Tietojohtaminen on osa jokaisen sote-ammattilaisen työnkuvaa

Hyvinvointialueuudistus on muuttanut sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita ja johtamista merkittävästi. Muutoksen myötä tietojohtaminen on noussut keskeiseksi tekijäksi palvelujen vaikuttavuuden, laadun ja kustannusten hallinnassa. Artikkelissa tarkastellaan, miksi tietoon perustuva johtaminen on välttämätöntä ja miten tietojohtamisen käytännöt rakentuvat.

Kirjoittaja: Paula Pusenius

Hyvinvointialueuudistuksen myötä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisvastuu siirtyi kunnilta ja kuntayhtymiltä hyvinvointialueille. Uudistus muutti merkittävästi hallinnon rakenteita, rahoitusmallia sekä palvelujen tuotantoa (Paatela ym. 2025). Hyvinvointialueiden perustaminen toi mukanaan myös uudenlaisen ja yhä vahvemman painotuksen sosiaali- ja terveydenhuollon tietojohtamiseen. Tiukentunut valtion ohjaus edellyttää yhtenäistä ja ajantasaista tietopohjaa. Lisäksi järjestämislaki velvoittaa hyvinvointialueita seuraamaan väestön hyvinvointia ja palvelujen saatavuutta, vaikuttavuutta, laatua, yhdenvertaisuutta ja kustannuksia – sekä vertaamaan näitä tietoja muiden alueiden vastaaviin tietoihin (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021, 29 §). Digitalisaatio, henkilöstöpula, julkisen talouden paineet sekä hyvinvointialueorganisaatioiden monialaisuus ja suuri koko korostavat entisestään tietoon perustuvan toiminnan merkitystä integroitujen sosiaali- ja terveyspalvelujen johtamisessa ja kehittämisessä.

Tietojohtamisen käytännöt vaihtelevat – kansallinen ohjaus jättää tilaa tulkinnoille

Vaikka lainsäädäntö korostaa sosiaali- ja terveydenhuollon tietojohtamisen (sote-tietojohtamisen) merkitystä, se ei määrittele, miten tietojohtaminen tulisi käytännössä toteuttaa hyvinvointialueilla. Tämä on johtanut erilaisiin ratkaisuihin ja tulkintoihin siitä, miten tietojohtaminen hyvinvointialueilla organisoidaan ja millaista kyvykkyyttä tietojohtamisen toteuttaminen edellyttää.

Pirkanmaan hyvinvointialueella (Pirha) toteutettu tapaustutkimus (Pusenius ym. 2025) tarkasteli tietojohtamisen organisointia, toimeenpanoa ja kyvykkyyksien kehittymistä hyvinvointialueuudistuksen jälkeen. Tutkimuksen perusteella tietojohtaminen nähdään strategisena toimintona, jonka organisoituminen ja toteutus on kytketty hyvinvointialueen strategiaan.

Pirhassa tietojohtamisella on oma yksikkö osana hyvinvointialueen strategiapalveluita. Tietojohtamista toteutetaan keskitetysti koordinoidulla mallilla: tietojohtamisen yksikkö vastaa kokonaisuudesta ja koordinaatiosta ja tehtäväalueet hoitavat hajautetusti käytännön toteutusta. Tietojohtamisen ohjelma sekä muut rakenteet ja toimintamallit, kuten vaikuttavuuden tiekartta ja tiedon laadun hallintamalli, tukevat tiedon tuottamista, jalostamista ja hyödyntämistä organisaatiotasoisesti. Tiedon hyödyntäjien itsearviointikyselyn perusteella tietojohtamisen käytännöt ovat kehittyneet erityisesti tiedon hyödyntämisessä johtamisen eri tasoilla, mutta vaativat edelleen vahvistamista esimerkiksi kirjaamisen yhtenäisyydessä ja raportointijärjestelmien toimivuudessa. Kyvykkyyksien vahvistaminen edellyttää lisäksi tietojohtamiselle myönteistä organisaatiokulttuuria, yhteistyötä, verkostoja sekä monipuolista kontekstiin liittyvää osaamista. (Pusenius ym. 2025)

Tapaustutkimuksessa tarkastellut tietojohtamisen organisoituminen, toimeenpano ja kyvykkyyksien kehittyminen ovat tilannesidonnaisia, eikä tutkimuksen tuloksia voida siten yleistää. Kuitenkin tutkimuksen perusteella hyvinvointialueen tietojohtamisen kehittämisessä on huomioitu aiemmin tutkimuskirjallisuudessa tunnistetut julkisen sektorin tietojohtamisen kriittiset ulottuvuudet: (1) tietojohtamisen perustuminen strategiaan, (2) tietojohtamisen integroiminen johtamisjärjestelmään, (3) tiedon jalostamisen prosessien ja vastuiden selkeys sekä (4) panostaminen tiedon laatuun (Laihonen & Mäntylä 2018). Sote-tietojohtamisen kehittämistä hyvinvointialueilla voi myös tukea tapaustutkimuksessa esitetty tietojohtamisen kyvykkyyksien tarkastelu resurssien, toimintamallien ja strategian näkökulmasta (Teece 2014).

Ammattikorkeakoulut tietojohtamisen osaamisen rakentajina

Tietojohtamisen kyvykkyyksien kehittäminen ei ole mahdollista ilman osaavaa henkilöstöä. Sote-tietojohtamisen erityispiirteisiin kuuluu manuaalisen kirjaamisen suuri osuus –verrattuna lähes mihin tahansa muuhun toimialaan. Lisäksi terveydenhuollossa kontekstin syvällinen ymmärtäminen on erityisen tärkeää (Evans ym. 2017). Siten tietojohtamisesta vastaavien asiantuntijoiden lisäksi jokaisella sote-ammattilaisella on tärkeä tehtävänsä tietojohtamisen kokonaisuudessa tiedon laadun ja tietoon perustuvan päätöksenteon näkökulmista. Ammattikorkeakoulut voivat olla keskeisiä toimijoita tietojohtamisen kehittämisessä kiinnittämällä huomiota tietojohtamisen osaamiseen sosiaali- ja terveysalan koulutuksissa, täydennyskoulutuksissa sekä alueellisissa kehittämishankkeissa. Tietojohtamisen kyvykkyyksien kehittymisen näkökulmasta on olennaista huomioida paitsi päätöksenteon eri tasojen erilaiset osaamistarpeet myös terveydenhuollon ja sosiaalihuollon erilaiset tietokäsitykset ja lähtökohdat tiedon hyödyntämiseen (Pusenius ym. 2025).

Tietojohtaminen ei ole vain teknologiaa – se on kykyä tuottaa, tulkita ja hyödyntää tietoa vaikuttavasti. Hyvinvointialueiden näkökulmasta tieto ja tietojohtaminen ovat keskeisiä tekijöitä organisaatioiden menestymisessä, selviytymisessä ja sopeutumisessa. Oikean tiedon kautta on mahdollista tunnistaa missä olemme, mistä tulemme ja – enenevissä määrin – minne olemme menossa. Ammattikorkeakoulut ovat avainasemassa tukemassa osaamisen kehittämistä ja kulttuurista muutosta kohti yhä vahvempaa tietoon perustuvaa toimintaa sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Lähteet

Evans, J.M., Brown, A. & Baker, G. R. 2017. Organizational knowledge and capabilities in healthcare: Deconstructing and integrating diverse perspectives. SAGE Open Medicine. Vol. 5, 1–10. Viitattu 13.11.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1177/2050312117712655

Laihonen, H. & Mäntylä, S. 2018. Strategic knowledge management and evolving local government. Journal of Knowledge Management. Vol. 22(1), 219–234. Viitattu 13.11.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1108/JKM-06-2017-0232

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021. Finlex. Viitattu 2.12.2025. Saatavissa https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2021/20210612

Paatela, S., Huhtakangas, M. & Tynkkynen, L.-K. 2025. Governance of a health and social service system after two years of a large-scale reform: a qualitative study in Finland. Journal of Health Organization and Management. Viitattu 13.11. 2025. Saatavissa https://doi.org/10.1108/JHOM-01-2025-0055

Pusenius, P., Seppänen, P. & Laihonen, H. 2025. Sote-tietojohtamisen kyvykkyyksien rakentuminen – tapaustutkimus hyvinvointialueuudistuksen jälkeen. Hallinnon Tutkimus. Vol. 44 (3). Viitattu 13.11.2025. Saatavissa https://doi.org/10.37450/ht.156885

Teece, D. 2014. A dynamic capabilities-based entrepreneurial theory of the multinational enterprise. Journal of International Business Studies. Vol. 45, 8–37. Viitattu 3.12.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1007/978-1-137-54471-1_9

Kirjoittaja

Paula Pusenius toimii tutkijana LAB-ammattikorkeakoulussa Moninaisuus ja yhdenvertaisuus työelämässä -tutkimusryhmässä ja väitöskirjatutkijana Itä-Suomen yliopistossa. Puseniuksen väitöskirjatutkimus keskittyy julkisen sektorin tietojohtamiseen erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon kontekstissa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/1439009 (CC0)