Sokrates Zoomissa : väittelykulttuuri vastauksena tekoälyn haasteisiin

”Tiedän, etten tiedä mitään” aloitti Sokrates dialoginsa lähes 2500 vuotta sitten. Väittelykulttuuri voi olla eräs avain syvällisen oppimisen säilyttämiseen aikana, jolloin tekoäly uhkaa ulkoistaa ajatteluamme ja tehdä tiedosta pikaruokaa.

Kirjoittaja: Harri Heikkilä

Tekoälyn integroituminen koulutukseen tapahtui nopeasti. Walsh (2025) kirjoittaa, että heti pari kuukautta ChatGPT:n julkaisun jälkeen lähes 90 % amerikkalaisista opiskelijoista käytti tekoälyä kotitehtävissään. Opettajat ovat yrittäneet tehdä tehtävistä tekoälyn kestäviä, mutta se on osoittautunut haastavaksi. Tekoälyn tunnistamistyökalut, kuten Turnitin, eivät toimi kovin tehokkaasti, ja tunnistusjärjestelmiä voi kiertää helposti esimerkiksi lisäämällä manuaalisesti ”virheitä”. Kun myös opettajat ovat ottaneet tekoälyn mahdollisuudet käyttöön, saatetaan olla tilanteessa, jossa opettajat tekevät kysymykset tekoälyllä ja opiskelijat vastaavat niihin tekoälyllä. Koeblerin (2025) mukaan opettajat kokevat turhautuneisuutta joutuessaan arvioimaan töitä, jotka eivät ole edes opiskelijan kirjoittamia, mikä heikentää työn merkityksellisyyden tunnetta. Tämä ei ole kestävää kehitystä.

Walsh (2025) näkee, että opiskelijoiden muisti-, ongelmanratkaisu- ja luovuuskyvyt väistämättä kärsivät, jos tehtävät ulkoistetaan tekoälylle. Hän pelkää, että opiskelija saattaa jatkossa pyrkiä korkeakouluun enemmänkin hakemaan hyödyllisiä kontakteja kuin sivistymään, ja siteeraa professori Troy Jollimoren synkkää näkemystä, jossa ”valtava määrä opiskelijoita tulevaisuudessa valmistuu yliopistoista ja siirtyy työelämään käytännössä lukutaidottomina” (Walsh 2025).

Samaan viittaa Storås (2025) HS-artikkelissaan, jonka mukaan olemme dystopisesti keskellä hiljaista ajattelukyvyn rapautumista, jossa tekoälylle ulkoistettu työ uhkaa tehdä syvällisestä ajattelusta poikkeuksen normin sijaan. Samassa artikkelissa apulaisprofessori Veikko Eranti kertoo jo siirtyneensä suullisiin tentteihin, koska opiskelijat käyttivät tekoälyä ilman ymmärrystä tenttikirjoista. Mikä eteen: tulisiko siirtyä käsin kirjoitettuihin tenttivastauksiin ja suullisiin tentteihin – vai ihan luopua toivosta?

Ehkä on muukin ratkaisu.

Tuodaan Sokrates takaisin luokkaan

Tekoälyn opetuskäytön lisääntyessä kriittisen ajattelun kehittäminen on noussut entistä tärkeämmäksi. Georgia Techin palkittu The Socratic Mind -projekti tarjoaa kiinnostavan esimerkin tästä. Socratic Mind on tekoäly, joka esittää opiskelijoille kysymyksiä, jotka haastavat heitä selittämään, perustelemaan ja puolustamaan vastauksiaan. Järjestelmä ei ole vain sokraattisten kysymysten laatija ja kyselijä, vaan se myös analysoi vastauksia. Kehittäjä Ray Hung tiivistää lähestymistavan näin: “Jos todella ymmärrät jotain, sinun pitäisi pystyä selittämään se” (Deen 2024).

Fakourin ja Imanin (2025) tuoreessa tutkimuksessa oli sama tutkimusintressi, mutta nyt vertailtiin ChatGPT:n ja ihmisopettajien suoriutumista sokraattisen menetelmän toteuttamisessa. Tutkimus osoitti, että tekoälykin voi olla tehokas työkalu kriittisen ajattelun kehittämisessä, jos sitä käytetään sokraattisen menetelmän mukaisesti. Vaikka ihmistutorit voivat tarjota syvällisempää ohjausta, ChatGPT tarjoaa skaalautuvan ja saavutettavan vaihtoehdon tilanteissa, joissa resurssit ovat rajalliset – eivätkä erot eivät olleet suuria. (Fakour & Imani 2025.)

Vastaaviin tuloksiin päätyivät myös Orynbassarova ja De Lasala Porta (2024) sokraattisen metodin hyödyntämistä koskevassa tutkimuksessaan, jossa hienosäätämällä ja ohjaamalla avoimen lähdekoodin suurta kielimallia (LLM) erikoistuneella tietojoukolla pyrittiin edistämään kriittistä ajattelua ja tarjoamaan tietoisen monipuolisia näkökulmia. Tulokset osoittavat, että sokraattinen tutor tukee reflektiivisen ajattelun ja kriittisen ajattelun kehittymistä merkittävästi paremmin kuin normikielimalli. Vastaavia tuloksia on myös Appadoo-Ramsamylla (2025) ja European STEAM Future Academyn AIDIN-hankkeessa (AIDIN 2025).

Ratkaiseva ero kouluttamattomaan Chat GPT:hen on siinä, että sokraattinen AI ei yritä antaa “oikeita” vastauksia, vaan toimii kognitiivisena sparrauskumppanina. Suuret kielimallit on alun perin koulutettu olemaan avuliaita ja myötäileviä. Ilman erityisiä ohjeita ne voivat pyrkiä vahvistamaan käyttäjän näkemyksiä, mikä voi johtaa siihen, että ne taipuvat käyttäjän kanssa ”riitelyn” jälkeen antamaan juuri sen halutun tuloksen.

Sokraattinen tekoäly ei tarjoa vain vastauksia, vaan haastaa jatkuvasti – aivan kuten Sokrates aikoinaan. Se ei tyydy siihen, että oppija tietää jotain, vaan ohjaa häntä ymmärtämään, miksi ja miten tietää (Deen 2024). Sokraattinen kysely ei kysy oikeita tai vääriä vastauksia, se rohkaisee opiskelijoita aktiivisesti erittelemään sisältöä, arvioimaan sen relevanssia ja soveltamaan sitä merkityksellisesti. Tekoälytyökalut voivat toki tuottaa valtavia määriä dataa ja vastauksia, mutta ilman kykyä arvioida niitä kriittisesti opiskelijat saattavat hyväksyä tuotoksen ymmärtämättä sen rajoituksia tai mahdollisia harhoja. Tässä sokraattinen kysely on korvaamaton. (El Tarabishy 2024.)

Olisi kiinnostavaa kokeilla, voisiko suullisen argumentoinnin kulttuuri yhdistettynä sokraattiseen AI:hin toimia tehokkaana vastavoimana tekoälyn aiheuttamalle kognitiiviselle pinnallistumiselle Suomessakin?

Käytännön sovellukset

Käytännön tasolla “Sokrateksen tuominen luokkaan” tarkoittaa väittelykulttuurin ja suullisen esittämisen integroimista osaksi opetusta. Tässä muutamia konkreettisia ehdotuksia:

Tekoälyavusteiset väittelyt Opiskelijat voivat käyttää tekoälyä vastapuolen argumenttien luomiseen ja harjoitella niiden kumoamista tätä tarkoitusta varten dedikoidulla ChatBotilla.
Tekoäly keskustelukumppanina Opettaja tai ryhmä voivat esittää sokraattisissa seminaareissa tekoälyavusteisesti kysymyksiä, jotka haastavat keskustelussa osanottajien ajattelua ja edellyttävät syvällistä perustelua.
Suulliset kokeet Kirjallisten tehtävien rinnalle ja yhteyteen voidaan tuoda suullisia arviointitilanteita, joissa opiskelijan tulee osoittaa ymmärryksensä perustelemalla ja selittämällä.

Yksi kiinnostava näkökulma tekoälykumppanuuteen sekä väittelypedagogiikan ja tekoälyn yhdistämiseen löytyy Limin tuoreesta (2025) väitöskirjasta Creative Learning Agents. Limin kokeissa tekoäly asetettiin vertaisoppijan asemaan, jolloin opiskelijoiden oli helpompi hahmottaa vuorovaikutus osallistavana ja reflektiivisenä prosessina – ei valmiin tiedon passiivisena vastaanottamisena. Limin metodi painottaa kriittistä ja luovaa ajattelua sen sijaan, että se yksinkertaistaisi ja automatisoisi oppimista.

Näin ajatellen sokraattinen tekoäly – väittelevä, kysyvä ja keskustelevasti haastava – ei ole uhka, vaan pedagoginen liittolainen. Kun AI asetetaan sokraattiseen rooliin, se siirtyy Limin termejä käyttäen instrumentaalisesta (työkalu) relationaaliseen (keskustelukumppani) dynamiikkaan.

Yhteenveto

Tekoäly on muuttanut koulutusta peruuttamattomasti. Se jatkaa webin aloittamaa kehitystä. McLuhan (1964) esitti jo 60 vuotta sitten, että viestintävälineet itsessään muokkaavat ajatteluamme – usein enemmän kuin niiden välittämä sisältö. Hänen pääväittämänsä oli, että media on aivojemme jatke: kun media muuttuu, me muutumme.

Aivomme mukautuvat väistämättä käyttämiimme välineisiin. Jos internet muutti lukemistamme pinnallisemmaksi, kuten Carr (2010) väittää, tekoäly on vaarassa tehdä saman ajattelullemme.
Tämän hetken opiskelijat eivät tule koskaan kokemaan koulutusta ilman tekoälyn vaikutusta. Jos koulutuksen ytimessä on kriittisen ajattelun kehittäminen, luovuus ja itsenäisen työskentelyn taidot, tekoälyn “vääränlainen” käyttö voi johtaa rappioon. Väittelykulttuuri ja suullinen esittäminen tarjoavat vastapainon tälle kehitykselle, korostaen niitä kognitiivisia prosesseja, joita tekoäly ei voi jäljitellä. Silti tämän voi tehdä tekoälyavusteisesti.

Suomalaisessa koulutusperinteessä väittelykulttuuri on ollut verrattain vähäisessä roolissa (Isotalus & Aarnio 2005). Kuitenkin, kun tekoäly voi tuottaa valmiita vastauksia, kyky osallistua kriittiseen keskusteluun ja puolustaa näkemyksiään suullisesti nousee entistä tärkeämmäksi, mikä tarkoittaa, että suomalaisessakin koulutuksessa tarvitaan uutta painotusta väittelytaitojen kehittämiseen, vaikka sitten AI-avusteisesti.

Arendt (1958) kirjoitti, että “ajattelu alkaa ihmettelystä.” Kun vastaukset ovat helposti ja heti saatavilla, kyky tietoisesti ihmetellä, kysyä ja kyseenalaistaa nousee arvokkaammaksi kuin koskaan. Tulee jaksaa ihmetellä ja kysyä: tiedänkö mitään?

Lähteet

AIDIN. 2025. The educational AI that revives Socrates, arrives in Abu Dhabi classrooms. CE Noticias Financieras, English ed. 20 Mar 2025. Viitattu 4.6.2025. Saatavissa https://lut.primo.exlibrisgroup.com/permalink/358FIN_LUT/1hujjmv/cdi_proquest_wirefeeds_3180041142

Appadoo-Ramsamy, W. 2025. ChatGPT as a Socratic Assistant: Developing Students’ Reflective and Critical Thinking. PUPIL: International Journal of Teaching, Education and Learning. 2025: Proceedings of Teaching and Educational Research Association (TERA). 178-195. Viitattu 4.6.2025. Saatavissa https://grdspublishing.org/index.php/PUPIL/article/view/2726

Arendt, H. 1958. The Human Condition. Chicago: University of Chicago Press.

Carr, N. 2010. The Shallows: What the Internet Is Doing to Our Brains. New York: W.W. Norton & Company.

Deen, N. 2024. AI Oral Assessment Tool Uses Socratic Method to Test Students’ Knowledge. Georgia Tech News Center. Viitattu 4.6.2025. Saatavissa https://www.gatech.edu/news/2024/09/24/ai-oral-assessment-tool-uses-socratic-method-test-students-knowledge

El Tarabishy, A. 2024. The Socratic method in the age of artificial intelligence. International Council for Small Business. Viitattu 4.6.2025. Saatavissa https://icsb.org/ayman-tarabishy/the-socratic-method-in-the-age-of-artificial-intelligence/

Fakour, H. & Imani, M. 2025. Socratic wisdom in the age of AI: A comparative study of ChatGPT and human tutors in enhancing critical thinking skills. Frontiers in Education. Vol. 10, 1528603. Viitattu 3.6.2025. Saatavissa https://doi.org/10.3389/feduc.2025.1528603

Isotalus, P., & Aarnio, E. 2005. Medioidun vaalikeskustelun malli. Puhe ja kieli. Vol. 25 (3), 155–170. Viitattu 4.6.2025. Saatavissa https://journal.fi/pk/article/view/6690

Koebler, J. 2025. Teachers Are Not OK. 404 Media. Viitattu 6.6.2025. Saatavissa https://www.404media.co/teachers-are-not-ok-ai-chatgpt/

Lim, J. 2025. Creative learning agents: Computational co-creativity and relational artifacts in education. Doctoral dissertation. Aalto University. Espoo. Aalto University publication series, Doctoral Theses 103/2025.

McLuhan, M. 1964. Understanding Media: The Extensions of Man. New York: McGraw-Hill.

Orynbassarova, D., & De Lasala Porta, S. 2024. Implementing the Socratic method with AI: Opportunities and challenges of integrating ChatGPT into teaching pedagogy. Teoksessa Proceedings of the 2024 International Conference on Emerging eLearning Technologies and Applications (ICETA). High Tatras, Slovakia October 24-25, 2024. IEEE. 526–532. Viitattu 1.6.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1109/ICETA63795.2024.10850795

Storås, N. 2025. Ajattelun alasajo. HS Visio. Viitattu 4.6.2025. Saatavissa https://www.hs.fi/visio/art-2000010535509.html

Walsh, J. D. 2025. Everyone is cheating their way through college. Intelligencer. Viitattu 3.6.2025. Saatavissa https://nymag.com/intelligencer/article/openai-chatgpt-ai-cheating-education-college-students-school.html