Traumatietoisuus mielenterveys- ja päihdehoitotyössä

Traumatietoisuus on merkittävä osa hoitotyötä, jolla voidaan vaikuttaa hoidon tuloksiin ja laatuun. Sen avulla voidaan luoda luottamuksellinen hoitosuhde, ehkäistä uudelleentraumatisoitumista ja tukea potilaiden toipumisprosessia yksilöllisesti mahdollisimman hyvin. Tämä on tärkeää etenkin mielenterveys- ja päihdehoitotyössä, jossa potilaiden kokemukset usein ovat syvällisiä ja vaikeasti käsiteltäviä. Tämän vuoksi traumatietoinen työote luo perustan inhimilliselle hoitotyölle.

Kirjoittaja: Mia Kröneck

Traumainformoitu lähestymistapa on saanut alkunsa tutkimuksista ja kliinisistä käytännöistä, jotka liittyivät traumatisoitumiseen ja traumasta selviytymiseen. Käsitteenä traumainformoitu lähestymistapa kuvasi mielenterveyspalveluita, joissa traumatisoitunut tai traumaattisen tilanteen kokenut henkilö kohdataan traumainformoidulla työotteella, jonka keinoin heidän erityistarpeensa on tarkoitus huomioida paremmin. (Garoff 2025.) Tänä päivänä ymmärretään paremmin sitä kuinka aikaisemmat kokemukset ja menneisyyden traumat vaikuttavat henkilöiden hyvinvointiin, käyttäytymiseen ja kykyyn toipua. Tämä on etenkin tärkeää mielenterveys- ja päihdehoitoyössä, jossa potilaiden kokemusmaailma voi merkittävästi vaikuttaa luottamuksen luomiseen ja hoitoprosessiin kulkuun yleensä. Jos henkilö on esimerkiksi kokenut väkivaltaa, laiminlyöntiä tai kohdannut muita vaikeita kokemuksia, se usein vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä, tunteisiin ja kykyyn luottaa hoitohenkilökuntaan tai palvelujärjestelmään. Traumatietoisen lähestymisen ydin onkin ymmärrys siitä, että potilaan oireet ja käytös voivat olla seurausta näistä aikaisemmista traumaattisista kokemuksista eikä potilas tahallaan haasta tai vastusta hoitoa. (Hedman 2023.)

Traumatietoisen työskentelyn periaatteet

Substance Abuse and Mental Health Services Administration (SAMHSA) julkaisi vuonna 2014 ohjeet, miten traumainformoitu lähestymistapa tulisi ottaa käyttöön erilaisissa palveluissa.

Kuusi periaatetta ohjaavat käyttöönottoa, jotka ovat:

turvallisuus, joka tarkoittaa, että palvelun käyttäjille ja palveluntarjoajille varmistetaan fyysisesti ja emotionaalisesti turvallinen ympäristö. Turvallisuuden tunne mahdollistaa potilaan kokemusten jakamisen paremmin.
luotettavuus ja avoimuus, joka tarkoittaa avointa viestintää ja selkeitä odotuksia hoitosuhteissa.
vertaistuki, jonka avulla pyritään hyödyntämään traumasta selviytyneiden kokemuksia palveluissa.
yhteistyö ja vastavuoroisuus, jossa pyritään yhteiseen päätöksentekoon ja vallan jakamiseen palveluntarjoajien ja -käyttäjien välillä.
voimaantuminen, kuulluksi tuleminen ja valinnan mahdollisuudet tähtäävät palvelujen käyttäjien itsemääräämisoikeuden ja autonomian edistämiseen.
kulttuuriset, historialliset ja sukupuoleen liittyvät kysymykset viittaavat yksilöiden ja yhteisöjen erilaisten kokemusten ja tarpeiden tunnistamiseen ja niihin vastaamiseen. (Garoff 2025.)

Näiden periaatteiden tavoitteena on, että hoitohenkilökunta ymmärtää paremmin traumaattisten kokemusten vaikutukset henkilöön ja heidän mahdollisuutensa toipumiseen. Periaatteiden kautta on mahdollista tunnistaa trauman merkit ja oireet henkilökunnassa, potilaissa ja muissa hoitoon osallistuvissa henkilöissä. Kun hoitaja soveltaa traumatietoisuuden ymmärrystä toimintaansa ja menettelytapoihinsa hän pyrkii välttämään potilaan uudelleen traumatisoitumista. (Garoff 2025.)

Traumatietoisuus mielenterveys- ja päihdehoitotyössä

Kohtaaminen on inhimillistä vuorovaikutusta, johon vaikuttaa se, millä asenteella toisen ihmisen kohtaa. Aloilla, joissa kohtaaminen on keskiössä edellyttää ammattilaisilta kykyä kohdata ja käsitellä vaikeita sosiaalisia tilanteita. (Mönkkönen 2018.) Vuorovaikutustaidot tarkoittavat kykyä ja halua vaihtaa ajatuksia, kokemuksia, mielipiteitä toisten kanssa sekä toimia yhdessä. Siinä tarvitaan empatiaa, joka on kykyä eläytyä toisen ihmisen tunteisiin ja mielentiloihin, nähdä asioita toisen näkökulmasta. (MIELI 2024.) Traumatietoinen näkökulma pyrkii näkökulman muutokseen “mitä sinulle on tapahtunut” “mikä sinussa on vikana” sijaan. Auttamistyössä tämä tarkoittaa ymmärryksen lisäämistä ja tietoisuutta trauman vaikutuksesta yksilön kykyyn olla oman elämänsä aktiivinen toimija. Näkemällä yksilöiden oireilun taakse ja ymmärtämällä taustalla vaikuttavat syyt voidaan toteuttaa vaikuttavampaa ja tehokkaampaa auttamistyötä. (Sarvela 2020.)

Tämän vuoksi traumatietoisuus mielenterveys- ja päihdehoidossa on erityisen tärkeää, koska vuorovaikutus ja kohtaaminen ovat usein yhteydessä potilaiden aiempiin kokemuksiin ja vaikeuksiin. Mitä traumatietoisempi hoitotyön ammattilainen on, sitä paremman luottamuksen ja turvallisen hoitosuhteen hän pystyy luomaan, jossa potilas kokee, että hän voi jakaa vaikeimpia kokemuksiaan ilman tuomituksi tulemisen pelkoa tai uudelleentraumatisoinnista.

Lähteet

Garoff, F. 2025. Traumainformoitu lähestymistapa. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 23.6.2025. Saatavissa https://www.kaypahoito.fi/nix03500

Hedman, A. 2023. Traumainformoitu toivo. Opas traumainformoituun auttamistyöhön. Viitattu 23.6.2025. Saatavissa https://traumainformoitu.fi/lisaa-traumatietoutta-opiskelun-kautta/

MIELI. 2024. Vuorovaikutustaitoja voi oppia. Viitattu 23.6.2025. Saatavissa https://mieli.fi/vahvista-mielenterveyttasi/ihmissuhteet-ja-vuorovaikutus/vuorovaikutustaitoja-voi-oppia/

Mönkkönen, K. 2018. Vuorovaikutus asiakastyössä. Asiakkaan kohtaamien sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: Gaudeamus Oy.

Sarvela, K. 2020. Hyviä tapoja omaksumassa – malleja maailmalta. Teoksessa Sarvela, K. & Auvinen, E. (toim.). Yhteinen kieli: Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen. Helsinki: Basam Books. 32–63.