Työhyvinvoinnin tukipilarit ammatillisille opettajille

Opetusala on muuttunut paljon Covid-19-pandemian jälkeen etenkin digitaalisten järjestelmien ja etä- tai hybriditöiden lisääntymisen myötä. Muutokset ovat olleet nopeita ja vaikuttaneet opettajien työnkuvaan ja siten myös koettuun työkuormitukseen. Tässä artikkelissa tarkastellaan tämän hetkisen työhyvinvoinnin tilaa ammatillisten opettajien kokemana.

Kirjoittajat: Johanna Miettinen & Aki Rintala

Työhyvinvointi ammatillisten opettajien kokemana

Vuonna 2024 julkaistiin laajat opetusalan työolobarometrin tulokset. Tulokset osoittivat, että opetus-, tutkimus- ja kasvatusalalla työskentelevät kokivat keskimääräisesti oman työkykynsä samanlaiseksi, kuin mitä se on yleisellä tasolla koettu suomalaisessa työelämässä. Kehitettävää sen sijaan havaittiin muun muassa kuormitustekijöissä. Esimerkiksi opetusalan ammattilaisista noin kolmannes koki liiallista työmäärää, jatkuvaa työn keskeytystä, kiireen tunnetta sekä toisarvoisten töiden aiheuttamaa kuormitusta. Hälyttävintä oli, että alle 30-vuotiaista puolet (51 %) oli sitä mieltä, etteivät usko jaksavansa eläkeikään saakka ja viidennes (20 %) vastaajista koki työhön liittyvää stressiä melko usein tai usein. Näistä huolimatta kaksi kolmasosaa vastaajista koki tyytyväisyyttä omaan työhönsä (Melkko & Ilves 2024,7).

Samoja kuormitukseen liittyviä tuloksia todettiin ammatillisen opetuksen jäsenkyselyn tuloksissa, jossa opettajat kokivat työnsä kuormituksen kasvaneen. Kuormituksen kasvun taustalla olivat muun muassa opiskelijoiden heikentyneet opiskelutaidot sekä lisääntynyt tarve ohjaukselle. Lisäksi opiskelijoiden keskuudessa lisääntyneet päihde- ja mielenterveysongelmat lisäsivät opettajien kuormittuneisuutta omassa työssään. Taustalla olivat myös muutokset työtehtävissä. Opettajilla kuluu aiempaa enemmän aikaa esimerkiksi opiskelijan henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman (HOKS) seuraamiseen ja päivittämiseen sekä järjestyksen- ja kurinpitoon. (Lehikoinen ym. 2024.)

Esihenkilön tuella ja hyväksi koetulla lähiesihenkilötyöllä voidaan vahvistaa työn hallinnan tunnetta ja sitä kautta työhyvinvointia. Tästä huolimatta opetusalan työolobarometrissä ainoastaan kolmannes opettajista koki oman lähiesihenkilötyönsä hyväksi. (Melkko & Ilves 2024, 7.) Hyvä lähiesihenkilötyö olisi erityisen tärkeää työuransa aloittaville opettajille, koska heidän kokemuksensa mukaan tukeva, kannustava, hyväksyvä ja hyvä työilmapiiri tukevat nuorten opettajien siirtymistä työelämään (Pyykönen & Saastamoinen 2014).

Opinnäytetyönä tehty tutkimus vahvistaa aiempia työhyvinvoinnin tuloksia

Ammatillisten opettajien työhyvinvointia tutkittiin myös Miettisen (2024) YAMK-opinnäytetyössä, jossa tarkasteltiin toisen asteen opettajien työhyvinvointia. Opinnäytetyönä tehdyn määrällisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää opettajien työhyvinvoinnin ja työssä jaksamiseen liittyvää kokemusta. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla kyselyllä ja se laadittiin Webropol-kyselyalustalla (Webropol.fi). Kysely lähetettiin nimettömänä pysyneen ammatillisen oppilaitoksen opettajille ja kyselyyn vastattiin anonyymisti. Aineisto analysoitiin määrällisen aineiston kuvailevalla analyysillä sekä korrelaatioanalyysillä, jossa koetun uupumuksen yhteyttä tarkasteltiin seuraaviin kolmeen muuttujaan: 1) kyky erottaa työaika ja vapaa-aika toisistaan, 2) esihenkilöltä ja työyhteisöltä saatu tuki, ja 3) koetut vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä.

Kyselyyn vastasi yhteensä 45 opettajaa, joiden kokemukset työssä jaksamisesta vaihtelivat suuresti. Hieman alle 70 % vastaajista koki itsensä uupuneeksi työpäivien jälkeen ja unohtelevan asioita helpommin kuin ennen. Lisäksi vastaajista noin alle puolet (47 %) ilmoitti vaikeuksista keskittyä työtehtäviin. Näiden lisäksi korrelaatioanalyysissa havaittiin tilastollisesti merkitsevästi, että mitä enemmän vastaajat kokivat uupumusta, sitä vaikeampaa heille oli erottaa työ- ja vapaa-aika toisistaan. Sen lisäksi korkeampi uupumuksen taso heikensi myös kokemuksia vaikuttaa omaan työhönsä. Uupumuksen ja saadun tuen välillä ei kuitenkaan havaittu yhteyttä. (Miettinen 2024.)

Näkemykset esihenkilöstä ja työyhteisöstä saatuun tukeen myös vaihteli. Noin puolet vastaajista koki esihenkilön olevan kiinnostunut työhyvinvoinnista ja reilu kolmannes sai riittävästi palautetta tekemästään työstä. Lisäksi vain kolmannes vastaajista koki, että saa tukea esihenkilöltään. (Miettinen 2024.)

Tuloksien yleistettävyyden ja luotettavuuden näkökulmasta on syytä mainita, että vastaajat edustivat yhtä ammatillista oppilaitosta, kyselyn vastaajien määrä jäi pieneksi sekä kyselyn ajankohta saattoi vaikuttaa vastauksiin (esimerkiksi kevään kiireisin aika). Näistä huolimatta Miettisen (2024) opinnäytetyön tulokset vahvistavat aiempien selvitysten havaittuja tuloksia ammatillisten opettajien työhyvinvoinnissa (Melkko & Ilves 2024, 7; Lehikoinen ym. 2024). Sen lisäksi Miettisen (2024) tulokset nostivat esille, miten ammatilliset opettajat kokevat työstä palautumisen ja työ- ja vapaa-ajan yhteensovittamisen teemoja työhyvinvoinnin viitekehyksessä. Tulokset viittaisivat myös siihen, että yhdenkin työyhteisön sisällä olisi havaittavissa polarisaatiota koetun työhyvinvoinnin tuloksissa. Osa vastaajista kokivat oman työhyvinvointista hyväksi, kun taas osa vastaajista koki selkeää tarvetta oman työhyvinvointinsa kehittämiseen. Etenkin työnantajan kiinnostus ja työstä saatu palaute olivat tekijöitä, joissa havaittiin eriäviä näkemyksiä.

Miten opettajien työhyvinvointia voidaan tukea?

Tulevaisuudessa työelämän lisäksi on huomioitava myös muu elämä, kuten perhe ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen sekä näiden yhteensovittaminen. Yksilölliset urat ja itsensä kehittämisen mahdollisuudet on myös huomioitava. Monet työikäiset kokevat, että useat eri elämänalueet ovat heille tärkeitä. Tämä voi johtaa tilanteeseen, missä omat voimavarat eivät enää riitä kaikkien elämänalueiden hallintaan. (Ala-Laurinaho 2020.) Etenkin Covid-19-pandemian jälkeen on noussut tarve kehittää ja muokata omaa työn sisältöä osana omaa työhyvinvointia (Aulén ym. 2024). Aulénin (2024) laadullisessa tutkimuksessa havaittiin, että työn muokkaamisella on positiivinen yhteys opettajien työhön sitoutumiseen, työtyytyväisyyteen sekä parempaan resilienssikykyyn.

Kuvassa 1 on laadittu työhyvinvoinnin tukipilarit ammatillisen opettajan työhyvinvoinnin tueksi (Miettinen 2024). Suosituksissa korostetaan riittävien taukojen pitämistä, erityisesti etätyöpäivinä. On tärkeää asettaa selkeät rajat työnteolle ja milloin on tavoitettavissa. Lisäksi on tärkeää luoda rutiinia itselleen, milloin asettaa työpäivän päättyneeksi. Suosituksissa kehotetaan myös itsereflektoimaan kiireen syitä ja asioita, joihin voi itse vaikuttaa. Oman osaamisen näkyväksi tuominen ja tiedon jakaminen ovat myös tärkeitä. Näiden lisäksi suosituksissa on korostettu, että vapaa-ajalla tulisi olla energiaa luoviin ja palauttaviin asioihin ja, että työhyvinvoinnin edistäminen on koko työyhteisön vastuulla. Näitä suosituksia voidaan soveltaa myös muille opetusasteille.

Kuva 1. Suositukset opettajien työhyvinvoinnin tueksi (Miettinen 2024)

Lähteet

Ala-Laurinaho, A., Alanko, T., Aasoini, T., Bergbom, B., Kalakoski, V., Kangas, P., Kokkinen, L., Kurki, A-L., Lantto, E., Leino-Arjas, P., Lukander, K., Mänttäri, S. ja Oikarinen, T. 2020. Hyvinvointia työstä 2030-luvulla. Skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Työterveyslaitos. Viitattu 25.11.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-261-943-3

Aulén, A., Pakarinen, E. & Lerkkanen, M. 2024. Teahers´ job crafting to support their work-related well-being during the Covid-19-pandemic- A qualitative approach. Teaching and Teacher Education. Vol. 141, 104492. Viitattu 25.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.tate.2024.104492

Lehikoinen, M. Ilves, V ja Nissilä, A. 2024. Ammatillisen koulutuksen ilmapuntari. OAJ. Viitattu 25.11.2024. Saatavissa https://www.oaj.fi/ajankohtaista/julkaisut/2024/oajn-jasenkysely-ammatillisessa-koulutuksessa-tyoskenteleville/

Melkko, S. & Ilves, V. 2024. Opetusalan työolobarometri. OAJ. Viitattu 24.11.2024. Saatavissa https://www.oaj.fi/ajankohtaista/julkaisut/2024/opetusalan-tyoolobarometri/

Miettinen, J. 2024. Ammattikoulun opetushenkilöstön työhyvinvointi- Suositukset opettajien työhyvinvoinnin tueksi. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 26.11.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024111928818

Pyykönen, M. & Saastamoinen, S-M. 2014. Noviisiluokanopettajien kokemuksia työyhteisöltä saadusta tuesta työuran alussa. Pro gradu -tutkielma. Oulun yliopisto. Viitattu 26.11.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201406041648

Webropol.fi. Kehitä ja johda ajantasaisella tiedolla. 2024. Viitattu 9.12.2024. Saatavissa https://webropol.fi/

Kirjoittajat

Johanna Miettinen työskentelee työterveyshuollossa työfysioterapeutin tehtävissä ja suorittaa YAMK- tutkintoa LAB-ammattikorkeakoulussa kuntoutuksen ja liikunnan integraatio-opinnoissa.

Aki Rintala työskentelee yliopettajana ja tutkijana LAB-ammattikorkeakoulun Hyvinvointiyksikössä.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1458957 (CC0)