Trauman kokeneen maahanmuuttajan ammatillisessa kohtaamisessa tarvitaan osaamista ja työvälineitä

Yksi tärkeimmistä kohtaamisen ja hoidon onnistumiseen vaikuttavista tekijöistä sosiaali- ja terveyspalveluissa on ammattilaisen ja asiakkaan välinen luottamuksellinen vuorovaikutussuhde. Luottamuksellinen vuorovaikutus korostuu myös traumataustaisen maahanmuuttajan kohtaamisessa ja hoidon onnistumisessa.

Kirjoittajat: Heidi Niskanen & Minna-Maria Behm

Ihmisen psyykkinen hyvinvointi on syvästi sidoksissa kulttuuriin ja samalla yksi vaikeimmista maahanmuuttajien terveyskysymyksistä (Kerkkänen & Säävälä 2015). Uuteen maahan muutto, uusi yhteiskunta ja kieliympäristö aiheuttavat aina kuormitusta ja stressiä. Maahanmuuttajien mielenterveyttä kuormittavat yksinäisyys, rasismi ja syrjintä, taloudellinen epävarmuus, osallisuuden puute, kielelliset ja kulttuuriset haasteet sekä vaikeudet sosiaali- ja terveyspalvelujen saamisessa. (THL 2024; Kallakorpi 2019; Kerkkänen & Säävälä 2015.) Myös maahantulon muodolla on merkitystä: pakolaisina ja turvapaikanhakijoina saapuneilla mielenterveyteen vaikuttavat järkyttävät kokemukset, kodin ja perheen tilanne sekä epävarmuus tulevasta (THL 2024).

Maahanmuutto saa aikaan merkittäviä muutoksia terveysriskeissä ja hoidon mahdollisuuksissa (Kerkkänen & Säävälä 2015). Osa maahanmuuttajaryhmistä näyttäisi jatkuvasti saavan vähemmän psykiatriasta hoitoa kuin suomalaissyntyiset. Hoidotta jäämisten ehkäisemiseksi ja erojen kaventamiseksi olisi tärkeää välittää tietoa maahanmuuttajille sekä tarjota työntekijöille työkaluja eri kulttuureista tulevien kohtaamiseen. (Kieseppä 2022.) Psyykkiset häiriöt voivat hoitamattomina kroonistua ja hidastaa maahanmuuttajan integroitumista (Kieseppä ym. 2021).

Prieben ym. (2011) mukaan maahanmuuttajat kohtaavat terveydenhuollossa monia vaikeuksia: kommunikaatio- ja kieliongelmia, oleskelulupien statuskysymyksiä, traumakokemuksia ja sosiaalisen ahdingon, vieraan terveydenhuoltojärjestelmän, kulttuurieroja, eroavia käsityksiä hoidosta ja sairaudesta, kielteisiä asenteita sekä puutteita sairauskertomuksissa. Niskasen (2024) opinnäytetyössä tuotettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla sosiaali- ja terveysalojen työntekijöille tietoa traumatisoituneiden maahanmuuttajien asiakkaana kohtaamisen ja tunnistamisen tueksi. Tuloksissa korostui oleellisena elementtinä luottamuksellinen vuorovaikutussuhde.

Kohtaamisissa korostuu vuorovaikutuksen luottamuksellisuus

Tutkimusten perusteella yksi tärkeimmistä hoidon onnistumiseen vaikuttavista tekijöistä on ammattilaisen ja asiakkaan välinen vuorovaikutussuhde. Mielenterveysavun saamisen ja antamisen edellytys on toimiva kommunikaatiosuhde (Castaneda ym. 2018, 133). Tapaamisessa tulisikin onnistua luomaan ilmapiiri, jossa vallitsee luottamuksen syntyä ja kuntoutumista tukeva henki. Vuorovaikutussuhteen ylläpitoa vahvistaa Koehnin (2006) transnationaalinen osaaminen, johon sisältyvät emotionaalinen, analyyttinen, viestinnällinen, toiminnallinen ja luova osaaminen. (Kerkkänen & Säävälä 2015, 35.)

Hoitohenkilöstö ei aina tiedosta tai tunnista asiakkaan traumataustaa (Kallakorpi 2019, 287–288). Kerkkäsen ja Säävälän (2015, 15) mukaan maahanmuuttajien mielenterveyden haasteet saattavat näyttäytyä somaattisina oireina, jolloin niitä ei tunnisteta kyselytutkimuksissa tai vastaanotolla. Oireet voivat olla selittämättömiä, pitkäkestoisia, diagnosoimattomia, fyysisisiä sairauksia, psykologisia konflikteja, kulttuurierityisiä kärsimyksen ilmaisemisen tai käsitteellistämisen tapoja, kykenemättömyyttä tunneilmaisuun, psyykkisten ongelmien stigmaa sekä trauma- tai stressikokemusten fysiologisia muutoksia.

Asiakas saattaa tulla vastaanotolle myös jonkin muun syyn takia. Kulttuurisen kehityspsykiatrian dosentin Venla Lehden mukaan olisi hyvä kysyä suoraan. Mielenterveysongelmat eivät vaikeudu niiden keskusteluun nostamisesta. Voisi kysyä, tuntuuko asiakkaasta siltä, että hän jaksaa elää. Esimerkiksi kidutuksen uhrit ovat olleet tyytyväisiä, mikäli kokemus on otettu keskusteluun. Ensin kuitenkin asiakkaan on vakuututtava, että ammattilainen on luotettava ja hänen puolellaan. (Lehti 2019.)

Työvälineitä hyödyntämällä kättä pitempää kohtaamiseen

Mielenterveysongelmien havaitsemiseen, arviointiin ja diagnosointiin on käytössä erilaisia mittareita. Näitä ovat esimerkiksi Hopkins Symptom Checklist HSCL, Beckin depressiokartoitus BDI, psyykkisten traumaoireiden seulonta TSQ, alkoholin riskikäytön tunnistamisen lomake AUDIT, äitiysneuvolassa synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamiseen mielialalomake EPDS ja oirekyselyt, kuten BDI ja PHQ-9. (Castaneda ym. 2018, 136-137.)

Lomakkeiden rinnalla hyödynnettävän kulttuurisen haastattelun avulla voidaan saada esiin erilliskysymyksiä, mitä asiakas ei saa sanoitetuksi. Kulttuurisella haastattelulla kartoitetaan identiteettiä, sosiaalisia suhteita ja selviytymistä. Haastattelussa on neljä osa-aluetta: 1) vaikeuden kulttuurinen määrittely, 2) käsitykset syystä, asiayhteydestä ja tukitoimista, 3) omat selviytymiskeinot ja aiempi avun hakeminen sekä 4) ajankohtaisen avun hakemisen kulttuuriset tekijät. Teemoja tarkastellaan 12 lisäkysymyksen avulla, joka on ryhmitelty lapsille, nuorille ja pakolaisille. (APA 2013; Bäärnhielm ym. 2010; Castaneda ym 2018, 134-135; PSY 2024.)

Ammatillisuus ja osaaminen korostuvat kohtaamistyössä

Hoidon onnistumisen edellytyksenä on kieli- ja kulttuuritietoinen työskentely, jossa sairauskäsitykset otetaan vakavasti. On tärkeää, että pakolaistausta ei johda ennakkokäsitysten mukaisiin diagnooseihin. (Kerkänen & Säävälä 2015, 38– 39.)

Empatia on kulttuurikompetenssin ja -sensitiivisyyden edellyttämä, opeteltavissa oleva taito. Sitä voi oppia havainnoimalla empaattisesti toimivien työntekijöiden toimintaa. Myös oman toiminnan reflektointi tapaamisen jälkeen on hyödyllinen keino. Reflektointia tehdään kulttuurisen haastattelun pohjalta. Kysymykset voivat liittyä kulttuuritaustan, identiteetin tai sosiaalisen kontekstin vaikutukseen työntekijän tapaan ymmärtää potilaan ongelmaa tai diagnostiseen arvioon. Lisäksi voidaan tarkastella kommunikaation laatua tai vuorovaikutussuhdetta, esimerkiksi millaista vaikutusta tapaamisella oli kulttuurisilla yhtäläisyyksillä tai eroilla. (Castaneda ym. 2018.)

Tärkeää monikulttuurisessa työssä ja asennoitumisessa on työnohjaus. Työnohjauksen päämääränä on ammatillinen kasvu ja jaettu oppiminen. Dialogisuudella ja avoimella keskustelulla tavoitellaan yhteisymmärrystä, toimivaa ja turvallista kulttuuria. Työnohjauksessa on oleellista oman työn tutkiminen ja kehittäminen. Sillä vahvistetaan moninaisen työyhteisön kulttuurien kommunikaatiota, osallistavaa ja tasavertaista keskustelua sekä toimintakulttuuria. Työnohjauksella mahdollistetaan tila moninaisuuden jäsentämiseen. Työnohjaus lisää kulttuurista osaamista ja sillä voidaan tietoisena tavoitteena myös tukea monikulttuuriosaamista. (Niemelä 2019.)

Ammattilaisten kulttuurikompetenssikoulutuksilla voidaan varmistaa kaikille tehokas ja tasapuolinen hoito kulttuurisesta ja kielellisestä taustasta riippumatta. Goveren ja Goveren (2016) ja Horvat ym. (2014) mukaan kulttuurikompetenssikoulutuksella voidaan merkittävästi kehittää transkulttuurista työtä ja lisätä asiakastyytyväisyyttä.

Kehittämisehdotuksena käytännön työhön esitetäänkin uutta toimintatapaa: jokainen maahanmuuttajia asiakkainaan kohtaava ammattilainen voisi selvittää ja tiedostaa, mihin jatkopalveluihin ohjata asiakkaansa, jos ilmenee jotakin erityistä tai mahdollisesti mielenterveydenhaasteisiin liittyvää. Lopuksi, tutkija Jari Kylmän ajatusta mukallen, on tärkeää etsiä toivoa jo tässä hetkessä tulevaisuuden tarkastelun sijaan.

Lähteet

APA. 2013. American Psychiatric Association. Cultural Formulation Interview CFI. Viitattu 8.12.2024. Saatavissa https://www.psychiatry.org/File%20Library/Psychiatrists/Practice/DSM/APA_DSM5_Cultural-Formulation-Interview.pdf

Bäärnhielm, S., Rosso, M. S. & Yi, P. L. 2010. Kulttuuri ja psykiatrinen diagnostiikka. Käsikirja kulttuuriseen haastatteluun psykiatriassa. Helsinki: Duodecim. Viitattu 8.12.2024. Saatavissa http://dok.slso.sll.se/TC/3_Vara_kunskapsomraden/TP/Kulturformuleringen/kulttuuri_ja_psykiatrinen_diagnostiikka.pdf

Castaneda, A.E., Mäki-Opas, J., Jokela, S., Kivi, N., Lähteenmäki, M., Miettinen, T., Nieminen, S., Santalahti, P. & PALOMA-asiantuntijaryhmä. 2018. Pakolaisten mielenterveyden tukeminen Suomessa. PALOMA-käsikirja. Ohjaus, 5/2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 8.12.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-100-3

Govere, L. & Govere, E. M. 2016. How Effective is Cultura Competence Training of Healthcare Providers on Improving Patient Satisfaction of Minority Groups? A Systematic Review of Literature. Worldviews on evidence-based nursing. Vol. 13(6), 402-410. Viitattu 8.12.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1111/wvn.12176

Horvat, L. Horey, D., Romios, P. & Kis-Rigo, J. 2014. Cultural competence education for health professionals. The Cochrane database of systematic reviews. Issue 5, CD009405. Viitattu 8.12.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1002/14651858.CD009405.pub2

Kallakorpi, S. 2019. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden psyykkinen sairastuminen ja psykiatriset hoitokokemukset Suomessa. Teoksessa Lyytinen, E. (toim.) Turvapaikanhaku ja pakolaisuus Suomessa. Siirtolaisinstituutti, 279-299. Viitattu 8.12.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-7167-59-5

Kerkkänen, H. & Säävälä, M. 2015. Maahanmuuttajien psyykkistä hyvinvointia ja mielenterveyttä edistävät palvelut. Työ- ja elinkeinoministeriö. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 40/2015. Viitattu 8.12.2024. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-008-4

Kieseppä, V. 2022. Mental health service use among immigrants living in Finland. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. Viitattu 8.12.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202401254299

Kieseppä, V., Jokela, M., Holm, M., Suvisaari, J., Gissler, M. & Lehti, V. 2021. Post-traumatic stress disorder among immigrants living in Finland: Comorbidity and mental health service use. Psychiatry Research. Vol. 300(2021), 113940. Viitattu 8.12.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.psychres.2021.113940

Lehti, V. 2019. PALOMA-koulutus osa 6: Mielenterveysongelmien tunnistaminen ja kulttuurinen haastattelu 25.1.2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 8.12.2024. Saatavissa https://youtu.be/7jqc2B2unnc?si=t09cPYVXQm82KDFmt

Niemelä A. 2019. Työnohjaus monikulttuuriosaamisen edistäjänä. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. Viitattu 8.12.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1149-0

Niskanen, H. 2024. Traumatisoituneen maahanmuuttajan kohtaaminen. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 11.12.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024121034500

Priebe, S., Sandhu, S., Sónia Dias, S., Gaddini, A., Greacen, T., Ioannidis, E., Kluge, U., Krasnik, A., Lamkaddem, M., Lorant, V., Riera, R. P., Sarvary, A., Soares, J. JF., Stankunas, M., Straßmayr, C., Wahlbeck, K., Welbel, M. & Bogic, M. 2011. Good practice in health care for migrants: views and experiences of care professionals in 16 European countries. BMC Public Health. Vol. 11: 187. Viitattu 8.12.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1186/1471-2458-11-187

PSY. 2024. Kulttuurinen haastattelu. Suomen psykiatriyhdistys. Viitattu 10.12.2024. Saatavissa https://psy.fi/kulttuurinen-haastattelu

THL. 2024. Maahanmuuttaneiden mielenterveys. Viitattu 8.12.2024. Saatavissa https://thl.fi/aiheet/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/maahanmuutto-ja-hyvinvointi/maahanmuuttaneiden-mielenterveys