Vertaisarviointi ei ole yksiselitteinen laadun tae tutkittuun tietoon

Vertaisarvioinnilla tieteellisten julkaisujen yhteydessä tarkoitetaan sitä, että julkaistavaksi tarjotut artikkelit läpikäyvät useimmiten vähintään kahden asiantuntijan arviointiprosessin, jonka tarkoituksena on varmistaa käsikirjoitusten ja sen myötä julkaistujen artikkeleiden laatu. Vertaisarviointi ei kuitenkaan automaattisesti ole laadun tae. Mitä vertaisarvioinnista prosessina olisi hyvä tietää?

Kirjoittaja: Reetta Lamminpää

Tieteellisten julkaisujen tavoitteena on, että julkaistu tieto on laadukasta. Tätä pyritään varmistamaan sillä, että julkaisuun tarjottavat käsikirjoitukset käyvät läpi ”peer-review” vertaisarviointiprosessin, millä varmistetaan, että alan asiantuntijat tarkastelevat käsikirjoitusta arvioitsijan näkökulmasta ja kiinnittävät huomiota mm. tiedon uutuuteen, menetelmälliseen pätevyyteen sekä tulosten esittämisen oikeellisuuteen. Se, että vertaisarvioija on myös itse kyseisen alan asiantuntija, on erityisen tärkeää, jotta esim. tiedon uutuusarvoa voidaan luotettavasti arvioida (Raivio 2006.)

Vertaisarvioinnissa voidaan käyttää kahta menettelyä, joista single-blind-arviointi tarkoittaa sitä, että arvioijat tietävät kirjoittajien nimet, mutta kirjoittajat eivät tiedä, ketkä ovat arvioineet heidän käsikirjoituksensa. Double-blind-arviointi on puolestaan prosessi, jossa arvioijat eivät tiedä kirjoittajien nimiä eivätkä kirjoittajat tiedä, ketkä ovat arvioineet heidän käsikirjoituksensa. (McEvoy & Tume 2023.)

Vertaisarvioinnissa saadun palautteen laatu

Vertaisarviointipalaute on usein hyödyllistä, kuten eräässä tutkimuksessa todettiin: 75% kirjoittajista koki arvioitsijoiden kommentit käsikirjoitusta parantavina (Shattell ym. 2010). Ulkopuoliset arvioitsijat lukevat tekstiä ns. tuorein silmin ja asiat, joille kirjoittajana itse helposti sokeutuu, voivat nousta arvioitsijoiden palautteessa käsikirjoitusta lähtökohtaisesti parantavina tekijöinä. Palautteen tulisikin olla enemmänkin rakentavaa kuin pelkkiä virheitä ja epäkohtia osoittavaa. Kirjoittajana myös koko tutkimusprosessi on itselle tuttu ja sen läpinäkyvä seikkaperäinen raportointi voi joskus ikään kuin ”unohtua”, mutta vertaisarvioija voi hyvinkin pyytää selvennystä prosessiin, mikä ei samalla tavoin avaudu ulkopuoliselle lukijalle.

Vertaisarvioinnin tarkoitus voi vesittyä, jos arvioitsijoiden kommentit ovat epäammattimaisia, ja toisinaan ne voivat sitäkin olla. Esimerkiksi uransa alkuvaiheessa olevat tutkijat voivat lannistua ja menettää motivaationsa korjata ja lähettää työnsä uudelleen, jos he kokevat saamansa arviointipalautteen epäammattimaiseksi ja puutteelliseksi rakentavien ehdotusten suhteen. (Trotter 2021.)

Myös vertaisarvioijat oppivat uutta lukiessaan toisten tekstejä, joten tilanne on tietyllä tapaa ns. win-win -tilanne molemmille osapuolille (Isohanni ym. 2006). Vertaisarviointi perustuu myös puhtaasti vapaaehtoisuuteen, mistä ei makseta palkkiota. Se osoittaa tiedeyhteisön solidaarisuutta ja tukee myös ajatusta siitä, että itse arvioidessani jonkun toisen työn, joku toinen tekee sen myös vastavuoroisesti omalla kohdallani. (Raivio 2006, McEvoy & Tume 2023.)

Artikkelin ollessa vertaisarvioitu, voidaan useimmiten ajatella sen täyttäneen uuden tiedon kriteerit ja näin edustavan laadukasta tutkittua tietoa. On kuitenkin havaittu, että näin yksiselitteistä vertaisarviointi ei ole. Esimerkiksi se, kuinka paljon yksittäinen vertaisarvioija käyttää aikaansa yhden tekstin läpikäymiseen, voi vaihdella paljonkin, mikä voi vaikuttaa suoraan myös tehdyn arvioinnin laatuun (Isohanni ym. 2006).

Vertaisarviointiin liittyvät haasteet

Arviointi on kuitenkin aina subjektiivista ja perustuu yksittäisten asiantuntijoiden näkemyksiin kyseisestä artikkelista. Arvioitsijoille on myös suuri kysyntä, sillä tarjottujen artikkeleiden määrä on paikoitellen valtava, ja joskus oikeanlaisen arvioitsijan löytäminen voi kestää kohtuuttoman kauan, jolloin arviointi- ja julkaisuprosessi venyy. On kuitenkin selvää, että ilman arvioitsijoita tutkimustietoa ei voida julkaista, ja ilman tutkimustietoa esim. käytäntöjä ei voida tutkitulla tiedolla kehittää. Vertaisarvioinnilla on siis kuitenkin paikkansa, vaikka ehdotuksia sen tarpeettomuudestakin on esitetty. On tärkeää huomioida, että tutkimustulosten nopea julkaiseminen voisi johtaa varmentamattoman ja harhaanjohtavan tiedon julkaisuun, mikä puolestaan ei esim. paranna hoidon laatua ja voi terveydenhuollon kontekstissa jopa vahingoittaa potilaita. Niin sanotut saalistajajulkaisut perivät kirjoittajamaksuja ilman riittävää laadunvalvontaa ja voivat siten vaarantaa jopa potilasturvallisuuden, kun virheellisiä tuloksia pidetään tosina. Ne voivat vaikuttaa uskottavilta jäljittelemällä aitoja tieteellisiä lehtiä. Tutkijoiden onkin tärkeää tunnistaa ja välttää näitä julkaisuja. (McEvoy & Tume 2023).

Lähtökohtaisesti sähköpostiin tulevat pyynnöt kirjoittaa käsikirjoitus ja lupaukset nopeasta julkaisuprosessista ja alhaisista julkaisumaksuista herättävät usein jo epäilyksiä kyseisen lehden laadusta, mikä kannattaakin tarkistaa. Esimerkiksi Julkaisufoorumi (Jufo 2026) tuottaa tutkimuksen laadunarviointia tukevaa julkaisufoorumeiden tasoluokitusta, jota voi jokainen hyödyntää myös arvioidessaan lehden laatua.

On siis tärkeää säilyttää lähdekriittisyys. Vaikka artikkeli olisikin vertaisarvioinnin läpikäynyt, se ei sellaisenaan takaa julkaistun tiedon laatua, vaan tutkimustiedon arviointi vaatii kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa ja ymmärrystä.

Lähteet

Isohanni, M., Kotiranta, H., Miettunen, J., Nieminen, P., Tienari, P. 2006. Vertaisarviointi – käyttökelpoinen laadun parantaja ja ylläpitäjä tieteellisessä tutkimuksessa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 122(8), 913-7. Viitattu 23.1.26. Saatavissa https://www.duodecimlehti.fi/duo95678

Jufo. 2026. Julkaisufoorumi. Viitattu 23.1.26. Saatavissa https://julkaisufoorumi.fi/fi

McEvoy N.L. & Tume L.N. 2023. Undertaking peer review for academic journals: The implications for critical care nursing. Nursing Critical Care. 29, 451-454. Viitattu 23.1.26. Saatavissa https://doi.org/10.1111/nicc.12986

Raivio, K. 2006. Vertaisarviointi tieteellisessä julkaisutoiminnassa. Tieteessä tapahtuu 7/2006. Viitattu 23.1.2026. Saatavissa https://journal.fi/tt/article/view/56722

Shattell M.M., Chinn, P., Thomas, S.P. & Cowling, W.R. 2010. Authors and editors’ perspectives on peer review quality in three scholarly nursing journals. Journal of Nursing Scholarship. 24, 58-65. Viitattu 23.1.26. Saatavissa https://doi.org/10.1111/j.1547-5069.2009.01331.x

Trotter, T. 2021. Using the peer review process to educate and empower emerging nurse scholars. Journal of Professional Nursing. 37 (2), 488-492. Viitattu 23.1.26. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.profnurs.2020.10.009