo toiminnan alkuvaiheessa ja tehdä siitä mahdollisimman selkeä ja nopea myös sopimusten osalta (Padilla Bejarano et al. 2023; Sarpong et al. 2025). Vuorovaikutusmekanismit tulisi saada näkyvämmiksi esimerkiksi yhteisten sääntöjen ja ohjeiden kautta sekä linjata kannusteet ja palkitseminen hyvistä onnistumisista myös henkilökunnalle. (Stoeva et al. 2024; Michelini et al. 2023). Projektin päätyttyä olisi tärkeää varmistaa yritysyhteistyön jatkumo ja kytkeä projektien päättymiseen selkeästi jatkokartoitus ja palauteprosessi. (Chrysanthopoulou et al. 2022).

Työpajassa saatiin kerättyä arvokasta aineistoa LABin yritysyhteistyön nykytilasta, käytännöistä ja haasteista, joita voidaan hyödyntää LABin monialaisten palveluiden ja yhden luukun mallin kehittämisessä. Koska aineisto perustuu ainoastaan yhden työpajan keskusteluihin, on jatkossa suositeltavaa järjestää useamman työpajan sarja, jossa myös yritykset ovat aktiivisesti mukana. Tämän vuoksi tuloksia voidaan pitää ensisijaisesti hypoteeseina LABin yhden luukun mallin kehittämisen suuntaviivoista, ei vielä valmiina yleistettävänä toimintamallina. Useamman työpajan aineisto ja yritysten osallistuminen tulevat olemaan välttämättömiä, jotta alustavia löydöksiä voidaan verrata ja validoida laajemmassa kontekstissa. Näin voidaan varmistaa, että kehittämistyö pohjautuu sekä LABin sisäisiin tavoitteisiin, että asiakasrajapinnan tarpeisiin.

Yritysten osallistuminen tuo esiin konkreettisia haasteita ja odotuksia, joita ei välttämättä tunnisteta pelkästään organisaation sisäisestä keskustelusta. Lisäksi olisi hyödyllistä ottaa käyttöön mittaristo vaikutusten seurantaan, esimerkiksi vastausajat, konversio jatkoyhteistyöksi ja asiakastyytyväisyys, jotta voidaan arvioida palvelumallin toimivuutta ja kehittää sitä systemaattisesti. Mittaristo ei ainoastaan tue laadunhallintaa, vaan myös luo läpinäkyvyyttä ja mahdollistaa vertailun eri kehitysvaiheiden välillä. Hankkeen seuraavassa työpajassa ovat mukana elintarvikealan yritykset, mikä tarjoaa tilaisuuden syventää ymmärrystä asiakasrajapinnan tarpeista ja haasteista sekä testata alustavia ratkaisuja käytännön näkökulmasta sisäisessä työpajassa kerätyn aineiston pohjalta. Tämä vaihe on keskeinen, jotta yhden luukun periaate voidaan rakentaa aidosti asiakaslähtöiseksi ja ekosysteemistä hyötyä tuottavaksi. Samalla työpajojen tuloksia voidaan hyödyntää viitekehyksenä myös muiden LABin sisäisten palvelupolkujen suunnittelussa ja yhtenäistämisessä, jolloin opit skaalautuvat koko organisaation kehittämistyöhön.

Työpajan löydökset voidaan tulkita myös Vuoriaisen ym. (2025) Six C’s -kehikon avulla, joka tarjoaa rakenteellisen tavan ymmärtää korkeakoulu–teollisuusyhteistyön onnistumisen edellytyksiä. Kehikko ei ohjannut analyysiä, mutta toimii hyödyllisenä tulkintalinssinä tulosten jäsentämiselle. FOORDI-työpajan keskeiset tulokset voidaan kytkeä Vuoriaisen ym. (2025) Six C’s kehikkoon siten, että Clarity (selkeys) toteutuu LABin sivujen “yhdessä etuovessa”, jossa selkeä kontaktipiste ja palveluluettelo vähentävät yrityskumppanin etsimisen vaivaa. Communication (viestintä) varmistuu läpinäkyvien yhteydenottokanavien ja ytimekkäiden palvelukuvausten kautta sekä yritysrajapinnassa että LABin sisällä. Yritysten kanssa on hyvä sopia myös selkeä viestintärytmi (viikoittain, kuukausittain). Commonality (yhteisyys) syntyy yhteisistä pelisäännöistä ja jaetusta palvelulupauksesta, jotka linjaavat tavoitteet ja toimintatavat yksiköiden välillä. Commitment (sitoutuminen) näkyy resursoinnissa, roolien selkeydessä ja vakiopohjaisissa sopimuksissa, jotka tukevat laatua ja aikatauluja, selkeiden vastuuhenkilöiden sopiminen sekä yritysten, että LABin puolelta helpottaa sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin ja yhteistyöhön. Continuity (jatkuvuus) varmistetaan systemaattisilla palaute- ja jatkosuunnitteluprosesseilla projektien päättyessä. Confidence (luottamus) vahvistuu selkeän sopimuspolun, sovittujen mittareiden (esim. läpimenoaika, ohjauksen osumatarkkuus, asiakastyytyväisyys) sekä onnistumisten näkyvän palkitsemisen kautta (Vuoriainen et al., 2025).

Teoreettisesti tarkasteltuna tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että monialainen TKI‑toiminta edellyttää sekä rakenteellista että vuorovaikutuksellista integraatiota. Käytännössä työpajan löydökset tarjoavat LABille konkreettisia kehittämiskohteita, kuten roolien selkeyttä, palvelulupauksen muotoilua ja sopimusprosessien virtaviivaistamista. Näillä on suora vaikutus siihen, miten nopeasti ja ketterästi LAB voi vastata elintarvikealan yritysten muuttuviin tarpeisiin.

Menetelmällisesti tarkasteltuna yhden työpajan aineisto tarjoaa syvällistä mutta rajattua tietoa LABin sisäisistä prosesseista. Laadullisen sisällönanalyysin vahvuutena oli teemojen muodostuminen suoraan asiantuntijoiden omista kokemuksista, mutta rajauksena on se, että näkemykset edustavat nimenomaan organisaation sisäistä tulkintaa, eivätkä vielä sisällä yritysrajapinnan arvioita. Tämän artikkelin uutuusarvo syntyy siitä, että se jäsentää LABin sisäisen monialaisen yhteistyön mekanismeja yhden luukun mallin näkökulmasta.

Vaikka kirjallisuudessa käsitellään runsaasti innovaatioalustoja ja korkeakoulu–teollisuusyhteistyötä, vähemmän on tutkittu sisäisen koordinoinnin, palvelumuotoilun ja vuorovaikutusmekanismien yhdistymistä korkeakoulun omissa prosesseissa. Tämä artikkeli tuottaa siten uuden näkökulman siihen, miten monialainen TKI-organisaatio voi rakentaa yhtenäisen palvelupolun yritysrajapinnan tueksi. Suositeltavaa on rakentaa systemaattinen seurantamalli, joka arvioi yhden luukun palvelualustan vaikutuksia sekä sisäisiin prosesseihin että yritysrajapintojen toimivuuteen. Lisäksi työpajojen sarjan laajentaminen yritysten aktiivisella osallistumisella on välttämätöntä, jotta alustava malli voidaan muotoilla aidosti asiakaslähtöiseksi ja skaalautuvaksi.

Lähteet

Chrysanthopoulou, F., Lameris, M., Greil, G., Vudragovic, D. & Flynn, K. 2022. An Online Innovation Platform to Promote Collaboration and Sustainability in Short Food Supply Chains. ISEKI-Food eJournal. Viitattu 18.12.2025. Saatavissa https://www.iseki-food-ejournal.com/article/21/pdf

Costa, M.F.B., Morelli, N. & Li, W. 2025. Framing Education as a Complex Service System: A Structured and Multidimensional Framework Through the Service Design Lens. ServDes 2025 Conference Proceedings. Viitattu 18.12.2025. Saatavissa https://dl.designresearchsociety.org/servdes/servdes2025/researchpapers/24/

Ding, S., de Bont, C.J.P.M., Cockbill, S. & Zhou, Q. 2023. A Review of Service Design Pedagogy to Identify Potential Added Value to Product Innovation in Higher Education. Sustainability. Vol. 15(21), 15530. Viitattu 7.1.2026. Saatavissa https://www.mdpi.com/2071-1050/15/21/15530

Hassoun, A., Marvin, H.J.P., Bouzembrak, Y., Barba, F.J., Castagnini, J.M., Pallarés, N., Rabail, R., Aadil, R.M., Bangar, S.P., Bhat, R., Cropotova, J., Maqsood, S. & Regenstein, J.M. 2023. Digital transformation in the agri-food industry: recent applications and the role of the COVID-19 pandemic. Frontiers in Sustainable Food Systems, 7, 1217813. Viitattu 7.1.2026. Saatavissa https://www.frontiersin.org/journals/sustainable-food-systems/articles/10.3389/fsufs.2023.1217813/full

LAB-ammattikorkeakoulu. 2025. FooRDI Food RDI cooperation pilots. Viitattu 18.12.2025. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/foordi-food-rdi-cooperation-pilots

Michelini, L., Grieco, C. & Dentchev, N. 2023. Leveraging collaborations to increase the impact of food sharing platforms. British Food Journal. Vol. 125(11), 3953–3978. Viitattu 6.1.2026. Saatavissa https://www.emerald.com/bfj/article/125/11/3953/65763/Leveraging-collaborations-to-increase-the-impact

Padilla Bejarano, J.B., Zartha Sossa, J.W., Ocampo-López, C. & Ramírez-Carmona, M. 2023. University Technology Transfer from a Knowledge-Flow Approach—Systematic Literature Review. Sustainability. Vol. 15(8), 6550. Viitattu 6.1.2026. Saatavissa https://doi.org/10.3390/su15086550

Rudawska, J. 2022. The One Stop Shop Model – a Case Study of a Digital Innovation Hub. Zeszyty Naukowe Politechniki Częstochowskiej. Zarządzanie, 47, 31–42. Viitattu 6.1.2026. Saatavissa https://doi.org/10.17512/znpcz.2022.3.03

Sarpong, D., Meissner, D., Marcondes de Moraes, G.H.S. & Vismara, S. 2025. The impact of university-industry engagement and the rise of competency transfer partnerships. Journal of Technology Transfer. Advance online publication. Viitattu 6.1.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s10961-025-10251-5

Stoeva, S., Van Gompel, R., Van den Bossche, L., Rogge, E., Slavova, P., Grivins, M. & Mileiko, I. 2024. Understanding collaboration in short food supply chains: a focus on collaborative relationships, interaction mechanisms and relational benefits. Agricultural and Food Economics, 12, art. 49. Viitattu 6.1.2026. Saatavissa https://link.springer.com/article/10.1186/s40100-024-00344-4

Vuoriainen, A., Rikala, P., Heilala, V., Lehesvuori, S., Oz, S., Kettunen, L. & Hämäläinen, R. 2025. The six C’s of successful higher education–industry collaboration in engineering education: a systematic literature review. European Journal of Engineering Education. Vol. 50(1), 26–50. Viitattu 7.1.2026. Saatavissa https://www.tandfonline.com/doi/pdf/10.1080/03043797.2024.2432440

World Economic Forum. 2024. Mainstreaming Food Innovation: A Roadmap for Stakeholders. Viitattu 8.1.2026. Saatavissa https://www3.weforum.org/docs/WEF_Mainstreaming_Food_Innovation_2024.pdf