Työkyvyn rakenteinen arviointi vahvistaa sosiaalista kestävyyttä ja vähentää pitkittyneen työttömyyden kustannuksia

TE2024-uudistus on siirtänyt työllisyyspalveluiden järjestämisvastuun kunnille, mikä tekee työkyvyn varhaisesta arvioinnista strategisesti tärkeää. Pitkittyneen työttömyyden sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset kohdistuvat nyt suoraan kuntien vastattaviksi, mutta työkyvyn arviointikäytännöt ovat monin paikoin edelleen hajanaisia ja henkilöriippuvaisia. Rakenteinen työkyvyn arviointi voi tehostaa palveluohjausta, vähentää viivettä ja vahvistaa työnhakijoiden osallisuutta.

Kirjoittajat: Jonna Myllyoja ja Sari Soutukorva

Varhainen työkyvyn arviointi edistää sosiaalista kestävyyttä

Ilmarisen (2019) ja Maailman terveysjärjestön (WHO 2019) mukaan työkyky on moniulotteinen ilmiö, joka rakentuu yksilön terveydentilan, voimavarojen, osaamisen ja elämäntilanteen vuorovaikutuksesta. Sekä ICF-luokitus (WHO 2019) että Työkykytalo-malli (Työterveyslaitos 2023) korostavat, että työkyvyn heikkeneminen näkyy nopeasti työnhakijan hyvinvoinnissa ja palvelutarpeiden kasautumisessa. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD 2022) ja Duell ym. (2016) mukaan rakenteeton arviointi viivästyttää tukitoimia ja lisää syrjäytymisriskiä etenkin tilanteissa, joissa työkykyyn liittyvät haasteet jäävät tunnistamatta palveluprosessin alkuvaiheessa.

Sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta varhainen työkyvyn arviointi toimii ennaltaehkäisevästi: se lyhentää palvelupolkuja, vahvistaa yhdenvertaisuutta ja lisää työnhakijan osallisuutta palveluprosessissa (OECD 2022). TE2024-uudistus on lisännyt tarvetta yhdenmukaisille arviointikäytännöille, sillä palveluiden järjestämisvastuu ja samalla korostunut vastuu pitkäaikaistyöttömyyden kustannuksista on siirtynyt kunnille (Kuntatyönantajat 2024; Salon kaupunki 2024).

Työkyvyn arviointimallin kehittäminen Salon työllisyyspalveluille

Salon työllisyyspalveluissa opinnäytetyönä toteutettu tutkimuksellinen kehittämistyö (Myllyoja 2025) tuo esiin, miten rakenteinen työkyvyn arviointi voi tehostaa palveluohjausta, vähentää viivettä ja vahvistaa työnhakijoiden osallisuutta. Ennen tutkimuksellista kehittämistyötä Salon työllisyyspalvelujen alkupalveluissa työkyvyn arviointi perustui pitkälti virkailijakohtaisiin toimintatapoihin. Yhteistä rakennetta ei ollut ja arvioinnin kulku vaihteli virkailijasta toiseen. Virkailijoiden haastatteluaineiston analyysi toi esiin neljä kokonaisuutta, jotka kuvasivat työkyvyn arvioinnin ydinhaasteita: arviointikäytännöt olivat hajallaan, puheeksi otto koettiin vaikeaksi, palveluohjaus katkesi helposti ja työntekijöiden käyttöön kaivattiin selkeää, johdonmukaista rakennetta. Nämä neljä kokonaisuutta muodostivat perustan arviointimallin kehittämiselle (kuva 1).

Kuva 1. Työkyvyn arviointimallin kehittämisen perustana olleet neljä kokonaisuutta (Myllyoja 2025).

Tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksena syntyi malli (kuva 2), joka jäsentää työkykyä viidestä näkökulmasta: fyysinen toimintakyky, mielenterveys ja hyvinvointi, sosiaalinen toimintakyky, elämänhallinta sekä palvelutarpeet. Mallin tarkoitus on ohjata keskustelua niin, että virkailija voi edetä systemaattisesti ja asiakkaan työkyvyn tilanne hahmottuu kokonaisuutena. Kehitetyssä mallissa asiakas tekee ensin Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen eli THL:n (2023) itsearvioinnin nykyisestä työkyvystään asteikolla 0–10. Jos tulos on yli kahdeksan, työnhaun prosessi jatkuu normaalin käytännön mukaisesti. Työkyvyn itsearvion ollessa alle kahdeksan virkailija siirtyy asiakkaan kanssa mallissa ohjattuun arviointiin, joka sisältää viisi osa-aluetta. Ohjatun arvioinnin osa-alueiden pisteytyksen myötä muodostuu kokonaiskuva työkyvystä. Malliin sisältyy myös lyhyen yhteenvedon kirjaus kunkin osa-alueen keskeisistä havainnoista. Yhteenveto voidaan liittää asiakkaan työllistymissuunnitelmaan tai asiakastietojärjestelmään. Arvioinnin yhteenvetoa voidaan hyödyntää myös moniammatillisissa palavereissa. (Myllyoja 2025.)

Työkyvyn arviointimallin pilotoinnin kokemukset vahvistivat havaintoja mallin toimivuudesta. Virkailijat kuvasivat, että selkeä runko helpotti puheeksi ottoa erityisesti silloin, kun asiakkaan tilanne oli monimutkainen tai aiemmin vaikeasti jäsennettävissä. Malli lisäsi myös arvioinnin selkeyttä ja toi tukea tilanteisiin, joissa päätöksentekoa oli aiemmin ohjannut yksittäisen virkailijan kokemus. Uudella mallilla oli merkitystä myös perehdytyksessä: se tarjoaa yhteisen työvälineen, jonka avulla uudet virkailijat pääsevät nopeammin sisälle työtapaan ja palveluohjaus etenee yhdenmukaisemmin kuin ennen. (Myllyoja 2025).

Kuva 2. Työllisyyspalveluiden varhaisen vaiheen työkyvyn arviointimalli (Kuva: Jonna Myllyoja).
ALT-teksti: Kuvassa 2 on esitetty työkyvyn arviointimallin eri vaiheet ja niiden sisältö.

Taloudellinen näkökulma: miksi varhainen arviointi on kunnille strategisesti välttämätöntä?

Pitkittynyt työttömyys on kunnille merkittävä taloudellinen kysymys, sillä työmarkkinatuen rahoitusvastuu kasvaa jyrkästi työttömyyden pitkittyessä (Kuntatyönantajat 2024). Työ- ja elinkeinoministeriön (2024) mukaan kunta maksaa 50 prosenttia työmarkkinatuesta, kun henkilö on saanut sitä yli 300 päivää, ja 70 prosenttia silloin, kun työttömyys ylittää 1000 päivää. Kuntatyönantajien (2024) ja Salon kaupungin (2025) mukaan työttömyyden pitkittyminen tarkoittaa tyypillisesti useiden tuhansien eurojen vuosittaista menoa yhtä pitkäaikaistyötöntä kohden. Lisäksi pitkittynyt työttömyys lisää sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöä, mikä kasvattaa kokonaiskustannuksia entisestään (Sosiaali- ja terveysministeriö 2019; Eurofound 2023). Varhainen tunnistaminen on yksi tehokkaimmista tavoista ehkäistä syrjäytymistä, lyhentää työttömyysjaksoja ja vähentää kustannusten kasautumista (OECD 2022).

Kunnille varhainen työkyvyn arviointi on strategisesti tärkeää: rakenteinen malli auttaa tunnistamaan työkyvyn rajoitteet ajoissa, nopeuttaa palveluohjausta ja vähentää viivettä, joka muutoin kasvattaisi työmarkkinatuen kuntaosuutta ja muita kriisiytymisen kustannuksia (Sosiaali- ja terveysministeriö 2019; OECD 2022; Kuntatyönantajat 2024; Työ- ja elinkeinoministeriö 2024). Rakenteiset arviointimallit ovat tuottaneet vastaavia hyötyjä muissa Pohjoismaissa, koska ne lyhentävät palveluketjuja ja vähentävät päällekkäistä työtä (Socialstyrelsen 2022). Kunnallisessa kontekstissa arviointimalli ei siis ole vain asiakastyön väline, vaan sosiaalisen kestävyyden ja talousohjauksen työkalupakin keskeinen osa. Varhainen arviointi pienentää kustannusriskiä, ehkäisee palvelutarpeiden kasautumista ja tukee vaikuttavaa, yhdenvertaista työllisyyden tukea. (OECD 2022.)

Rakenteinen työkyvyn arviointi osana asiakaslähtöistä keskustelua ja kunnan taloudellista ohjausta

Salon työllisyyspalveluissa kehitetty rakenteinen työkyvyn arviointimalli osoittaa, että yhdenmukainen ja systemaattinen toimintatapa tukee sekä sosiaalista kestävyyttä että kunnan taloudellista vastuunkantoa. Malli vahvistaa osallisuutta, selkeyttää virkailijoiden työtä ja nopeuttaa palveluohjausta. (Myllyoja 2025,) Kansainväliset tutkimukset tukevat havaintoa, jonka mukaan varhainen työkyvyn arviointi on keskeinen keino ehkäistä pitkittynyttä työttömyyttä ja sen monitasoisia kustannuksia (OECD 2021; Eurofound 2023).

Kehitetyn työkyvyn arviointimallin merkittävin uutuusarvo on sen kyky yhdistää rakenteinen arviointi sekä asiakaslähtöiseen keskusteluun että kunnan taloudelliseen ohjaukseen. Tämä tekee siitä käyttökelpoisen työkalun kaikille TE2024-uudistuksen myötä palveluita järjestäville kunnille, jotka etsivät vaikuttavia ja yhdenvertaisia ratkaisuja työllisyyden tuen kokonaisuuteen.

Lähteet

Duell, N., Thurau, L. & Vetter, T. 2016. Long-term unemployment in the EU: Trends and Policies. Gütersloh: Bertelsmann Stiftung. Viitattu 8.12.2025. Saatavissa https://www.bertelsmann-stiftung.de/fileadmin/files/user_upload/Studie_NW_Long-term_unemployment.pdf

Eurofound. 2023. Living and working in Europe 2022. Luxembourg: Publications Office of the European Union. Viitattu 17.11.2025. Saatavissa https://www.eurofound.europa.eu/en/publications/all/living-and-working-europe-2022

Ilmarinen, J. 2019. From work ability research to implementation. International Journal of Environmental Research and Public Health. Vol. 16 (16), 2882. Viitattu 26.9.2025. Saatavissa https://doi.org/10.3390/ijerph16162882

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT. 2024. KT tarjoaa tukea ja neuvontaa TE 2024-uudistuksessa. Viitattu 17.11.2025. Saatavissa https://www.kt.fi/te-uudistus2024

Myllyoja, J. 2025. Työkyvyn arviointimalli Salon työllisyyspalveluiden asiakasohjauksen tueksi. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Viitattu 28.11.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112730206

OECD. 2022. Disability, Work and Inclusion: Mainstreaming in All Policies and Practices. Paris: OECD Publishing. Viitattu 17.11.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1787/1eaa5e9c-en

Salon kaupunki. 2025. TE2024-uudistus. Viitattu 17.11.2025. Saatavissa https://www.salo.fi/tyollisyyspalvelut/te2024-uudistus/

Socialstyrelsen. 2022. Structured practices in Swedish employment services. Tukholma: Socialstyrelsen. Viitattu 16.11.2025. Saatavissa https://www.socialstyrelsen.se/globalassets/sharepoint-dokument/artikelkatalog/ovrigt/2022-structured-practices.pdf

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2023. Osatyökykyisille tie työelämään –hanke. Viitattu 17.11.2025. Saatavissa https://stm.fi/hanke?tunnus=STM020:00/2017

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. 2023. Työkykyohjelma. Viitattu 28.11.2025. Saatavissa https://thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/tyokykyohjelma

Työ- ja elinkeinoministeriö. 2024. Työvoimapalvelut uudistuvat 1.1.2025 – Kunnille vastuu työvoimapalveluista, valtiolle ohjausrooli. Viitattu 18.11.2025. Saatavissa https://tem.fi/-/tyovoimapalvelut-uudistuvat-1.1.2025-kunnille-vastuu-tyovoimapalveluista-valtiolle-ohjausrooli

Työterveyslaitos. 2019. Työkyky. Viitattu 17.9.2025. Saatavissa https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/tyokyky

World Health Organization (WHO). 2019. Rehabilitation in health systems: guide for action. Geneva: WHO. Viitattu 18.11.2025. Saatavissa https://www.who.int/publications/i/item/9789241515986

Kirjoittajat

Jonna Myllyoja on fysioterapeutti (AMK) ja Kuntoutuksen ja liikunnan integraatio (YAMK) -koulutuksen opiskelija. Hän on työllisyysasiantuntija ja Salon työllisyyspalveluiden työkyvyn arviointimallin kehittäjä.

Sari Soutukorva (TtM, AmO, ft, väitöskirjatutkija) on LABin Hyvinvointiyksikön lehtori ja Fyysinen aktiivisuus ja toimintakyky -tutkimusryhmän jäsen. Hän on kiinnostunut tutkimaan ja kehittämään työelämää ja työhyvinvointia.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/596254 (CC0)