Savitaipaleen lajittelunaapurikokeilun tulokset

Kirjoittajat: Kaisu Isomäki, Heli Kasurinen & Katariina Pakarinen

Lyhyesti lajittelunaapurikokeilusta

Kokeiluun osallistui neljä lajittelunaapuria neljästä Savitaipaleen vuokratalojen kohteesta. Lajittelunaapurien tehtävänä oli arvioida biojätteen lajittelun onnistumista silmämääräisesti ja jakaa tietoa arviosta laittamalla joko punainen tai vihreä tarra kokeilua varten tuotettuun jätekatoksessa sijaitsevaan kalenteriin. Punainen tarra merkitsi sitä, että biojäteastiassa oli jotain sinne kuulumatonta, kuten muovipusseja. Vihreä tarra kertoi siitä, että biojäteastiassa oli pelkästään sinne kuuluvaa jätettä eli biojätettä ja varta vasten sen lajitteluun tarkoitettuja pusseja. Kokeilun suunnittelusta ja käytännön toteutuksesta on kerrottu tarkemmin artikkelissa ”Lajittelunaapurikokeilu biojätteen lajittelun parantamiseksi” (Kasurinen ym. 2025)

Lajittelunaapurien palaute ja havainnot lajittelukäyttämisen muuttumiseen

Kokeilun päättyessä lajittelunaapurit kutsuttiin yhteen antamaan palautetta kokeilusta ja hakemaan palkkioksi kokeiluun osallistumisesta lounaslahjakortit paikalliseen ravintolaan sekä Smart Store 76 l -lajitteluastiat.​ Samalla lajittelunaapurit toivat hanketiimille täytetyt palautelomakkeet, jätekatoksessa olleet vihkoset ja seurantalomakkeet, jos lajittelunaapuri oli valinnut täyttävänsä sen paperisesti. Kalenterit oli haettu aiemmin pois hankkeen toimesta.

Yleisesti ottaen lajittelunaapurit kokivat seurannan mukavaksi, hyödylliseksi ja mielenkiintoiseksi. Kaksi lajittelunaapuria olisi ollut valmis jatkamaan tehtävässä jatkossakin. Yhden mielestä kokeiluaika alkoi tuntua jo pitkältä. Yksi lajittelunaapureista kertoi kokeilun olevan ”itsellekin osittain uuden oppimista ja terästäytymisen paikka”. Toinen kertoi myös puolisonsa päässeen osaksi tehtävää: ”Ihan lepposta hommaa. Kanssaihmiset täällä ollu mukavia, ja mun mieskin on päässy ”jäteneuvojaksi” häneltä on kyselty asioita, ja hoitanut asiat mallikkaasti.” Yhdessä kohteessa lajittelunaapuri kertoi jätekatoksen siisteystason nousseen.

Valitettavasti talojen muut asukkaat eivät olleet innostuneet jättämään kommentteja kalenterien yhteydessä olleisiin vihkoihin. Sen sijaan joitakin keskusteluja oli käyty lajittelunaapurien ja muiden asukkaiden välillä sekä perheissä sisäisesti liittyen esimerkiksi kokeiluun, punaisiin tarroihin, lajittelemattomuuteen sekä lajittelun tärkeyteen.

Kuva 1. Kalenterit lajittelunaapurikokeilun päätteeksi (Kuva: Katariina Pakarinen)

Kuvaan 1 on koottu neljän talon biojäteastioiden arviointikalenterit kokeilun päättyessä. Lajittelunaapurien tarroitusaktiivisuudessa oli eroja. Tarroja pyydettiin laittamaan kalenteriin vähintään 1–3 kertaa viikossa, mutta aktiivisin lajittelunaapuri (kohde 1) kävi tekemässä sen päivittäin. Tarrojen perusteella kohteissa 1 ja 2 näyttäisi olevan havaittavissa muutosta parempaan. Kohde 3 oli ainoa, jossa oli tehty kuivajätteen koostumustutkimus ennen kuin todettiin, että se ei olisi suunnitellussa mittakaavassa riittävä tapa todentaa kokeilun onnistumista. Silloisessa tutkimuksessa biojätettä ei kuivajätteen seassa juuri ollut, joten kohteen koko ajan vihreällä pysynyt tulos biojäteastian sisällöstä voisi tukea koostumustutkimuksen tulosta, että kyseisessä kohteessa lajittelu sujuu hyvin. Kohteessa 4 muutoksen havaitseminen oli haastavampaa, koska tarroja oli laitettu vaadittu vähimmäismäärä. Jatkossa vastaavia kokeiluja toteuttaessa kolme tarraa viikossa voisi olla suositeltava vähimmäismäärä.

Kohteen 2 lajittelunaapuri oli kokeilun aikana aktiivisesti yhteydessä hanketiimiin. Talon jätekatoksessa päänvaivaa aiheutti biojäteastiaan jatkuvasti päätyvät muovit tai muovipakkauksissa olevat biojätteet. Tilanteeseen saatiin muutos siirtämällä oven pielessä ollut biojäteastia jätekatoksen perälle sekä kiinnittämällä biojäteastian kanteen lappu: ”Ei muovia. No plastic”.  Joskin muoveissa olleet biojätteet näyttivät tämän jälkeen päätyvän sekajätteeseen.

Tää lajittelunaapurius on toiminut ihan hyvin. Toukokuu ollut vihrein värein hyvä. Tosin mulle sit selvisi syykin siihen. Tää ilmeinen henkilö laittaa nykyään ruokaroskansa tavan sekajätteeseen.

Samainen lajittelunaapuri oli kehittänyt kokeiluideaa eteenpäin itsenäisesti ja keksinyt tarroittaa kuivajäteastian päällimmäisen pussin astian sisällön mukaisesti.

Kuva 2. & 3. Muovia biojäteastiassa ja vihreällä tarralla päällimmäiseen roskapussiin arvioitu sekajäteastia. (Kuva: Tuovi Kellola)

Muut asukkaat pitivät lajittelunaapurikokeilua hyvänä ideana

Kokeilun päättyessä kaikille neljän talon asukkaalle toimitettiin kokeiluun liittyen paperinen palautekysely, joka pyydettiin palauttamaan lajittelunaapurin postilaatikkoon. Palautettuja lomakkeita saatiin takaisin 10 kpl. Kaikki palautetta antaneet asukkaat olivat huomanneet käynnissä olevan kokeilun ja kertoivat lajitelleensa biojätteet jo ennen kokeilua.

Kohteesta 1 saatiin yksi täytetty palautelomake, ja sen mukaan asukas oli huomannut kokeilulla olevan vaikutusta talossa tapahtuvaan lajitteluun: ”Bion seassa ei muuta!”. Kohteessa 2 yksi asukas oli huomannut saman muutoksen kuin lajittelunaapurikin: ”Oli hyvä idea siirtää biojäteastia pois oven pielestä, sen jälkeen sinne ei enää ilmestynyt muovipusseja.” Muut vastaajat eivät olleet havainneet muutosta, mutta pitivät kokeilua yleisesti ottaen hyvänä asiana:

Kaikki, mikä auttaisi ihmisiä lajittelemaan, on hyväksi.

Ihan asiallista on tällaisia kokeiluja järjestää – ovat hyviä asioita. Jätteiden oikein lajittelu on nykyaikaa ja erittäin fiksu ajatus ja teko.

Lajittelunaapurikokeilun vaikutukset ja rajoitukset

Kokeilun päättyessä toisissa kohteissa muutosta oli havaittavissa ja toisissa ei. Vaikka kalenterien käyttö oli menetelmänä helppoa ja siitä oli pyritty tekemään mahdollisimman yksiselitteistä, tuloksiin on osittain suhtauduttava varauksella. Osa lajittelunaapureista myönsi, että oli joskus laittanut vihreän tarran, vaikka astiassa olisi ollut muovia, jos sen määrä oli vähentynyt viime kerrasta tai jos pusseista oli ollut pääteltävissä, että kyseessä oli aina sama väärintekijä, mutta muut asukkaat lajittelivat oikein. Yksi lajittelunaapuri, joka arveli muovipussien olevan peräisin yhdeltä ja samalta asukkaalta, kommentoi, että: ”on alkanut vaan toiset naapurit kyseenalaistamaan omaa kierrätystaitoaan, kun punaisia tarroja olen lätkinyt”. Inhimillinen toive muutoksen tapahtumisesta sekä tarve kannustaa nyt jo oikein toimivia saattaa siis vaikuttaa arviointiin. Tämä on ymmärrettävää, mutta toisaalta haastaa kokeilun onnistumisen arviointia.

Kokeilua suunnitellessa mietittiin, josko tarroja olisi pitänyt olla kolme: vihreä, keltainen ja punainen, joista keltainen olisi tarkoittanut ”vähän muovia tai muuta astiaan kuulumatonta jätettä” ja punainen ”paljon astiaan kuulumatonta jätettä”. Ajatuksesta luovuttiin, koska loppupeleissä päätös siitä, kaadetaanko biojäteastian sisältö bioon vai sekajätteen puolelle, on jäteautonkuljettajalla. Jos biojäteastiassa on muovia, erityisesti jos sitä on enemmän kuin yksi pussillinen, kuljettaja saattaa päättää, että astian sisältö ei ole tarpeeksi puhdasta biokaasulaitokselle, ja tyhjentää tällöin biojäteastian sisällön sekajätteeseen. Päätös saattaa kuitenkin syntyä myös vain yhden muovipussin perusteella. Muovit ovat haasteellisia biojätteen seassa, sillä ne muun muassa aiheuttavat tukkeumia biokaasulaitoksella ja osa niistä päätyy lannoitteiden mukana pelloille (Pitkänen & Virolainen-Hynnä 2024). Koska ei ole olemassa kolmatta lokeroa ”vähämuoviselle biojätteelle”, jätettiin myös vastaava tarra pois – muovia tai muuta sinne kuulumatonta joko on tai ei ole biojäteastiassa.

Kaiken kaikkiaan lajittelunaapurikokeilu vaikutti kuitenkin innostavan niin lajittelunaapurin tehtävässä toimivia kuin talojen muita asukkaita. Vuotta aiemmin Lauritsalassa huomattiin, että viesti ei välttämättä mene perille parinkaan kerran jälkeen: ikkunasta asukastapahtuman huomannut asukas kommentoi, ettei ollut kuullut tilaisuudesta, vaikka asiaan liittyen oli laitettu tiedote kahdesti postiluukusta. Savitaipaleella kaikki palautetta jättäneet asukkaat kertoivat huomanneensa kokeilun, joten tällainen vähän erilainen tapa lähestyä lajitteluasiaa, saattaa toimia paremmin myös muualla, ja ainakin parissa kohteessa muutosta – toivottavasti pysyvää – taisi oikeasti tapahtua.

Lähteet

Kasurinen, H., Isomäki, K. & Pakarinen, K. 2025. Lajittelunaapurikokeilu biojätteen lajittelun parantamiseksi. LAB Pro. Viitattu 6.8.2025. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/lajittelunaapurikokeilu-biojatteen-lajittelun-parantamiseksi/

Pitkänen, N. & Virolainen-Hynnä, A. 2024. Biohajoavan muovin biohajoavuuskriteerien määrittely. Viitattu 4.7.2025. Saatavissa https://biokierto.fi/wp-content/uploads/2025/04/D6.2_Biohajoavan-muovin-biohajoavuuskriteerien-maarittely_loppuraportti_04122024.pdf/

Kirjoittajat

Kaisu Isomäki toimii LAB-ammattikorkeakoulussa TKI-asiantuntijana ja projektipäällikkönä EAKR-rahoitteisessa Asukaslähtöiset kiertotalouden ratkaisut Etelä-Karjalassa (ASKI) -hankkeessa.

Heli Kasurinen toimii LAB-ammattikorkeakoulussa TKI-asiantuntijana ja kiertotalouden asiantuntijana EAKR-rahoitteisessa Asukaslähtöiset kiertotalouden ratkaisut Etelä-Karjalassa (ASKI) -hankkeessa.

Katariina Pakarinen toimii LAB-ammattikorkeakoulussa palvelumuotoilun asiantuntijana Asukaslähtöiset kiertotalouden ratkaisut Etelä-Karjalassa (ASKI) -hankkeessa sekä projektipäällikkönä ESR+-rahoitteisessa Yhdyskuntataidetta – monialaista prosessiosaamista julkisen taiteen ja yhdyskuntasuunnittelun yhteistyönä -hankkeessa.

Artikkelikuva: Tuovi Kellola

Viittausohje

Isomäki, K., Kasurinen, H. & Pakarinen, K. 2025. Lajittelunaapurikokeilu biojätteen lajittelun parantamiseksi. LAB Pro. Viitattu pvm. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/savitaipaleen-lajittelunaapurikokeilun-tulokset/