Tutkimuksen lukutaito korkeakoulukontekstissa

Korkeakouluopiskelun yhteydessä puhutaan akateemisista taidoista, joiden oppiminen ja hallitseminen ovat keskeisessä roolissa koulutuksen tuottamista yleisistä taidoista. Viime vuosina enemmän näkyvyyttä saanut ”tutkimuksen lukutaito” on vielä käsitteenä kuitenkin vähemmän tunnettu tai käytetty, eikä sen määritelmä ole yksiselitteinen. Mitä tutkimuksen lukutaidolla tarkoitetaan, ja miten se liittyy korkeakouluopiskeluun ja -opettamiseen?

Kirjoittaja: Reeta Lamminpää

Lukutaito on yleisesti tuttu käsite, joka ei enää vaadi tarkempaa määrittelyä. Paljon puhutaan myös esim. terveydenlukutaidosta, jolla tarkoitetaan kykyä hankkia, arvioida, ymmärtää ja soveltaa löytämäänsä terveystietoa käytäntöön sekä taitoa käyttää terveydenhuollon palveluita (Nutbeam 2000). Tutkimuksen lukutaitoa on käsitteellisesti tarkasteltu korkeakoulutuksen kontekstissa toistaiseksi niukasti, vaikka se on käytännössä tunnistettu yhdeksi keskeisistä korkeakouluopiskelijoiden omaksuttavista osaamisalueista (Keser Aschenberger ym. 2021). Suomen kielessä tutkimuksen lukutaito on vielä melko vieras termi, mutta englanniksi käytetään ilmaisua “research literacy” tai “academic literacy”, asiayhteydestä riippuen. Näillä termeillä viitataan pääpiirteissään samaan: kykyyn tavoitteellisesti hakea, ymmärtää ja arvioida (tieteellistä) tietoa sekä soveltaa siitä tehtyjä johtopäätöksiä ongelmien ratkaisemiseksi (Keser Aschenberger ym. 2021; Groß Ophoff ym. 2020; Lin ym. 2022). Näitä taitoja tarvitaan muun muassa kriittisen ajattelun, analyyttisten valmiuksien ja yleisesti akateemisten taitojen kehittymiseen korkeakoulussa (Utomo ym. 2020). Korkeakoulututkinnon keskeisiksi geneerisiksi tavoitteiksi voidaan yleisesti katsoa juuri mm. näiden taitojen kehittäminen. Kriittinen ajattelu ja argumentointi ovat tarpeellisia valmiuksia asiantuntijaroolissa, ja korkeakoulutuksen tulee tarjota näihin riittävät valmiudet.

Tutkimuksen lukutaito käytännössä

On tärkeää korostaa, että tutkimuksen lukutaito ei liity pelkästään tutkimuksen tekemiseen tai tutkimusten lukemiseen (Hurtig ym. 2011). Tutkimusartikkelin lukeminen voi toisaalta olla tutkimuksen lukutaidosta yksi konkreettisin esimerkki, jossa haasteita opiskelijoille voi joskus aiheuttaa ylipäätään jo tutkimusartikkelin tunnistaminen. Tutkimusartikkeli noudattaa tyypillisesti samaa perinteistä rakennetta, joka eroaa muista tieteellisistä teksteistä, vaikka nekin käsittelisivät mielenkiinnon kohteena olevaa ilmiötä.

Tutkimuksen lukutaitoa voidaankin pohjimmiltaan pitää ajatteluna, ja ajattelu puolestaan on kykyä tulkita ilmiöitä. Tätä taitoa tarvitaan niin vuorovaikutustilanteiden havainnoinnissa kuin tilastotietojen analysoinnissa ja tutkimuksen tekemisessäkin. (Hurtig ym. 2011.) On myös ehdotettu, että akateeminen lukutaito tai tutkimuksen lukutaito eivät ole yksi yhtenäinen taitojen joukko, jota voitaisiin opettaa tai oppia erillisinä kokonaisuuksina. Vaikkei yhtä yhtenäistä taitojen joukkoa voidakaan kirjaimellisesti osoittaa, taitoihin kuuluu kuitenkin mm. kirjoittaminen, tiedonhankintataidot, lukeminen, visuaalinen lukutaito, kriittinen lukutaito ja -ajattelu, analyyttinen päättely, matemaattinen lukutaito sekä digi- ja mediataidot ja viestintä (Keser Aschenberger ym. 2020). Kontekstistaan riippuen ja soveltuvin osin, edellä mainitut sisältyvät tutkimuksen lukutaidon tai akateemisen lukutaidon kattokäsitteeseen.

Vaikka tutkimuksen lukutaito tai akateeminen lukutaito ovat edelleen määritelmiensä osalta hiukan häilyviä ja riippuvat tarkastelun kontekstista, niiden ydinsisältö on selkeä: kyseessä ovat keskeiset taidot, joita korkeakoulusta valmistuneet tarvitsevat työssään ja joiden kehittämistä korkeakoulutuksen tulee järjestelmällisesti tukea. On olennaista ymmärtää, että käsitteiden taustalla on pohjimmiltaan samankaltainen ydinsisältö.

Tutkimuksen lukutaidon kehittäminen?

Tutkimuksen lukutaidon kehittämistä ja siihen liittyvien valmiuksien tukemista toteutetaan suomalaisessa korkeakoulutuksessa muun muassa tutkimusperustaisen opetuksen kautta. Tutkimuksen lukutaito on merkityksellinen sekä opiskelijan että opettajan näkökulmasta, mutta sen roolia opetuksessa ei tule kuitenkaan yliarvioida. Termi “näyttöön perustuva käytäntö” korostaa tutkimustiedon hyödyntämistä opetuksessa, mikä on tärkeää. Tutkimustieto on arvokas resurssi opetuksessa, mihin opettaja voi tukeutua, mutta se ei ole ainoa tekijä, eikä se aina tarjoa välittömiä ratkaisuja opetuksen haasteisiin. (Hammersley 2023.)

Ajattelun taitoja voi onneksi aina kehittää. Tämä edellyttää opiskelijalta avointa, kriittistä ja rakentavaa asennetta jo opintojen alusta lähtien. Ajattelun taitoja voi harjoitella arkipäivän tilanteissa, kuten vuorovaikutuksessa sekä tekstien, kuvien ja lukujen kautta, sekä tekemällä muistiinpanoja, jotka haastavat omia näkökulmia ja tulkintoja. (Hurtig ym. 2010.) On tärkeää, että opetus ja oppiminen tukevat samanaikaisesti opintojen sisältöjen oppimista sekä akateemisten lukutaitojen kehittämistä, pelkkien opiskelutaitojen sijaan (Klarare ym. 2022).

Lopuksi voidaan todeta, että tutkimuksen lukutaito ja siihen liittyvä oman ajattelun kehittyminen muodostavat perustan jatkuvalle ammatilliselle kehittymiselle sekä opettajan että opiskelijan näkökulmasta korkeakoulukontekstissa.

Lähteet

Groß Ophoff, J., Wolf, R., Schladitz, S., & Wirtz, M. 2017. Assessment of Educational Research Literacy in Higher Education: Construct validation of the factorial structure of an assessment instrument comparing different treatments of omitted responses. Journal for Educational Research Online. 9 (2), 37–68.

Hammersley, M. 2023. Research Literacy and Teaching: The Peculiar Case of Research about Teaching about Research. Professions and Professionalism. 13 (2). Viitattu 22.10.2025. Saatavissa https://doi.org/10.7577/pp.5260

Hurtig, H., Laitinen, M., Uljas-Rautio, K. (toim.). 2010. Ajattele itse! Tutkimuksellisen lukutaidon perusteet. Jyväskylä: PS-kustannus.

Keser Aschenberger, F. & Pfeffer, T. 2021. Concept of research literacy in academic continuing education: a systematic review. European Journal of University Lifelong Learning. 5 (1), 43-58. Viitattu 22.10.2025. Saatavissa ejull_0501-2021_pp43-58_fka_final.pdf

Klarare, A., Rydeman, IB., Kneck, Å., Bos Sparén, E., Winnberg, E. & Bisholt B. 2022. Methods and strategies to promote academic literacies in health professions: a scoping review. BMC Medical Education. 22 (1), 418. Viitattu 22.10.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1186/s12909-022-03288-9

Lin, J. 2022. Measuring and Evaluating Educational Research Literacy in Higher Education: A Synthesis of Mechanisms and Discoveries. The Asian Conference on Education 2022 Official Conference Proceedings. Viitattu 22.10.2025. Saatavissa https://papers.iafor.org/wp-content/uploads/papers/ace2022/ACE2022_65228.pdf

Nutbeam, O. 2000. Health literacy as a public health goal: a challenge for contemporary health education and communication strategies into the 21st century. Health Promotion International. 15 (3), 259–267. Viitattu 22.10.205. Saatavissa https://doi.org/10.1093/heapro/15.3.259

Utomo, A., Sugiharto, D., Kesuma, R. & Diyamon, D. 2024. Student Literacy and Literacy Skills in Higher Education: A Bibliometric Review. International Journal of Pedagogy and Teacher Education. Viitattu 22.10.2025. Saatavissa http://dx.doi.org/10.20961/ijpte.v8i2.84533