Sairaanhoitajien mikrojohtajuus ja psykologinen turvallisuus muutostilanteissa

Sairaanhoitajien mikrojohtajuus toimii parhaimmillaan psykologisen turvallisuuden rakentajana. Psykologinen turvallisuus on keskeinen tekijä työyhteisön hyvinvoinnin, oppimisen ja potilasturvallisuuden kannalta. Terveydenhuollossa puutteellinen turvallisuuden tunne näkyy epäselvänä viestintänä, huolten peittelynä tai virheiden salaamisena, mikä voi vaarantaa potilasturvallisuuden. Arjen vuorovaikutukselliset teot muodostavat mikrojohtajuuden ytimessä olevat käytännöt, jotka tukevat tiimin toimintakykyä erityisesti muutostilanteissa ja vaikuttavat suoraan psykologiseen turvallisuuteen ja potilasturvallisuuteen. Sairaanhoitajien arjen toimilla on merkittävä vaikutus koko yksikön kulttuuriin.

Kirjoittajat: Mari Mynttinen & Jonna Pispa

Psykologinen turvallisuus ja mikrojohtajuus terveydenhuollossa

Psykologinen turvallisuus tarkoittaa yhteistä uskomusta siitä, että työyhteisössä voi ottaa henkilökohtaisia riskejä, kuten esittää huolia tai myöntää virheitä, ilman pelkoa negatiivisista seurauksista. Psykologinen turvallisuus liittyy parempaan yhteistyöhön, luovuuteen ja virheiden ehkäisyyn, ja syntyy työkuorman, tiimityön laadun, organisaatiokulttuurin ja yksilön motivaation yhteisvaikutuksesta. Turvallinen ilmapiiri syntyy välittämisestä, avoimuudesta ja jaetusta vastuusta työntekijöiden kesken. (Grailey ym. 2021.) Psykologisesti turvallisessa ympäristössä yksilöitä kannustetaan avoimeen keskusteluun, prosessien arviointiin ja huolien esiin tuomiseen. Turvallisuuden puuttuessa puolestaan vallitsee usein hiljaisuus, vetäytymistä ja haluttomuutta raportoida ongelmista. Tämä lisää virheiden riskiä, laskee motivaatiota ja kuormittaa työntekijöitä. (Ip ym. 2025.)

Moniammatillinen, nopeatempoinen ja kuormittava terveydenhuollon ympäristö edellyttää jatkuvaa vuorovaikutuksen säätelyä ja tunneälykästä johtamista (Edmonstone 2021). Sairaanhoitajien mikrojohtajuus ilmenee arkisina tekoina, kuten kuuntelemisena, tiedon jakamisena, kollegan tukemisena kuormituksen hetkellä sekä epävarmuuksien sanoittamisena. (Pispa 2025, 27–42.) Nämä arkiset vuorovaikutushetket antavat tiimin jäsenille mahdollisuuden ilmaista huoliaan turvallisesti ja osallistua päätöksiin (Ip ym. 2025). Mikrojohtajuus on sekä hyvää käytöstä että systemaattista, tarkoituksellista toimintaa. Se ohjaa tiimin työskentelyn suuntaa ja ehkäisee työyhteisössä riskitekijöitä, kuten viestintäkatkoksia tai tilanteita, joissa huolia ei uskalleta tuoda esiin. (Edmonstone 2021; Grailey ym. 2021.)

Tutkimukset korostavat osallistavaa johtajuutta, avoimuutta ja turvallisia viestintäkäytäntöjä (Grailey ym. 2021; Ip ym. 2025). Näitä periaatteita voidaan toteuttaa esimerkiksi tarjoamalla tiimin jäsenille mahdollisuuksia puhua huolistaan, vastaanottamalla huolenaiheet kunnioittavasti ja kannustamalla avoimeen keskusteluun. Mikrojohtajuus voi ilmetä myös emotionaalisena tukena, kuten rohkaisuna esittää kysymyksiä, mikä vahvistaa luottamusta työyhteisössä. (Edmonstone 2021.) Ip ym. (2025) toteavat, että tiimin tuki ja avoin ilmapiiri vähentävät yksilöiden kokemaa stressiä ja epävarmuutta sekä edistävät turvallisen toimintaympäristön syntymistä.

Turvallisuuskulttuuri muutoksessa

Turvallisuuskulttuuri terveydenhuollossa rakentuu organisatorisista, psykologisista ja sosiaalisista ulottuvuuksista (Jylhä ym. 2021, 96–99). Se muodostuu yksilöiden ja ryhmien arvoista, asenteista, osaamisesta ja käyttäytymisestä. Myönteinen turvallisuuskulttuuri perustuu luottamukseen, yhteiseen ymmärrykseen turvallisuuden merkityksestä sekä uskoon ennaltaehkäisevien toimenpiteiden tehokkuudesta. (WHO 2021, 93.)

Pispan (2025) opinnäytetyössä haluttiin tietoa sairaanhoitajilta (n=17) heidän kokemuksistaan leikkausosaston turvallisuuskulttuurista sekä heidän roolistaan turvallisuuskulttuurin ylläpitäjinä organisaatiomuutoksen keskellä. Organisaatiomuutos tarkoitti kahden erillisen leikkausosaston yhdistymistä yhdeksi leikkausyksiköksi.

Hoitajien kuvauksista oli tunnistettavissa turvallisuuskulttuurin rakentumisen edellytyksiä, kuten toimintatapojen yhtenäistäminen, toimintakyvyn ja turvallisuuden ylläpitäminen, perehdyttämisen laatu sekä osaamisen kehittäminen. Työhyvinvointi ja muutoskuormitus kytkeytyivät turvallisuuteen, mikä ilmeni työkuormituksena ja hyvinvointina, muutosten rytmityksen ja työrauhan tarpeena, työilmapiirin ja vuorovaikutuksen laadun tärkeytenä sekä kokeneiden työntekijöiden sitoutumisen ja jaksamisen haasteina. Hoitajien kokemusten mukaan psykologinen turvallisuus rakentui luottamuksesta ja toimivasta vuorovaikutuksesta. Vuorovaikutus ja palautekäytänteet, tiimin sisäisen tuntemuksen puutteista syntyvät yhteistyön ja viestinnän esteet, tiimityön rooli sekä viestintä ja tiedonkulku vaikuttivat turvallisuuskulttuuriin. Psykologinen turvallisuus näyttäytyi avoimuuden, kehittämisen ja oikeudenmukaisen kohtelun edellytyksenä. Lisäksi johtaminen, osallistaminen ja toimivat henkilöstösuhteet vahvistivat turvallisuuskulttuuria erityisesti muutostilanteissa. Sitoutumista turvallisuuskulttuuriin edistivät vuorovaikutuskäytännöt terveydenhuollon johtamisessa, henkilöstön aito osallistaminen ja mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä sekä vapaaehtoisuuden huomioiminen. (Pispa 2025, 27–42.)

Sairaanhoitajien rooli turvallisuuskulttuurin ylläpitäjinä

Sairaanhoitajien rooli leikkausosaston muutostilanteessa turvallisuuskulttuurin ylläpitäjinä näyttäytyi neljässä kokonaisuudessa:

Yhteistyö ja vuorovaikutus ovat keskeisiä turvallisen ilmapiirin, yhteisen vastuun ja työyhteisön hengen rakentumisessa.
Oppiminen, kehittäminen ja osaamisen jakaminen näkyvät oppimismyönteisyytenä, muutoskyvykkyytenä ja arjen osaamisen jakamisena.
Avoimuus, vastuunotto ja aloitteellisuus vahvistavat ammattimaista ja ennakoivaa työotetta.
Oman hyvinvoinnin ylläpitäminen, itsetuntemus ja kuormituksen hallinta ovat osa ammatillista vastuuta.

Hoitajat toimivat esimerkkeinä toisilleen, tunnistavat kuormitustasonsa ja pyytävät tarvittaessa apua. Tämä vahvistaa kulttuuria, jossa turvallinen toiminta on prioriteetti ja kuormituksen puheeksi ottaminen on normalisoitua. Nämä neljä osa-aluetta ilmentävät käytännössä mikrojohtajuutta ja tukevat turvallista työympäristöä ja potilasturvallisuutta. (Pispa 2025, 27–42.)

Sairaanhoitajien arjen toiminta ja valinnat, vuorovaikutus ja työote heijastuvat suoraan työyhteisön toimivuuteen ja potilasturvallisuuteen. Mikrojohtajuudessa hoitajat ottavat epävirallista johtajuutta rauhoittamalla työyhteisöä, auttamalla kollegoita häiriötilanteissa ja sanoittamalla hiljaisia huolia ennen kuin ne kärjistyvät. He ovat mukana uusien työntekijöiden perehdytyksessä ja varmistavat, että kysymyksiä uskalletaan esittää turvallisesti. (Pispa 2025, 27–42.)

Mikrojohtajuuden merkitys psykologiselle turvallisuudelle

Mikrojohtajuus on tapa olla työyhteisössä ja muokata yksikön ilmapiiriä sekä toimintakulttuuria. Sen vaikutukset näkyvät potilasturvallisuudessa, työilmapiirissä ja muutosten sujuvuudessa. (Edmonstone 2021; Pispa 2025, 27–42.) Sekä tutkimuskirjallisuus että kokemukset leikkausosastolta osoittavat, että sairaanhoitajien mikrojohtajuus ylläpitää ja vahvistaa psykologista turvallisuutta ja potilasturvallisuutta erityisesti muutostilanteessa. Mikrojohtajuus vahvistaa työyhteisön resilienssiä, sujuvoittaa toimintaa ja luo ilmapiirin, jossa turvallinen toiminta ja huolien esiin tuominen ovat normaalia. (Edmonstone 2021; Pispa 2025, 27–42.)

Mikrojohtajuuden tukeminen ja kehittäminen arjen työssä terveydenhuollossa on keskeistä työyhteisön hyvinvoinnin, psykologisen turvallisuuden ja potilasturvallisuuden kannalta. Organisaatioiden ja tiimien on hyvä olla tietoisia mikrojohtajuudesta ja tarjota työntekijöille mahdollisuuksia sen harjoittamiseen ja vahvistamiseen. Tällöin mahdollistetaan hyvät lähtökohdat turvalliselle ja avoimelle työympäristölle myös muutostilanteissa.

Lähteet

Edmonstone, J. 2021. Leading change in health care: the challenge of anxiety. Leadership in Health Services. Vol. 35(2). Viitattu 25.11.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1108/LHS-07-2021-0066

Grailey, K.E., Murray, E., Reader, T. & Brett, S.J. 2021. The presence and potential impact of psychological safety in the healthcare setting: an evidence synthesis. BMC Health Services Research, Vol. 21(773). Viitattu 25.11.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1186/s12913-021-06740-6

Ip, E., Srivastava, R., Lentz, L., Jasinoski, S. & Anderson, G.S. 2025. Antecedents of workplace psychological safety in public safety and frontline healthcare: a scoping review. International Journal of Environmental Research and Public Health. Vol. 22(820). Viitattu 25.11.2025. Saatavissa https://doi.org/10.3390/ijerph22060820

Jylhä, V., Mönkkönen, K. & Kuusisto, H. 2021. Turvallisuuskulttuuri, vaaratapahtumat ja työn hallinta’, teoksessa Kurki, T., Jylhä, V. & Kekoni, T. (toim.). Asiakasturvallisuus sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: Gaudeamus. 96–116.

Pispa, J. 2025. Leikkausosaston turvallisuuskulttuuri organisaatiomuutoksen aikana sairaanhoitajien kokemana. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Viitattu 25.11.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120131282

World Health Organisation (WHO). 2021. Global Patient Safety Action Plan 2021–2030: Towards eliminating avoidable harm in health care. Viitattu 25.11.2025. Saatavissa https://iris.who.int/server/api/core/bitstreams/a28c34c0-089c-4f5d-a0b1-5d9c35a3cd67/content

Kirjoittajat

Mari Mynttinen toimii LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä lehtorina.

Jonna Pispa Jonna Pispa valmistui LAB-ammattikorkeakoulusta Tulevaisuuden johtaja sosiaali- ja terveysalalla (YAMK) -koulutuksesta ja toimii HUSin Peijaksen sairaalan leikkausyksikössä sairaanhoitajana.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/illustrations/ai-luotu-kirurgi-leikkaus-tiimity%c3%b6-9045654/ (Pixabay Licence)