Turvetuotannon alasajo ja kestävyyssiirtymä Etelä-Karjalassa

Turvetuotannon alasajo on ajankohtainen aihe Etelä-Karjalassa, jossa turpeennosto on ollut pitkään merkittävä elinkeino. Tämän keskustelun ulottuvuuksiin kuuluvat muun muassa vihreän siirtymän haasteet, Venäjän hyökkäyssodan vaikutukset huoltovarmuuteen, turvetuotannon alasajon vaikutukset työllisyyteen, mutta samaan aikaan myös kestävän liiketoiminnan mahdollisuudet. Oikeudenmukaisen siirtymän tavoite on tukea elinkeinojen monipuolistamista, työllisyyden sopeuttamista ja ympäristöhaittojen korjaamista. EU:n rakennerahaston JTF-rahoitteiset hankkeet tukevat tätä siirtymää sen eri tasoilla.

Kirjoittaja: Mirja Harvistola

LAB-ammattikorkeakoulussa toteutetaan JTF-rahoitteista MAMIKSA – Maaseudun mikroyritykset kestävyyssiirtymän ajureina -hanketta. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa maaseutualueiden mikroyrittäjien muutoskyvykkyyttä ja tukea siirtymistä turpeen alasajon jälkeisiin elinkeinoihin. Keskiössä on ylipäätään maaseudun yritystoiminnan monipuolistaminen, joka kattaa niin turvetuotannosta poistuneet työpaikat kuin alueellisen kehityksen tukemisen. (LAB 2024.)

Etelä-Karjalan turvesoiden tuotantotilanne suhteessa vihreään siirtymään

Vihreä siirtymä on välttämätön muutos kohti ekologisesti kestävää taloutta. Kestävä talous nojaa vähähiilisiin sekä kiertotaloutta ja luonnon monimuotoisuutta edistäviin ratkaisuihin ja luonnonvarojen kestävään käyttöön. Puhdas energiasiirtymä on tiivis osa vihreää siirtymää. Fossiilisten polttoaineiden alasajo ja niiden korvaaminen puhtailla energiaratkaisuilla on keskeinen tavoite siirtymässä. (Ympäristöministeriö 2024.)

Etelä-Karjalassa turpeen tuotanto on monin paikoin loppunut, mutta tietyillä soilla tuotanto jatkuu edelleen. Alueella toiminnassa olevia turvesoita ovat muun muassa Kiihansuo Savitaipaleella sekä Suursuo ja Vehkataipaleensuo Taipalsaarella, Lampsansuo Lappeenrannassa, Nokeissuo, Säkkisuo ja Suurisuo Luumäellä, sekä Oritsuo ja Kesselilänsuo Ruokolahdella. Näiden soiden osalta turpeen nosto jatkuu. Joillakin alueilla, kuten Leppisuolla, Juvainsaarensuolla ja Hernemaan suolla Luumäellä sekä Huuhansuolla ja Konnunsuolla Lappeenrannassa, tuotanto on päättynyt. Ruokolahdella Torsajärveen laskevat Suurisuo ja Raatesuo eivät ole enää tuotannossa. Myöskään Parikkalan Paljasuo ei ole enää tuotannossa. Lemillä ja Imatralla ei ole ollut turvetuotantoa. (Itänen 2024; Rantonen 2024; Velin 2024.)

Turvesoiden alasajo liittyy kestävyyssiirtymään eli fossiilisista polttoaineista luopumiseen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen, mutta turvesoilla on myös vesistövaikutuksia. Tarkkailutuloksia on saatavilla kaikilta tuotannossa olleilta soilta, sekä tuotannon että jälkihoitovaiheen ajalta, kunnes ELY-keskus on hyväksynyt tarkkailun lopettamisen. Neova on julkaissut tarkkailutiedot sivuillaan myös Kaakkois-Suomen turvetuotantoalueiden osalta. (Velin 2024.)

Venäjän hyökkäyssodan vaikutus turpeen tuotantoon

Energiasiirtymän myötä alueen turvetuotanto on vähentynyt, mutta Ukrainan sota on tuonut uuden ulottuvuuden turpeen tuotannon tilanteeseen Etelä-Karjalassa. Energiaturpeen tuotantoa on jatkettu suuremmalla volyymilla kuin ennen sotaa oli arvioitu. Myös muiden turvetuotteiden kysyntä on kasvanut, koska esimerkiksi kuiviketurvetta ei tuoda enää Venäjältä Suomeen. Turve on edelleen osa omavaraisuutta ja huoltovarmuutta, mutta Neova tutkii aktiivisesti kestävän energiaan siirtymistä ja muun muassa aurinkovoimaloiden perustamismahdollisuuksia entisille turvesoille. (Rantonen 2024.)

Entisten turvetuotantoalueiden uudet käyttötavat

Tyypillisesti suoalueita, joilta turpeennosto on lopetettu, on metsitetty. Niitä on otettu myös peltokäyttöön, ja yhtenä vaihtoehtona on ollut kosteikoiden muodostaminen. Tällä hetkellä Suomessa on valtava tarve puhtaalle päästöttömälle sähkölle, joten entisiä turpeennostoalueita muutetaan entistä enemmän myös aurinko- ja tuulivoimapuistoiksi. Monet kohteet, joilta maa-alaa on vapautunut, soveltuvat erittäin hyvin tähän tarkoitukseen, koska ne sijaitsevat kaukana asutuksesta, mikä etenkin tuulivoiman kannalta on hyvä asia.

Ne ovat valmiiksi muokatun maan kohteita, jolloin niillä on valmiiksi vähemmän luontoarvoa, mikä helpottaa suunnittelua ja rakentamista. Alueet ovat laajoja ja aukeita, mikä on aurinkoenergian kannalta merkittävää. Lisäksi soille menee valmiiksi jo hyvä tieverkosto. Myöskään hiilinieluja eli puita ei tarvitse hakata pois, koska alueet ovat valmiiksi puuttomia. Maapohjan olosuhteet vaihtelevat suoalueittain, joten tästä syystä kaikki turvetuotannosta poisjäävät suot eivät välttämättä sovellu aurinko- tai tuulivoimapuistokäyttöön. (Suosakki 2023.)

Etelä-Karjalan alueen soiden jatkokäyttösuunnitelmat vaihtelevat. Metsä- ja maatalouskäyttö on ollut yleisin ratkaisu, mutta aurinkoenergia- ja tuulivoimatuotanto ovat nousseet vahvaksi jatkokäyttömahdollisuudeksi. Vanhojen turvetuotantoalueiden hyödyntäminen aurinko- ja tuulivoimapuistoiksi edistää ilmastoneutraaleja energiaratkaisuja, mutta avaa samalla mahdollisuuden erilaisille alihankintatöille. (Itänen 2024; Rantonen 2024.)

Työllisyys ja turvetuotannon alasajo

Turpeen energiakäytön väheneminen on vähentänyt työpaikkoja maaseutualueilla, erityisesti nuorten ja matalasti koulutettujen miesten keskuudessa. MAMIKSA-hankkeessa pyritään vahvistamaan näiden ryhmien toimijuutta kehittämällä uutta liiketoimintaa ja osaamista. Turvealan alasajosta johtuvaan tilanteeseen tarjotaan hankkeen toimesta myös muutosvalmennusta. Hankkeen tavoitteena on varmistaa, että energiamurroksen edut jakautuvat oikeudenmukaisesti myös maaseutualueille, eivätkä vain suurille toimijoille. Kohderyhmänä ovat erityisesti turpeen käyttöön perustuvat yritykset Etelä-Karjalassa, joihin energiasiirtymä kohdistuu joko työttömyysuhkana tai vaatimuksena uudistaa liiketoimintaa. (LAB 2024.)

Tarkkojen turvetuotannon alas ajosta johtuvien työllisyysvaikutusten laskeminen on haastavaa, sillä monet turvetuotannon parissa työskennelleet ovat monialayrittäjiä, joilla on myös muita toimentulon tukijalkoja, kuten maa- ja metsätalous sekä koneurakointi. Turvetuotannosta työttömäksi jääneet ovatkin usein löytäneet työllistymismahdollisuuksia näiltä muilta aloilta. (Rantonen 2024.)

Tämän takia MAMIKSA-hankkeessa tehdään myös laajemmalle kohderyhmälle suuntautuvaa elinvoimatyötä. Muutoskyvykkyysvalmennuksissa hankkeen kohderyhmänä ovat kaikki maaseutualueiden mikroyrittäjät ja yrittäjyydestä kiinnostuneet henkilöt. MAMIKSA-hankkeen tärkeänä kohderyhmänä ovat myös ne nuoret, jotka ovat yrittäjyydestä kiinnostuneita tai joilta mahdollisuus turvealalle työllistymiseen on poistunut. Turvetuotannon päättyessä tarvitaan uutta liiketoimintaa, joka mahdollistaa nuorten työllistymisen alueille. Hankkeen toimenpiteisiin kuuluu myös aktiivinen tarvekartoitus ja tulevaisuusvalmennus Etelä-Karjalan maaseutukunnissa kohderyhmä niin kuntapäättäjät kuin yrittäjätkin. (LAB 2024.)

Lähteet

Itänen, S. 2024. Ylitarkastaja. Kaakkois-suomen ELY-keskus. Ympäristönsuojelu ja siihen liittyvä valvonta: jätevedenpuhdistamot ja turvetuotanto. Sähköpostihaastattelu 3.9.2024.

LAB. 2024. MAMIKSA ‒ Maaseudun mikroyrittäjät kestävyyssiirtymän ajureina -hanke. Viitattu 12.11.2024. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/mamiksa-maaseudun-mikroyritykset-kestavyyssiirtyman-ajureina

Rantonen, P. 2024. Neova Terra Divisioonan johtaja. Turvetoiminnot. Sähköpostihaastattelu 7.8.2024.

Suosakki. 2023. Turvetuotantoalueiden uusi elämä aurinko- ja tuulivoimapuistoina. Podcast. Viitattu 12.11.2024 Saatavissa https://open.spotify.com/episode/1hlbS5nKR7dAFTCv2yKxPL?go=1&sp_cid=51e01abd8e7a24420c274f554dffe25f&utm_source=embed_player_p&utm_medium=desktop&nd=1&dlsi=c094fb8d21b94694

Velin, T. 2024. Ympäristöasiantuntija. Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy. Sähköpostihaastattelu 2.9.2024.

Ympäristöministeriö. 2024. Mitä on vihreä siirtymä? Viitattu: 12.11.2024. Saatavissa https://ym.fi/mita-on-vihrea-siirtyma

Kirjoittaja

Mirja Harvistola toimii LAB-ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikössä TKI-asiantuntijana sekä projektipäällikkönä MAMIKSA – Maaseudun mikroyritykset kestävyyssiirtymän ajureina -hankkeessa.

Artikkelikuva: MAMIKSA-hanke tukee osaltaan turvealan kestävää siirtymää Etelä-Karjalassa. (Kuva: Mirja Harvistola)