Uusi geopoliittinen todellisuus vaikuttaa energiasiirtymään

Geopoliittinen epävarmuus vaikuttaa Suomen talouteen, mutta myös huoltovarmuuteen ja energiaomavaraisuuden tarpeeseen. Hallituksen 23.4.2025 pitämässä kehysriihen tiedotustilaisuudessa linjattiin, että turve ei ole enää vain osa päästökeskustelua, se on strateginen voimavara, jonka asema Suomen energiapaletissa on tunnustettu entistä vahvemmin.

Kirjoittaja: Mirja Harvistola

Turvetuotannon strateginen arvo tunnistettu hallituksen energialinjauksissa

Energiasiirtymä muuttaa elinkeinoja ja arkea etenkin niillä alueilla, joissa perinteiset energiamuodot, kuten turve, ovat olleet tärkeä osa paikallistaloutta. EU:n oikeudenmukaisen siirtymän rahasto (Just Transition Fund, JTF) on luotu tukemaan juuri näitä alueita ja niitä, joille vihreä siirtymä on samalla myös suurin haaste. LAB-ammattikorkeakoulussa toteutetaan JTF-rahoitteista MAMIKSA-hanketta, joka tukee maaseudun mikroyrittäjyyttä ja sen muutoskyvykkyyttä (LAB 2025). Muuttunut maailman tilanne on kuitenkin vaikuttanut perinteisten energiamuotojen, kuten turvetuotannon alasajoon hidastavasti.

Turpeen hyödyntäminen huoltovarmuuden näkökulmasta saanut uutta painoarvoa Ukrainan sodan seurauksena, kun Euroopan energiaturvallisuus pitää rakentaa kokonaan riippumattomaksi venäläisestä energiasta. Suomeen on aiemmin tuotu Venäjältä öljyä ja öljytuotteita, maakaasua, kivihiiltä, sähköä, puuta ja metsähaketta sekä ydinpolttoainetta. Kokonaisenergiastamme 30 % oli Venäjän tuontia ennen Ukrainan sotaa. Suomen energiakauppa Venäjän kanssa on ollut suuremmassa roolissa kuin muissa EU-maissa keskimäärin. Riippuvuutemme venäläisestä energiasta on oleellisesti vähentynyt viimeisen 15 vuoden aikana määrätietoisen energia- ja ilmastopolitiikan myötä. (Energiateollisuus 2025.)

Hallituksen kehysriihen tiedotustilaisuudessa kerrottiin uusista energiapoliittisista linjauksista. Linjausten mukaan Suomessa varmistetaan, että polttoturpeen varmuusvarasto vastaa huoltovarmuuden tarpeita muuttuneessa geopoliittisessa ympäristössä. Myös kasvu- ja kuiviketurve määritellään strategisesti tärkeäksi raaka-aineeksi. (Valtioneuvosto 2025.)

Energiaturvetta on jyrätty markkinaehtoisesti, kun kalliit päästöoikeudet syövät turve-energian kilpailukyvyn. Kaikki energiayhtiöt eivät ole jääneet tätä odottelemaan, vaan ovat aktiivisesti ryhtyneet etsimään päästöttömiä vaihtoehtoja energiaturpeelle. Siksi turpeen käyttö on vähentynyt nopeasti. Ilmasto kiittää, mutta huoltovarmuus haukkoo henkeään. Huoltovarmuuden kannalta turve on enemmän kuin kätevä polttoaine, lähes ylivertainen muihin verrattuna. Se on kotimaista, eikä ole riippuvainen ulkomaisista toimitusketjuista. Turpeen varastointi on helppoa, selvästi helpompaa kuin esimerkiksi metsähakkeen, joka varastoinnissa menettää energiasisältöään. Vaikka energiaturpeen käyttö ei ole enää kilpailukykyistä kalliiden päästöoikeuksien vuoksi, sitä ei ole kielletty samalla tavalla kuin kivihiilen käyttöä, jonka lopettaminen Suomessa on määrätty vuoteen 2029 mennessä. (Sallinen 2022.)

Kuva 1. Uudet energiapoliittiset linjaukset (Valtioneuvosto 2025)

Energiasiirtymä Etelä-Karjalassa

Energiasiirtymän myötä Etelä-Karjalan alueen turvetuotanto on vähentynyt, mutta Ukrainan sota on tuonut uuden ulottuvuuden turpeen tuotannon tilanteeseen. Energiaturpeen tuotantoa on jatkettu suuremmalla volyymilla kuin ennen sotaa oli arvioitu. Myös muiden turvetuotteiden kysyntä on kasvanut, koska esimerkiksi kuiviketurvetta ei tuoda enää Venäjältä Suomeen. Turve on edelleen osa omavaraisuutta ja huoltovarmuutta, mutta esimerkiksi turvealalla toimiva Neova Oy tutkii aktiivisesti kestävän energiaan siirtymistä ja muun muassa aurinkovoimaloiden perustamismahdollisuuksia entisille turvesoille. (Harvistola 2024; Rantonen 2024.)

Neovan turvetoimintojen johtajan Pasi Rantosen (2024) mukaan Etelä-Karjalassa on useita turvesoita, jotka ovat edelleen toiminnassa tai siirtymässä uusiin käyttötarkoituksiin. Alueella toiminnassa olevia turvesoita ovat muun muassa Kiihansuo Savitaipaleella sekä Suursuo ja Vehkataipaleensuo Taipalsaarella, Lampsansuo Lappeenrannassa, Nokeissuo, Säkkisuo ja Suurisuo Luumäellä, sekä Oritsuo ja Kesselilänsuo Ruokolahdella. Näiden soiden osalta turpeen nosto jatkuu. Joillakin alueilla, kuten Leppisuolla Luumäellä ja Konnunsuolla Lappeenrannassa, tuotanto on jo päättynyt. (Rantonen 2024.)

Turvetuotannon kausiluonteisuus ja monialayrittäjyyden merkitys maaseudulla

Turvetuotannon kausiluonteisuus on tärkeä huomioida huoltovarmuuden suunnittelussa. Turvetta voidaan nostaa vain kesäisin, jolloin sääolosuhteet mahdollistavat tehokkaan tuotannon. Tämä vuodenaikaan sidottu tuotanto edellyttää ennakoivaa varastointia, jotta turve on käytettävissä silloin, kun sitä eniten tarvitaan.

Johtuen turvealan kausiluonteisuudesta, tarkkojen turvetuotannon alas ajosta johtuvien työllisyysvaikutusten laskeminen on haastavaa, sillä monet turvetuotannon parissa työskennelleet ovat monialayrittäjiä, joilla on myös muita toimentulon tukijalkoja, kuten maa- ja metsätalous sekä koneurakointi. (Rantonen 2024.)

Oikeudenmukaisen siirtymän näkökulmasta on tärkeää jäsentää pitkällä aikavälillä tapahtuvaa turpeen käytön luopumisesta seuraavaa tilannetta. MAMIKSA-hankkeen yhtenä tavoitteena on maaseudun yrittäjien kestävyyssiirtymään ja muutoskyvykkyyteen liittyvän osaamisen vahvistaminen ja liiketoiminnan kehittäminen. (LAB 2025.)

Monipuolistuva energiakenttä ja maaseudun muutoskyky

Suomen energiatulevaisuus rakentuu tasapainolle: ydinvoiman kasvulle, uusiutuvan energian kehitykselle ja perinteisten energialähteiden, kuten turpeen, huoltovarmuutta turvaavalle roolille. Hallituksen kehysriihen linjauksissa korostuvat erityisesti investoinnit ydinvoimaan. Tavoitteena ovat sekä perinteisen ydinvoimalan että useiden pienydinvoimaloiden investointipäätökset (Valtioneuvosto 2025).

Aika näyttää kuinka nopeasti energiasiirtymässä lopulta edetään. Energiasiirtymä vaikuttaa erityisesti maaseudun elinkeinorakenteeseen. Etelä-Karjalassa käynnissä oleva JTF-rahoitteinen MAMIKSA-hanke tukee mikroyrittäjiä siirtymässä uusiin elinkeinoihin turpeen alasajon jälkeen. Hankkeessa painotetaan yritystoiminnan monipuolistamista ja muutoskyvyn vahvistamista, ei vain työllisyyden, vaan koko maaseudun elinvoiman näkökulmasta (LAB 2025).

Lähteet

Energiateollisuus. 2025. Vihreällä siirtymällä irti venäläisestä energiasta. Viitattu 24.4.2025. Saatavissa https://energia.fi/energiapolitiikka/ukrainan-sota/vihrealla-siirtymalla-irti-venalaisesta-energiasta/

Harvistola, M. 2024. Turvetuotannon alasajo ja kestävyyssiirtymä Etelä-Karjalassa. LAB Pro. Viitattu 24.4.2025. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/turvetuotannon-alasajo-ja-kestavyyssiirtyma-etela-karjalassa/

LAB. 2025. MAMIKSA ‒ Maaseudun mikroyrittäjät kestävyyssiirtymän ajureina -hanke. Viitattu 24.4.2025. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/mamiksa-maaseudun-mikroyritykset-kestavyyssiirtyman-ajureina

Rantonen, P. 2024. Neova Terra Divisioonan johtaja. Turvetoiminnot. Sähköpostihaastattelu 7.8.2024.

Sallinen, P. 2022. Tuleeko energiaturve takaisin? Viitattu 24.4.2025. Saatavissa https://www.energiauutiset.fi/kategoriat/tuotanto/turpeen-paluu.html

Valtioneuvosto. 2025. Valtioneuvoston kehysriihen tiedotustilaisuus 24.4.2025. Viitattu 24.4.2025. Saatavissa https://valtioneuvosto.fi/documents/194055633/200124281/Valtiovarainministeri+Purran+esitysmateriaali+hallituksen+puoliv%C3%A4liriihen+tiedotustilaisuudessa.pdf/c90d2ccc-ae71-eedc-7070-569d18d6ecd0/Valtiovarainministeri+Purran+esitysmateriaali+hallituksen+puoliv%C3%A4liriihen+tiedotustilaisuudessa.pdf?t=1745432603283

Kirjoittaja

Mirja Harvistola toimii LAB-ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikössä TKI-asiantuntijana sekä projektipäällikkönä hankkeessa MAMIKSA – Maaseudun mikroyritykset kestävyyssiirtymän ajureina (LAB 2025).

Artikkelikuva: Mirja Harvistola