Yhteisöllisyys ja kulttuurinen sensitiivisyys koulun aloituksessa Meidän luokka -pilotissa

Koulun aloitus on perheelle käännekohta, joka voi vahvistaa tai horjuttaa arjen sujuvuutta ja perheen hyvinvointia. Miten luodaan kouluyhteisö, jossa luottamus voi kasvaa, osallisuus toteutua ja kulttuurinen moninaisuus nähdä voimavarana? Yhteisöllisyys ja kulttuurisensitiivisyys vahvistavat kunkin lapsen ja vanhemman turvallisuuden kokemusta koulun aloittamisessa.

Kirjoittajat: Mari Mynttinen & Laura Vuoristo

Yhteisöllisyys ja vertaistuki perheen hyvinvoinnin tukena

Yhteisöllisyys ja vertaistuki tukevat perheiden hyvinvointia. Yhteisöllisyys ilmenee keskinäisenä tukena, yhteisissä tavoitteissa ja kuulumisen tunteina. Se voidaan ymmärtää sekä sosiaalisena ilmiönä että eettisenä periaatteena, jolloin yhteisön arvot saavat etusijan yksilön henkilökohtaisiin tavoitteisiin nähden. Eettisesti toimivassa yhteisössä erimielisyyksiä käsitellään rakentavasti, ja vuorovaikutusta ohjaavat luottamus, avoimuus ja osallisuus. Yhteisö määrittyy sosiaalisena kokonaisuutena, jota yhdistävät alueellinen tai temaattinen yhteys, sosiaalinen rakenne ja yhteinen päämäärä. Tällaisia yhteisöjä ovat esimerkiksi perhe, koulu tai ryhmät, joissa jaetaan arkea ja kokemuksia. (Hallamaa 2017.)

Ryhmät muodostuvat vuorovaikutuksesta, yhteisistä tavoitteista ja rooleista. Yhteisöllisyys syntyy vasta pitkäjänteisessä prosessissa. Tämä viittaa luottamuksen syntymiseen ajan kuluessa, kun osallisuus toteutuu aidoissa suhteissa. Kun vuorovaikutus perustuu luottamukseen, avoimuuteen ja yhteisiin tavoitteisiin, ennakkoluulot usein hälvenevät ja yhteisöllisyyden kokemus voi vahvistua. (Opetushallitus 2025.)

Vertaistuki vahvistaa vanhemmuutta ja arjen jaksamista. Yhteiset keskustelut ja kokemusten jakaminen lisäävät ymmärrystä omasta vanhemmuudesta ja tukevat toimijuutta. Ryhmämuotoinen vertaistuki voi olla avoin tai suljettu, ja sen avulla vanhemmat saavat tukea arjen haasteisiin. Mikäli läheiset ovat kaukana tai toinen vanhempi ei ole läsnä, vertaistuki ja kohtaamispaikat, kuten perhekahvilat, tarjoavat merkityksellisiä sosiaalisia kontakteja ja helpottavat mahdollisesti kuormittavaa arkea. (Heiskanen ym. 2019; Karjalainen 2019; Terveyskylä.fi 2024.) Kun vanhemmilla on mahdollisuuksia tutustua toisiinsa, he voivat jakaa kasvatusvastuuta, käsitellä lasten haasteita, sekä puuttua mahdolliseen kiusaamiseen varhain (Opetushallitus 2024).

Miksi kulttuurista sensitiivisyyttä?

Monikulttuurisissa ympäristöissä yhteisöllisyys kytkeytyy kulttuurisensitiiviseen työotteeseen. Kulttuurista sensitiivisyyttä eli herkkyyttä tarvitaan koulun aloittamisen siirtymävaiheessa kulttuurisesti ja kielellisesti erilaisista taustoista tulevien perheiden keskuudessa. Vaihe on sekä lapselle että vanhemmalle merkittävä, sillä sen aikana arjen rutiinit, sosiaaliset suhteet ja tiedonkulku muovautuvat uudelleen. Siirtymä varhaiskasvatuksesta kouluun voi olla sekä innostavaa että kuormittavaa. Siirtymän onnistumiseen vaikuttavat kodin ja koulun välinen yhteistyö, sekä lapsen kokema turvallisuus ja osallisuus. (Opetushallitus 2020.) Lapsen hyväksytyksi tulemisen tunteet ja myönteiset aikuiskontaktit usein vahvistavat lapsen koulussa viihtymistä ja sosioemotionaalista hyvinvointia (Opetushallitus 2024).

Tiedetään, että perheiden ja koulun toimiva vuorovaikutus tukevat lapsen oppimista ja hyvinvointia koulun aloituksessa. Saavutettavuus, selkeä kieli ja monikanavainen viestintä kodin ja koulun yhteistyössä ovat perheiden kulttuurisen moninaisuuden huomiointia. Se puolestaan saa aikaan luottamusta. Luottamus tukee koko yhteisön hyvinvointia ja lasten kasvua monikulttuurisessa yhteisössä. Kulttuurisesti ja kielellisesti erilaista taustoista tulevien perheiden yhdenvertaisen osallisuuden edellytyksenä on erilaisten kasvatuskäsitysten, kielimuurien ja kotoutumisen eritahtisuuden huomioiminen. (Opetushallitus 2025; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024.)

Meidän luokka -toiminta mallina yhteisölähtöisestä tuesta

Meidän luokka -toiminta pilotoitiin Vantaan Havukoskella vuosina 2023–2025. Toimintaa on johtanut ajatus siitä, että kulttuurisesti ja kielellisesti erilaisista taustoista tulevien vanhempien keskinäinen tutustuminen edistää lapsiryhmän myönteisiä vuorovaikutussuhteita lapsen koulunkäynnin aloittamisen siirtymävaiheessa. Tavoitteena toiminnassa on ollut muodostaa koululuokan yhteisöstä monikulttuuristen perheiden verkosto, jossa perheet voivat matalalla kynnyksellä jakaa arkeaan ja kohdata toisiaan. Vanhemmille järjestetty vertaistuellinen ja yhteisöllinen ohjelma on tähdännyt kodin ja koulun yhteistyön vahvistamiseen. Ohjelmaan on kuulunut työpajoja, juhlia ja retkiä. (Lasten ja Nuorten Keskus ry 2025.)

Vuoristo (2025) toteaa opinnäytetyössään, että vanhemmuuden tukeminen voi tapahtua yhteisöllisyyden avulla. Yhteisölähtöinen toiminta Meidän luokka -pilotissa toi vanhemmat saman pöydän ääreen – ei vain asiakkaina, vaan tasavertaisina kumppaneina. Kodin ja koulun välistä luottamusta pyrittiin vahvistamaan turvallisen ja kiireettömän vuorovaikutuksen keinoin. Vanhemmat kokivat yhteisöllisen toiminnan kehittävän myönteisiä suhteita ja auttavan keskinäisen tuen löytymisessä. Paitsi yhteisöllisyyttä, Meidän luokka -toiminta tuki monikulttuuristen perheiden osallisuutta. Opinnäytetyössä haastateltiin neljää vanhempaa, ja lomakemuotoisiin kyselyihin vastasi 21 vanhempaa. (Vuoristo 2025.)

Ohjaajat huomioivat mukavasti kaikkia osallistujia. Maksuttomuus on tärkeää, sillä tällöin kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet osallistua. (Meidän luokka -toimintaan osallistunut vanhempi)

Vanhempien kielen, kulttuurin ja arjen realiteettien huomiointi auttoi koululuokan ja perheiden yhteistyön muodostumisessa. Yhteistyön perustan muodostivat osallistujien arvostus, toinen toistensa kuunteleminen ja toiminnan sovittaminen suhteessa osallistujien tarpeisiin. Pilotissa löydettiin kolme keskeistä yhteistyötä vahvistavaa käytäntöä (taulukko 1).

1) Kohtaamisen laatu hyvään kokemukseen vaikuttavana tekijänä	Tärkeintä toiminnassa vanhemman näkökulmasta oli kokemus kohdatuksi tulemisesta, ei niinkään toteutettavan ohjelman määrä. Ohjauksen ollessa lämmintä, selkokielistä ja joustavaa, vanhemman kynnys toimintaan osallistumiselle madaltui. Kohtaamisen laatu lisäsi vanhempien luottamusta, mikä puolestaan vahvisti heidän valmiuttaan jakaa arkea ja pyytää tarvittaessa apua.
2) Toiminnallisuus ja arkeen kiinnittyminen sitouttavat	Toiminnallisuus eli yhteiset työpajat, retket ja teemat olivat konkreettisia syitä tulla mukaan vanhempien väliseen toimintaan. Kun toiminta kietoutui lasten arkeen luokkayhteisössä, vanhemmat kokivat osallistumisensa tarkoituksenmukaisena. He sitoutuivat toimintaan, koska näkivät sen tällöin hyödyllisenä lapselle, perheelle ja koko luokalle.
3) Saavutettavuus vahvistaa mukana pysymisen	Toiminnan saavutettavuus eli selkokielinen viestintä sekä monikanavaiset kutsukäytänteet, kuten mainokset ja WhatsApp, vahvistivat vanhempien mukana pysymistä toiminnassa. Lisäksi mahdollisuus tulla Meidän luokka -toimintaan ilman ilmoittautumista kannusti mukanaoloon.

Taulukko 1. Kodin ja koulun yhteistyötä vahvistavia käytänteitä Meidän luokka -pilotissa

Meidän luokka -pilotti osoittaa, että koulun aloittamisen siirtymävaiheen onnistuminen perustuu turvallisen yhteisön pitkäjänteiseen muotoutumiseen yksittäisten toimien sijaan. Kun kulttuurisesti ja kielellisesti eri taustoista tulevat vanhemmat kohdataan tasavertaisina kumppaneina, ja kun viestintä on saavutettavaa ja toimintaa muokataan perheiden tarpeista käsin, syntyy luottamusta, vertaistukea ja jaettua kasvatusvastuuta. Yhteisöllisyys ja kulttuurinen sensitiivisyys ovat tällöin toisiaan vahvistavia ja lapsen hyvinvointia tukevia periaatteita, eivät erillisiä tavoitteita. Niiden toteutuessa monikulttuurisista taustoista tulevat vanhemmat ovat osa kouluyhteisöä jo koulutaipaleen alussa. (Vuoristo 2025.)

Lähteet

Hallamaa, J. 2017. Yhdessä toimimisen etiikka. Helsinki: Gaudeamus. Viitattu 14.12.2025. Saatavissa https://www.bookbeat.com/fi/book/yhdessa-toimimisen-etiikka-52748

Heiskanen, L., Helamaa, T., Laru, S., Muuronen, K., Salmi, A., Satuli-Kukkonen, T. & Ukkonen-Wallmeroth, J. 2019. Vanhemmuuden ja parisuhteen tukeminen järjestöjen yhteistyönä. Teoksessa Hakulinen, T., Laajasalo, T. & Mäkelä, J. (toim.) Vanhemmuuden ja parisuhteen tuen vahvistaminen. Teoriasta käytäntöön. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Karjalainen, L. 2019. Vanhemmuuden vertaistuki: Vanhempien mentorointiin liittyvät tuen tarpeet ja motivaatiot. Pro gradu -tutkielma. Lapin yliopisto. Viitattu 18.12.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019100631362

Lasten ja Nuorten Keskus ry. 2025. Meidän luokka -toiminnan opas. Helsinki: Lasten ja Nuorten Keskus ry. Viitattu 14.12.2025. Saatavissa https://www.lnk.fi/wp-content/uploads/2025/04/Meidan-luokka-opas_3-2025_V3_final_verkkoon.pdf

Opetushallitus. 2020. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Viitattu 15.12.2025. Saatavissa https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/perusopetuksen-opetussuunnitelman-perusteet

Opetushallitus. 2024. Yhteisöllisyys. Viitattu 19.11.2025. Saatavissa https://www.oph.fi/fi/opettajat-ja-kasvattajat/yhteisollisyys

Opetushallitus. 2025. Kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus. Viitattu 16.12.2025. Saatavissa https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kulttuurinen-moninaisuus-ja-kielitietoisuus

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2024. Kulttuurisensitiivinen työote. Viitattu 13.12.2025. Saatavissa https://thl.fi/aiheet/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/tyon-tueksi/hyvia-kaytantoja/kulttuurisensitiivinen-tyoote

Terveyskylä.fi. 2024. Vertaistuen muodot. Viitattu 18.12.2025. Saatavissa https://www.terveyskyla.fi/vertaistalo/tietoa-vertaistuesta/vertaistuen-muodot

Vuoristo, L. 2025. “Paikalle on helppo tulla”: Vanhempien kokemuksia yhteisöllisyydestä ja vertaistuesta Meidän luokka ‑toiminnassa. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 15.12.2025. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121938506