Industry 5.0: Ihmiskeskeinen teknologiaparadigma ja koulutuksen rooli

Kirjoittaja: Harri Heikkilä

Artikkelin aineisto koostuu kolmesta pääelementistä. Koska kyse on nousevasta ajattelutavasta, sen filosofinen tarkastelu on välttämätöntä – ilman käsitteellistä pohjaa sen puhunta ei avaudu, sillä strategisen painopisteen muutos ei ole pelkästään tekninen. Siksi tehtiin kirjallisuuskatsaus, joka sisälsi filosofisia, teknologisia ja yhteiskuntateoreettisia lähteitä. Näistä keskeisiä olivat postfenomenologia (Ihde 2009), teknologinen humanismi (Doueihi 2011; Fuchs 2022), sekä toisaalta posthumanistinen keskustelu teknologiasta (Braidotti 2024; Hayles 2017).

Toiseksi tarkasteltiin Euroopan komission dokumentteja, kuten Industry 5.0 – Towards a Sustainable, Human-centric and Resilient European Industry (European Commission 2021) ja Community of Practice on Industry 5.0: Final Report 2024 (European Commission 2024).

Kolmanneksi etsittiin empiirisiä esimerkkejä eurooppalaisista projekteista ja koulutusaloitteista, jotka toteuttavat Industry 5.0:n periaatteita. Näiden avulla havainnollistetaan strategian käytännön merkitystä pedagogiikalle ja teknologiselle kehitykselle.

Selvitetään aluksi käsitteitä. ”Industry 4.0” on se teollisuuden aikakausi, jota elämme parhaillaan. Se on korvannut ”Industry 3.0:n”, 70-luvulla alkaneen ATK:n ja automaation ajan. Industry 4.0 on digitalisoinnin aikakausi, joka rakentuu älylaitteiden, tekoälyn ja koneoptimoinnin varaan, ja sen tavoitteena on tuotannon tehokkuuden maksimointi. (Longo ym. 2020) Tämä teknologia- ja prosessikeskeinen lähestymistapa on tuottanut merkittäviä hyötyjä, mutta sen rajallisuudet ovat käyneet yhä selvemmiksi: yhteiskunnalliset, ekologiset ja inhimilliset näkökulmat ovat jääneet marginaaliin. Industry 4.0:n diskurssi on ollut pitkälti teknologiapainotteista ja usein jopa dehumanisoivaa (Grabowska ym. 2022; Ghobakhloo ym. 2024).

Industry 5.0 tarjoaa tulevaisuuteen ratkaisevasti toisenlaisen näkemyksen, jossa teknologia nähdään kumppanina ihmisen ja planeetan hyvinvoinnin edistämisessä (European Commission 2021). Se laajentaa kestävyyden käsitteen kokonaisvaltaiseksi, yhdistäen inhimillisen luovuuden, yhteiskunnallisen vastuun ja ekologisen tasapainon osaksi teollisuuden arvojärjestelmää – tavoitteena taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti vastuullinen tulevaisuus, jossa osallisuus yhteiskuntaan ja työn mielekkyys ovat arvoja (Rame ym.2024). Tähän tähdätään ottamalla tekniset, sosiaaliset ja eettiset näkökohdat suunnittelussa huomioon alusta saakka (Longo ym. 2020).

Selvennän viitattujen lähteiden perusteella eroa nykyiseen ajatteluun taulukossa 1.

ASPEKTI	INDUSTRY 4.0	INDUSTRY 5.0
Painopiste	Automaatio, dataohjattu tehokkuus	Ihmiskeskeisyys, sosiaalinen ja ekologinen kestävyys, resilienssi
Teknologiat	IoT, tekoäly, robotiikka, big data	Samat teknologiat + eettislähtöinen suunnittelu, ihmisen ja koneen yhteistyö
Ihmisen rooli	Minimoitu automaation kautta	Keskeinen: luova toimija, päätöksentekijä, vastuunkantaja
Tavoite	Tuottavuus, kustannusten alentaminen	Arvopohjainen merkityksellinen innovaatio ihmisille ja planeetalle
Arvot	Skaalautuvuus, tehokkuus	Osallisuus, hyvinvointi, yhteiskuntavastuu
Järjestelmät	Koneoptimoidut työnkulut	Yhteissuunnitellut, mukautuvat ja osallistavat järjestelmät

Taulukko 1.  Industry 4.0:n ja Industry 5.0:n eroavaisuudet.

Tiivistäen: Industry 5.0 rakentuu kolmen perusperiaatteen varaan: ihmiskeskeisyyden, kestävyyden ja resilienssin. Ihmiskeskeisyys tarkoittaa, että teknologisen kehityksen tulee olla alisteista inhimillisille arvoille ja hyvinvoinnille. Kestävyysvaade taas integroi ympäristönäkökulmat osaksi liiketoimintastrategioita. Resilienssi puolestaan varmistaa kyvyn sopeutua ja toipua äkillisistä häiriöistä, kuten pandemioista, geopoliittisista kriiseistä ja teknologisista muutoksista.

Koska Industry 5.0 puhuu painokkaasti ihmiskeskeisyydestä, termi ansaitsee pidemmän pohdinnan, joka perustelee myös koulutusehdotusta.

Filosofinen perusta

Industry 5.0 ei hylkää teollisuuden aiemman kehitysasteen digitalisaatiota tai automaatiota, vaan laajentaa niiden tarkoitusta siten, että teknologia tukee ihmistä ja yhteiskuntaa. Ihminen nähdään kumppanina, ei kilpailijana, älykkäiden koneiden rinnalla (Grabowska ym. 2022). Ajatuksen ytimessä on, että ubiikkiyhteiskunnassa teknologia vaikuttaa kaikkeen. Siksi ihmisen tulee olla teknologisen kehityksen keskiössä. Teknologiaa ei voi enää käsitellä ihmisestä ja yhteiskunnasta erillisenä entiteettinä. Pohjimmiltaan on kyse humanismin tradition tuomisesta vahvemmin teknologiaan.

Tämä teknologisen humanismin traditio on vanha, mutta ainakin suomalaisessa keskustelussa se on tähän saakka ollut varsin syrjässä. Suomi on perinteisesti insinööriorientoitunut maa, jossa tällainen ajattelu on kenties tuntunut vieraalta. Hautamäki (2010) näkee maamme niin vahvasti teknologiapainotteisen ja insinöörivetoisen ajattelun perillisenä, että tämä on jopa rajoittanut sosiaalisen ja käyttäjälähtöisen innovaation kehitystä. Teollisuuden kolmanteen ja ehkä neljänteenkin aaltoon insinööriorientaatio saattoi sopia. Mutta nyt tarvitsemme muutosta.

Teknologiafilosofiassa on pitkään keskusteltu siitä, kehittyykö teknologia omaehtoisesti vai voiko yhteiskunta ohjata sitä. Ellul (1954) varoitti jo 50-luvulla siitä, että teknologia tapaa kehittyä omalakisesti itsenäisenä voimana, joka pakottaa aina yhteiskunnan sopeutumaan siihen. Winner (1980) näki tämän vaarallisena, koska teknologioilla on laajoja poliittisia seurauksia ja ne muovaavat vallan rakenteita. Hän päätteli, että teknologian kehitykseen on voitava vaikuttaa – yhteiskunta voi ja sen tulisi olla siinä kehityksessä ohjaava kumppani.

Winnerin ajattelussa on yhtymäkohtia sosiaalisen konstruktionismin teoriaan (Bijker & Law 1997), jonka mukaan teknologian kehitys muotoutuu ihmisten, markkinoiden ja yhteiskunnan vuorovaikutuksessa. Se ei ole ennalta määräytynyt prosessi, kuten teknologinen determinismi näkee. Tämä teknologian sosiaalinen muokkautuminen (social shaping of technology) korostaa, että teknologiset ratkaisut ovat ihmisten välisen jatkuvan neuvottelun tulosta, ei väistämätöntä kehityspolkua. Teknologian sosiaalisen konstruktion (SCOT) näkökulmassa kuluttaja viimekädessä hyväksyy tai hylkää teknologian markkinoilla ja siten muokkaa sitä. Feenberg (1991) on kehittänyt tästä kriittistä konstruktionismia, jonka mukaan teknologioita voi – ja tulee – tietoisesti suunnata demokraattisesti ja eettisesti, eikä niiden kehitystä tule hyväksyä annettuna. Ellulin perintöä on kehitetty myös postfenomenologiassa (Ihde 2009), jossa teknologia nähdään kaikkea kokemusta muokkaavana välittäjänä, se muokkaa ihmisen suhdetta maailmaan – ja huomaamattamme myös käytäntöjä ja valtasuhteita.

Yhdistävänä tekijänä on näkemys, että teknologia ei ole neutraalia, vaan arvolatautunutta ja siksi sen tulee olla eettisen ja demokraattisen ohjauksen piirissä. Vaikka teknologinen humanismi katsoo teknologiaa kriittisesti, se ei torju teknologiaa, vaan pyrkii suuntaamaan sen kehitystä inhimillisten arvojen mukaisesti.

Nykyiset teknologisiksi humanisteiksi tunnustautuvat tutkijat ovat usein keskieurooppalaisia. Itävaltalainen Fuchs (2022) kritisoi alustatalouden rakenteita ja näkee teknologisen humanismin poliittis-filosofisena projektina, joka vaatii digitalisaation eettistä ja demokraattista ohjausta. Ranskalainen Doueihi (2011) menee pidemmälle ja määrittelee teknologisen humanismin ihmiskunnan pitkän kehityskulun neljänneksi vaiheeksi renessanssin, valistuksen ja modernin jälkeen.

Doueihi puhuu ranskalaisittain ”numeerisesta humanismista” tehdäkseen eron ”digitaalisen humanismin” traditioon, jonka humanistinen tutkimus on ottanut omaan käyttöönsä. Siinä kontekstissa termillä tarkoitetaan niitä digitaalisia metodeja ja välineitä, joita ihmistieteet voivat käyttää omalla tutkimusalallaan: tätä edustaa esimerkiksi Helsingin yliopiston digitaalinen humanismi. Teknologinen humanismi on siis varsin eri asia – se on kiinnostunut teknologian muokkaamisesta ja teknologian vaikutuksista yhteiskuntaan ja ihmiseen. Voiko teknologia olla ihmisen kumppani ja voimaannuttaja? Jotkut Industry 5.0 -konseptiin perehtyneet tutkijat puhuvat jopa ihmisen ja koneen välisestä symbioosista (Longo ym. 2020), mutta eivät tarkoita sillä ihmisen ja koneen fuusiota, kuten transhumanistit.

Transhumanismi näkee teknologian välineenä ihmisen biologisten ja fyysisten rajojen ylittämiseen. Teknologinen humanismi taas haluaa muokata teknologiaa ihmisen voimaannuttamiseksi, mutta säilyttää ihmisen ja koneen välisen eron.

Industry 5.0:ssa ihmiskeskeisyys on keskeinen lähtökohta. Trendinomaisesti nousseessa posthumanistisessa diskurssissa ihmiskeskeisyys tulkitaan sen sijaan usein kriittisesti: valistuksen ja humanismin perintö nähdään läntisen kulttuurin projektina, joka perustuu luonnon hallintaan (Herbrechter 2013).

Soper (2012) tarkastelee posthumanistista ajattelua kriittisesti, erityisesti sen taipumusta käsitellä humanismia yksipuolisesti. Hän huomauttaa, että monet posthumanistit konstruoivat humanismin karikatyyrin – länsimaisen, rationalistisen ja antroposentrisen ihmiskuvan – ja käyttävät sitä lähtökohtana omalle “ihmisenjälkeisyydelleen”. Näin he sivuuttavat humanistisen tradition sisäisen moninaisuuden: sen kriittiset, ekohumanistiset ja ei-länsimaiset muodot. Cadman ym. (2025) täydentävät Soperin havaintoa toteamalla, että posthumanismin into haastaa humanismin rajat voi muuttua affektiksi, jossa vastuu ja itseymmärrys unohtuvat. Keskustelua vaikeuttaa myös se, että ihmiskeskeisyydellä tarkoitetaan varsin eri asioita kontekstista riippuen. Industry 5.0:ssa ihmiskeskeisyys merkitsee käytäntöjen ja arvojen jatkuvaa neuvottelua ihmisen ja teknologian välillä. Sitä ei tule sekoittaa antroposentrismiiin, jossa ihminen asetetaan luonnon yläpuolelle.

Muotoilussa voidaan ajatella yleisellä tasolla, että ihmiskeskeisyys vain laajentaa käyttäjäkeskeisyyden yksilötasolta yhteisöön ja koko yhteiskuntaan. Se korostaa ihmisarvoa, sosiaalista vastuuta, eettisyyttä ja kestävyyttä teknologian ja organisaatioiden toiminnassa. Tämä on myös se tulkinta, joka näkyy Euroopan komission Industry 5.0 visioissa. Tässä mielessä monien posthumanististen tulkintojen luoma jännitteinen suhde ihmiskeskeisyyden ja kestävyyden välille tuntuu turhalta.

Posthumanisteilla on tärkeitä huomioita mutta ei monopolia tulkita humanismia ja ihmiskeskeisyyttä. Näiden eri käsitteiden välinen suhde ja sen mahdolliset tulkinnalliset jännitteet edellyttävät syvempää analyysia – johon kuuluu olennaisesti esimerkiksi keskustelu relativismista. Sitä tämä artikkeli voi ainoastaan alustaa. Rosendahl Thomsen (2019) suosittaa välttämään tässä keskustelussa vastakkainasettelua ja suuria paradigmajulistuksia sekä pitämään aporian avoimena.

Teknologinen humanismi siis näkee, että ihmiskeskeisyys ei sulje pois muiden elollisten ja ei-elollisten toimijoiden huomioon ottamista, vaan nostaa inhimillisen toimijuuden ja vastuun niistä keskiöön. Industry 5.0:n näkökulmasta humanismia ei tule hylätä, vaan päivittää: ihmiskeskeisyys merkitsee vastuullista toimijuutta, jossa inhimilliset arvot kuten ihmisarvo, tasa-arvo ja kestävyys säilyvät lähtökohtina, samalla kun ekologinen näkökulma otetaan vakavasti (European Commission 2021). Cadman ym. (2025) esittävät, että modernin humanismin on kehityttävä planetaariseksi humanismiksi, joka ottaa huomioon ihmisen, yhteiskunnan ja ekosysteemien keskinäisriippuvuuden.

Mielenkiintoinen ja yllättävältä taholta tuleva lisä tähän keskusteluun on Vatikaanin tutkimuslaitoksen julkaisu Antiqua et nova (Dicasterium pro Doctrina Fidei & Dicasterium pro Cultura et Educatione 2024), joka varoittaa post- ja transhumanismista ja korostaa ihmisälyn ainutlaatuisuutta suhteessa tekoälyyn. Teksti on pitkä ja pohtiva ja sen keskeinen väittämä on, että tekoälyn seurauksena ihmisten välinen yhteys on vaarana ohentua ja alistua koneiden välittämille uusille malleille. Teknologia ja tiede nähdään osana ihmisen kutsumusta viljellä ja varjella luomakuntaa, mutta niiden käyttö edellyttää vastuullisuutta ja yhteisen hyvän huomioimista. Vatikaani korostaa, että tekoäly on rajallinen, sillä siltä puuttuvat tietoisuus ja moraalinen vastuu. Teknologia on kumppani, jonka on pysyttävä apuvälineenä, ei ihmisen korvikkeena. Tässä katsannossa Vatikaani tulee mielenkiintoisella tavalla lähelle teknologista humanismia.

Keskeinen osa teknologisen humanismin eetosta on, että ihmisyyttä ei voi redusoida algoritmeihin. Tällainen vaara on ilmeinen tilanteessa, jossa teknologia käsitetään vain teknisenä asiana ymmärtämättä sen vaikutuksia ihmiseen ja yhteiskuntaan. Ajatellaanpa vaikka sosiaalisen median algoritmien vaikutusta ihmisten väliseen kanssakäymiseen ja jopa politiikkaan.

Yhteenvetona: siinä missä posthumanismi purkaa ja transhumanismi ylittää ihmiskeskeisyyttä, teknologinen humanismi säilyttää ihmisen vastuullisena ohjaajana. Tämä ei tarkoita ekologian sivuuttamista – kestävyys on sisäänrakennettuna vastuuna, ei erillisenä lisänä. Tämä erityisyys ja EU:n panostus legitimoivat Industry 5.0:lle omaa koulutusohjelmaa – enää ei riitä, että lisätään ekologista kestävyyttä, sosiaalinen kestävyys täytyy myös huomioida.

Eurooppalaiset käytännön esimerkit

Euroopan komission raportti Industry 5.0 – Towards a sustainable, human centric and resilient European industry (European Commission 2021) haluaa siirtää painopistettä Industry 4.0:n tehokkuudesta ja talouskasvusta eetokseen, jossa pohditaan, miten teknologia saadaan palvelemaan paremmin ihmiskuntaa.

Vuoden 2024 Community of Practice (CoP 5.0) -pilotti toi tähän lisää konkretiaa: yli sata innovaatioekosysteemin toimijaa yhdessä EU:n asiantuntijoiden kanssa rakensivat transformatiivista politiikkaohjelmaa, kehittivät arviointityökalun (Learning and Assessment Tool) ja loivat alustaa pilotoinneille ja hyvien käytäntöjen esimerkeille. CoP 5.0 korostaa muun muassa kiinnostavia biomimeettisiä suunnittelukäytäntöjä, jotka jäljittelevät luonnon toiminnallisia periaatteita ja resurssiviisautta. Lisäksi se ehdottaa Hubs 5.0 −konseptia järjestelmätason kokeilualustoiksi, joissa teollista muutosta voidaan jalkauttaa paikallisesti resilienssin ja kestävyyden ehdoilla. (European Commission 2024)

Uusia koulutushankkeita on perustettu tältä pohjalta. Wienin yliopistojen (Wienin yliopisto, TU Wien ja WU Wien) yhteinen Digital Humanism -tohtoriohjelma alkoi 2024 ja on maailman ensimmäinen alan tohtorikoulutus. Pisan yliopiston Human-Centric ICT for Industry 5.0 -kesäkurssi yhdistää teoreettisen opetuksen ja käytännön kehitystyön tekoälyn ja ihmiskeskeisten järjestelmien alalla.

Barcelona konkretisoi teknologista humanismia kaupunkipolitiikassa ja on julistautunut teknologisen humanismin pääkaupungiksi. Hac Te -keskus yhdistää yhdeksän yliopisto- ja kulttuurilaitosta, ja kaupungin digitaalipolitiikka priorisoi käytettävyyttä, läpinäkyvyyttä ja kansalaisten oikeuksia teknologisen tehokkuuden sijaan. (Diaz 2022) Euroopan komission Industry 5.0 Award palkitsee hankkeita, jotka toteuttavat strategian periaatteita, ja loppuraportti (European Commission 2024) konkretisoi politiikkatason suositukset.

Suomessa ihmiskeskeisen teknologiatutkimuksen pioneerityötä tehdään muun muassa Aalto-yliopiston Muotoilun laitoksella sekä Tampereen yliopiston Human-Centered Technology (IHTE) -tutkimusryhmässä, joka tutkii ihmisen ja teknologian vuorovaikutusta, käytettävyyttä ja käyttäjäkokemusta. VTT:ssä kehitellään teollisuuden digitalisaatiota ja kestävyyssiirtymää yhä enemmän myös inhimillisistä näkökulmista. Tarvitsemme kuitenkin rohkeampia kokeiluja – sellaisia, joissa humanistiset tieteet tuodaan aidosti mukaan teknologiakehitykseen, ei vain jälkikäteen arvioimaan sen eettisiä seurauksia.

Kuinka teollisuuden viides aalto jalkautuu koulutukseen 2020-luvun lopulla?

Rame ym. (2024) korostavat koulutuksen merkitystä: tulevaisuuden työelämässä teknologista osaamista on täydennettävä kognitiivisilla ja eettisillä taidoilla, jotta teknologiaa voidaan soveltaa inhimillisesti, vastuullisesti ja luovasti. Industry 5.0 edellyttää kokonaisvaltaista osaamista, jossa teknologinen lukutaito, empatia ja kriittinen ajattelu yhdistyvät. Muukin kansainvälinen tutkimus (Adel 2022; Broo ym. 2022) tukee ajatusta, että Industry 5.0:n ytimessä on koulutus, joka kehittää teknologista asiantuntijuutta yhdessä eettisen ja systeemisen ymmärryksen kanssa.

Industry 5.0:n eetos haastaa myös ammattikorkeakoulut pohtimaan omaa rooliaan uudelleen. Jos teknologia nähdään paitsi merkittävimpänä taloudellisena voimana, myös kulttuurisena ja yhteiskunnallisena tekijänä, jonka suuntaa voidaan ohjata, tarvitaan uutta koulutusta. Tarvitaan ennakkoluulotonta monitieteellisyyttä, jossa teknologia-ala, muotoilu, etiikka, liiketalous ja sosiaalitieteet tuodaan yhteen uudenlaisissa oppimisympäristöissä. Kansainväliset esimerkit osoittavat, että Industry 5.0 -henkiset koulutusohjelmat ovat poikkitieteellisiä ja käytännönläheisiä, mikä tarkoittaa, että myös ammattikorkeakouluilla voisi olla tässä merkittävä panos.

Hahmottelen tässä kokeilukulttuurin hengessä uutta, kansainvälistä koulutusmallia.

Englanninkielinen BA-ohjelma voisi houkutella opiskelijoita eri puolilta Eurooppaa ja profiloida suomalaiset korkeakoulut Industry 5.0-ajattelun edelläkävijöiksi. Ohjelma yhdistäisi filosofisen, teknisen ja yhteiskunnallisen osaamisen vastaten Industry 5.0-aikakauden osaamistarpeisiin.

Filosofinen painotus toisi opetukseen teknologisen humanismin ja teknologian etiikan näkökulmat, auttaen opiskelijoita ymmärtämään teknologian historiallisia kehityskaaria sekä arvioimaan sen vaikutuksia inhimillisiin arvoihin ja yhteiskuntaan.

Teknologia-asiantuntijuus puolestaan tarjoaisi vankan perustan tekoälyn, IoT:n, robotiikan ja data-analytiikan hallintaan – mutta aina ihmiskeskeisestä ja eettisesti kestävästä näkökulmasta.
Opiskelijat oppisivat kehittämään läpinäkyviä, selitettäviä ja vastuullisia tekoälyratkaisuja sekä tarkastelemaan teknologiaa, ihmisyyttä ja yhteiskuntaa toisiinsa kietoutuneina järjestelminä.

Käytännön toteutus rakentuisi projekti- ja kokeilupohjaiselle oppimiselle, jossa opiskelijat suunnittelisivat ja toteuttaisivat prototyyppejä yritysten ja yhteisöjen kanssa, samalla kehittäen muutosjohtamisen ja systeemisen ajattelun taitoja.

Postfenomenologinen lähestymistapa auttaisi hahmottamaan, miten teknologiat muokkaavat havaintoa, vuorovaikutusta ja yhteiskunnallisia rakenteita. Ohjelma ankkuroituisi suomalaiseen innovaatioekosysteemiin, hyödyntäen hyvinvointiyhteiskunnan arvoja ja alueellisia yhteistyöverkostoja.

Muotoilun kentästä Industry 5.0 -ajatteluun linkittyy myös Calm Technology – teknologian suunnittelu, jossa korostuvat huomaamattomuus, saumattomuus ja käyttäjän keskittyminen omaan toimintaansa (Case 2015).

Klassinen pohjoismainen design-perintö – yksinkertaisuus, toimivuus ja inhimillisyys – tarjoaa edelleen vahvan filosofisen pohjan Industry 5.0:lle, ja biomimeettiset lähestymistavat avaavat uusia suunnittelun mahdollisuuksia.

Perusajatus säilyy: teknologian on palveltava ihmistä, ei päinvastoin – teknologian muotoilu tällaiseksi on etiikkaa käytännössä.

Ohjelma voisi rakentua viidestä toisiaan täydentävästä osa-alueesta, jotka yhdistävät teknisen osaamisen, filosofisen ymmärryksen ja eettisen harkinnan. Ensimmäinen kokonaisuus johdattaisi opiskelijat teknologisen humanismin peruskysymyksiin: miten teknologia muokkaa ihmistä ja yhteiskuntaa, ja miksi sen kehitys on ymmärrettävä arvolatautuneena eikä neutraalina. Tähän sisältyisivät johdantokurssit teknologian filosofiasta, digitalisaation etiikasta ja ihmisen ja koneen vuorovaikutuksen historiasta.

Toinen kokonaisuus syventäisi osaamista Industry 5.0:n keskeisissä teknologioissa – tekoälyssä, robotiikassa, datataloudessa ja IoT:ssa – mutta korostaisi niiden eettistä ja ihmiskeskeistä soveltamista. Teknologia nähtäisiin välineenä inhimillisen toimijuuden vahvistamiseksi, ei sen korvaamiseksi.

Kolmannessa kokonaisuudessa painottuisi teknologian ja yhteiskunnan välinen suhde. Kurssit, kuten Value Sensitive Design, tarkastelisivat arvolähtöistä suunnittelua ja eettistä päätöksentekoa osana teollisia prosesseja.

Neljäs kokonaisuus rakentaisi monitieteistä ongelmanratkaisukykyä ja yhteistyötä. Projektipohjaisissa kursseissa opiskelijat ratkoisivat työelämän ja yhteiskunnan todellisia haasteita yhdessä eri alojen asiantuntijoiden kanssa.

Viides osa keskittyisi eettiseen teknologiakehitykseen: siihen, miten arvot ja vastuu sisällytetään liiketoimintamalleihin ja teknologian suunnittelun arkeen – toisin sanoen siihen, että teknologian etiikka tapahtuu käytännön tasolla, osana arjen suunnitteluprosesseja.

Tällainen ohjelma loisi ainutlaatuisen sillan teoreettisen ja soveltavan osaamisen välille, yhdistäen postfenomenologisen teknologiafilosofian ja käytännön teollisuussovellukset. Valmistuneet opiskelijat olisivat asiantuntijoita, joilla on syvällinen tekninen osaaminen, humanistinen ymmärrys ja kyky toimia sillanrakentajina teknologia- ja ihmistieteiden välillä. Koulutusohjelman tehtävänä olisi kehittää sellaista teknologiaosaamista, joka tunnistaa ekologiset ja yhteiskunnalliset kytkökset mutta säilyttää ihmisen moraalisen vastuun ja toimijuuden kehityksen ytimessä.

Kestävyys ja ihmiskeskeisyys eivät ole toistensa vastakohtia, vaan toisiaan täydentäviä eettisiä vaatimuksia – Industry 5.0:n perusperiaatteita.

Tulevaisuuden mahdollisuudet ja kritiikki

Elämme aikaa, jossa Industry 4.0:n ei ole vielä kehittynyt huippuunsa ja useimmat teollisuusyritykset ovat edelleen siirtymävaiheessa älykkääseen valmistukseen, mutta pioneerit katselevat jo eteenpäin ja kysyvät, millaisia arvoja seuraava teollinen vaihe ilmentää (Longo ym. 2020). Industry 5.0 on tulevaisuuden konsepti, jonka määritelmät ovat yhä avoimia ja kehittyviä, enemmän kuin käytännön konsepteja (Madsen & Berg 2023). Tulevaisuus tulee näyttämään, mihin suuntaan Industry 5.0 kehittyy: sekin on mahdollista, että se jää vain Industry 4.0:n kritiikiksi, kuten Longo ym. (2020) pohtivat. Mutta kehitys tulee joka tapauksessa edellyttämään työntekijöiltä uusia taitoja ihmisen ja koneen välisessä yhteistyössä, mikä tekee koulutuksesta ja osaamisen kehittämisestä keskeisen haasteen (Adel 2022).

Korkeakouluilla on paras asema kehittää uusi sukupolvi osaajia osallistumaan tähän muutokseen. Suunnittelemalla uudenlaisia koulutusohjelmia voimme varmistaa mihin suuntaan Industry 5.0 kehittyy ja että eurooppalainen teollisuus pysyy sekä kilpailukykyisenä että ihmiskasvoisena. Ehkä ihmiskasvoisuus voisi olla jopa kilpailuvaltti. Kysymys ei ole vain teknisten taitojen opettamisesta, vaan uuden ajattelutavan omaksumisesta – ajattelutavan, jossa teknologia nähdään keinona rakentaa parempaa yhteiskuntaa. Industry 5.0:n ihmiskeskeinen lähestymistapa on ajankohtainen esimerkiksi suomalaisessa hoivateknologian kehittämisessä, jossa tehokkuusajattelu on usein syrjäyttänyt laatunäkökulmat (Heikkilä 2024).

Ratkaistavaksi jää silti useita kysymyksiä, joita koulutuksessa ja tutkimuksessa tulisi pohtia: onko ihmiskeskeisyys todella toteutettavissa markkinatalouden ehdoilla, ja miten vältetään “humanwashing” – ihmiskeskeisyyden muuttuminen pelkäksi brändipuheeksi? Entä mitkä ovat suurimmat esteet vision toteutumiselle? Yksi niistä on koulutusohjelmien puute – jos korkeakoulut eivät tee ihmiskeskeisyydestä rakenteellista osaa opetusta, se jää helposti retoriseksi tavoitteeksi.

Industry 5.0:n todellinen testi ei ole siinä, kuinka paljon uutta teknologiaa se tuottaa, vaan siinä, millaisia ihmisiä ja yhteisöjä se kasvattaa. Jos onnistumme luomaan koulutusta, joka yhdistää teknisen osaamisen humanistiseen ymmärrykseen ja muotoilua, joka asettaa ihmisen kokemuksen tehokkuuden edelle, Industry 5.0 voi olla enemmän kuin pelkkä teollisuusstrategia – se voi olla kulttuurinen käänne kohti teknologiaa, joka palvelee ihmisyyttä.

Lähteet

Adel, A. 2022. Future of industry 5.0 in society: human-centric solutions, challenges and prospective research areas. Journal of Cloud Computing. Vol. 11, 40. Viitattu 30.8.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1186/s13677-022-00314-5

Bijker, W. E. & Law, J. (toim.) 1997. Shaping Technology / Building Society: Studies in Sociotechnical Change. Cambridge, MA: MIT Press.

Braidotti, R. 2024. Tieto ihmisen jälkeen. Eurooppalaisen filosofian seura.

Broo, D.G., Kaynak, O. & Sait, S.M. 2022. Rethinking engineering education at the age of Industry 5.0. Journal of Industrial Information Integration. Vol. 25, 100311. Viitattu 17.10.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.jii.2021.100311

Case, A. 2015. Calm Technology: Principles and Patterns for Non-Intrusive Design. O’Reilly Media.

Díaz, M. 2022. Barcelona’s commitment to technological humanism: Building human-centric digital cities. Journal of Digital Governance. Vol. 3, 45-62.

Dicasterium pro Doctrina Fidei & Dicasterium pro Cultura et Educatione. 2024. Antiqua et nova: On the relationship between human and artificial intelligence. Vatican City: Libreria Editrice Vaticana.

Doueihi, M. 2011. Pour un humanisme numérique. Editions du Seuil.

Ellul, J. 1954. The Technological Society. Random House.

European Commission. 2021. Industry 5.0 – Towards a Sustainable, Human-Centric and Resilient European Industry. Brussels: Directorate-General for Research and Innovation. Viitattu 16.10.2025 Saatavissa https://research-and-innovation.ec.europa.eu/knowledge-publications-tools-and-data/publications/all-publications/industry-50-towards-sustainable-human-centric-and-resilient-european-industry_en

European Commission. 2024. Community of Practice on Industry 5.0: Final Report 2024. Luxembourg: Publications Office of the European Union. Viitattu 16.10.2025. Saatavissa https://research-and-innovation.ec.europa.eu/research-area/industrial-research-and-innovation/industry-50_en

Feenberg, A. 1991. Critical Theory of Technology. Oxford University Press Inc.

Fuchs, C. 2022. Digital Humanism: A Philosophy for 21st Century Digital Society. Bristol University Press.

Cadman, S., Tanner, C. & Pang, P. C.-I. 2025. Humanism strikes back? A posthumanist reckoning with the nonhuman turn. AI & Society. Viitattu 17.10.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s00146-025-02339-1

Ghobakhloo, M., Mahdiraji, H.A., Iranmanesh, M. & Jafari-Sadeghi, V. 2024. From Industry 4.0 Digital Manufacturing to Industry 5.0 Digital Society: A Roadmap Toward Human-Centric, Sustainable, and Resilient Production. Information Systems Frontiers. Viitattu 17.10.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s10796-024-10476-z

Grabowska, S., Saniuk, S. & Gajdzik, B. 2022. Industry 5.0: Improving humanization and sustainability of Industry 4.0. Scientometrics. Vol. 127 (2), 897–919. Viitattu 16.10.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s11192-022-04370-1

Hayles, N.K. 2017. Unthought: The Power of the Cognitive Nonconscious. Chicago: University of Chicago Press.

Hautamäki, A. 2010. Kestävä innovointi: Innovaatiopolitiikka uusien haasteiden edessä. Helsinki: Sitra. Sitran raportteja 76. Viitattu 17.10.2025. Saatavissa https://www.sitra.fi/julkaisut/kestava-innovointi/

Heikkilä, H. 2024. Hoivapalveluihin pitää luoda teknologiaa, jota tavallinen ihminen osaa käyttää. Helsingin Sanomat. Viitattu 30.8.2025. Saatavissa https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011371043.html

Herbrechter, S. 2013. Posthumanism: A Critical Analysis. London: Bloomsbury.

Ihde, D. 2009. Postphenomenology and Technoscience: The Peking University Lectures. SUNY Press.

Longo, F., Padovano, A., & Umbrella, S. 2020. Value-oriented and ethical technology engineering in industry 5.0. Applied Sciences. Vol. 10 (12), 4182. Viitattu 24.8.2025. Saatavissa https://www.mdpi.com/2076-3417/10/12/4182

Madsen, D. Ø., & Berg, T. 2023. Is Industry 5.0 a Human-Centred Approach? A Systematic Review. Processes. Vol. 11 (1), 193. Viitattu 31.8.2025. Saatavissa https://www.mdpi.com/2076-3417/10/12/4182

Rame, R., Purwanto, P. & Sudarno, S. 2024. Industry 5.0 and sustainability: An overview of emerging trends for a green future. Innovation and Green Development. Vol. 3 (4), 100173. Viitattu 17.10.2025 Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.igd.2024.100173

Rosendahl Thomsen, M. 2019. Monkey Wrench? Virtues of a Weak Posthumanism. Criticism. Vol. 61 (2), 271–273. Viitattu 16.10.2025. Saatavissa https://digitalcommons.wayne.edu/criticism/vol61/iss2/7

Soper, K. 2012. Humanism and Posthumanism. Teoksessa Davies, T. (toim.). The Routledge Companion to Humanism. London: Routledge. 376–386.

Winner, L. 1980. Do Artifacts Have Politics? Daedalus. Vol. 109 (1), 121–136. Viitattu 22.8.2025. Saatavissa https://faculty.cc.gatech.edu/~beki/cs4001/Winner.pdf

Kirjoittaja

Harri Heikkilä on väitellyt tohtoriksi median digitalisoitumisesta Aalto-yliopistossa ja valmistunut valtiotieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta tietotekniikan kehitystä käsittelevällä pro gradu -tutkielmalla. Hän toimii LAB-ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutissa yliopettajana.

Artikkelikuva: Harri Heikkilä/Midjourney

Viittausohje

Heikkilä, H. 2025. Industry 5.0: Ihmiskeskeinen teknologiaparadigma ja koulutuksen rooli. LAB RDI Journal. Viitattu pvm. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-rdi-journal/industry-5-0-ihmiskeskeinen-teknologiaparadigma-ja-koulutuksen-rooli/