Rakennetyöttömyys ei katoa ilman yhteiskunnallisia muutoksia

Rakennetyöttömyydellä tarkoitetaan sitä osaa työttömyydestä, joka ei muutu talouden suhdanteiden mukaan. Määritelmää näkee yhä harvemmin, koska työttömyyttä on alettu kuvata enenevissä määrin yksilön ominaisuuksista johtuvana tilana. Pitkäaikaistyöttömyys on monisyinen ongelma, johon voidaan osin vaikuttaa työ- ja koulutuspolitiikalla, kuntoutuspalveluilla sekä tulonsiirroilla.

Kirjoittaja: Vappu Myllärinen

Yhteiskuntapolitiikassa pidetään n. 6 prosentin työttömyysastetta lukuna, jonka alle ei juurikaan voida mennä, koska osa työikäisistä on sairastumisesta tai vastaavista syistä johtuen pois työmarkkinoilta. Kokonaistyöttömyyttä, joka Suomessa ja varsinkin sen itäisissä osissa on korkealla tasolla, ei kuitenkaan voi vähentää merkittävästi, jos ei puututa rakennetyöttömyyteen ja sen ytimessä olevaan pitkäaikaistyöttömyyteen.

Tässä artikkelissa pohditaan rakenne- ja pitkäaikaistyöttömyyden syitä, ja mietitään ratkaisuja. Artikkeli liittyy Plan B -hankkeeseen, jossa LAB-ammattikorkeakoulu yhdessä alueen muiden oppilaitosten, LUT-yliopiston, Sampo ammattiopiston ja Simpelejärven opiston kanssa lähtenyt etsimään ratkaisuja ja uusia työllistymisen paikkoja turvetuotannon tilalle. Ratkaisuja etsitään yhteistyössä alueen yrittäjien, muiden verkostojen ja kuntien kanssa. (LAB)

Rakenteelliset syyt työttömyyden pitkittymiseen

Työttömyys voi johtua talouden suhdanteista, yksilöllisistä syistä, mutta osa työttömyydestä on myös yhteiskunnan rakenteista johtuvaa. Ikäsyrjinnästä on vaikea löytää tilastollisia todisteita, mutta monet yli 50-vuotiaat työnhakijat kokevat, että kutsuja työhaastatteluun ei enää kuulu, kun ikää kertyy. Tähän voi olla monenlaisia syitä, mutta todellisuudessa rakenteellisia esteitä ikäsyrjinnän kitkemiseksi on viime vuosina purettu lainsäädännön voimin. Esimerkiksi niin kutsun työkyvyttömyyseläkkeen maksuluokkamalli uudistui vuoden 2024 alusta, mikä vähentää riskiä palkata yli 55-vuotias työntekijä (Varma). Voi olla, että osalla työnantajista on edelleen liian vähän tietoa maksuluokkamallista, mutta ainakin sen pitäisi olla suurempien yritysten tiedossa.

Alueelliset erot Suomessa on yksi merkittävä rakenteellista työttömyyttä lisäävä tekijä. Tällä tarkoitetaan sitä, että työpaikat sijaitsevat muualla kuin missä suurin osa työnhakijoista asuu. Pahimmin tämä rokottaa juuri itäistä Suomea, erityisesti itärajan läheisyydessä työttömyysasteet ovat huomattavasti korkeammat kuin Länsi-Suomessa. Monissa kunnissa työttömyysprosentti on 15–18 %, kun taas Länsi-Suomessa eletään liki täystyöllisyydessä. (Pantsu 2024). Etelä-Karjalassa lähinnä Lappeenranta pitää puoliaan yliopistokaupunkina, mikä tuottaa myös uusia työpaikkoja, vaikka vanhoja poistuu.

Sosiaaliturvajärjestelmän kannustinloukut voivat estää tai hidastaa työn vastaanottamista, ja ne ovat yksi poliittisen keskustelun ikuisuusaiheista. Aihe ansaitsee oman artikkelinsa, joten tässä sitä ei käsitellä. Voidaan kuitenkin lyhyesti todeta, että kannustinloukuista puhutaan paljon, mutta harvoin, jos koskaan, ne ovat yksittäinen syy työttömyyden pitkittymiseen. Tässä maailmantilanteessa rakennetyöttömyyttä nostaa itse työmarkkinoihin kohdistuvat rakenteelliset muutokset, joita ovat esimerkiksi digitalisaatio, tekoälyn nopea kehitys ja työn automatisointi sekä kasvualojen, kuten teknologian, vaatimukset uudenlaisesta osaamisesta.

Osaamisvaje

Yksi keskeinen haaste työttömyyden madaltamisessa on se, että työmarkkinoiden tarpeet muuttuvat nopeasti. Monet pitkäaikaistyöttömät ovat jääneet työelämän ulkopuolelle vuosiksi, ja heidän osaamisensa ei enää vastaa nykyisten työpaikkojen vaatimuksia ja/tai heidän koulutustasonsa on muutenkin matala. Esimerkiksi digitaaliset taidot, datan käsittelytaito sekä vaikkapa luovuus ovat keskeisiä monilla aloilla. Työntekijöiltä vaaditaan kognitiivista joustavuutta ja halua elinikäiseen oppimiseen, jotta pärjää mukana työelämän muutoksissa. Tämä on haastavaa kaikille, saati sitten jos on ollut pitkään työelämän ulkopuolella, tai jos oppiminen tuottaa hankaluuksia alun perinkin.

Itä-Suomessa ja muilla muuttotappiosta kärsivillä alueilla esiintyy merkittäviä osaamisvajeita, jotka vaikeuttavat työttömien työllistymistä. Esimerkiksi Pohjois-Savon alueella yritykset ovat raportoineet osaamisen puutteista erityisesti teknologian, digitalisaation ja vihreän siirtymän aloilla. Koulutustarvetta on erityisesti tekniikan ja tietojenkäsittelyn alalla, mutta myös esimerkiksi asiakkuuksien hallinnassa ja johtamisessa. Yritykset eivät myöskään koe oppilaitosten koulutusohjelmien vastaavan yritysten tarpeita riittävän hyvin, minkä vuoksi oppilaitosten ja yritysten välinen yhteistyö on tärkeää. (Vanhatalo 2023)

Osaamisen puoliintumisajalla viitataan siihen, kuinka kauan kuluu, että nyt opitun taidon nykyarvosta on jäljellä enää puolet. Osaamisen puoliintumisaika on lyhentynyt huomattavasti siitä, mitä se on ollut vaikkapa 50 vuotta sitten. World Economic Forumin mukaan vuonna 2017 osaamisen puoliintumisaika oli kutistunut jo viiteen vuoteen (Koulutus.fi 2025). Tämä tarkoittaisi siis sitä, että tänään opitun taidon nykyarvosta olisi viiden vuoden kuluttua jäljellä vain puolet. Nykypäivänä osaamisen puoliintumisaika lienee varsinkin joillain aloilla jo viittä vuotta lyhyempi.

Ratkaisuehdotuksia

Rakenteelliset ongelmat vaativat rakenteellisia ratkaisuja. Tässä ehdotuksia, jotka nousevat edellä kuvatusta.

Kohdennetulla täydennyskoulutuksella ja ketterällä uudelleenkoulutuksella voidaan vaikuttaa siihen, jos työnhakijoiden osaaminen ei vastaa työmarkkinoiden tarpeita. Kohdennettu täydennyskoulutus tarkoittaa sitä, että hakijoille tarjotaan täsmäkoulutusta aloille, joilla on osaajapulaa. Nopean uudelleenkoulutuksen ideana taas on rakentaa joustavia, lyhytkestoisia opintoja, joiden avulla työtön voi siirtyä kokonaan uudelle alalle ilman vuosien opiskelua. Esimerkiksi hoiva- tai vihreän siirtymän alat hyötyisivät tällaisesta koulutuksesta.

Toisekseen tarvitaan parempaa ja joustavampaa yhteistyötä yritysten ja koulutuksen tarjoajien välillä. Yritykset tuntevat käytännössä parhaiten oman osaajatarpeensa, mutta koulutusjärjestelmä ei aina reagoi riittävän nopeasti näihin muutoksiin. Yhteistyön tiivistäminen voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yritykset osallistuvat koulutusohjelmien suunnitteluun, tarjoavat harjoittelupaikkoja ja nopeaa palautetta koulutussisällöistä. Tämä vähentäisi sitä riskiä, että valmistuvat opiskelijat tai uudelleenkoulutetut eivät kuitenkaan vastaa työmarkkinoiden tarpeita.

Kolmanneksi tarvitaan edelleen myös työttömien yksilöllistä tukemista. Rakennetyöttömyyden purkaminen ei ole vain tekninen koulutuskysymys, vaan myös inhimillinen teko. Pitkäaikaistyöttömissä on monia, joita tulisi tarmokkaammin ohjata mm. kuntoutuksen palveluihin, ja näin ollen selvittää työkyvyn taso. Yksilöllinen tuki, kuten uraneuvonta ja matalan kynnyksen terveyspalvelut, voi auttaa työttömiä löytämään uuden suunnan ja pysymään motivoituneina. Tämä lisää myös todennäköisyyttä sille, että koulutus- ja työllistymistoimet johtavat oikeasti työhön, eivätkä jää kesken.

Yllä mainittujen kolmen osa-alueen yhdistelmä luo polun, jolla työttömyyden kaikista kovinta ydintä voidaan sekä purkaa, että myös lyhentää työttömyyden kestoa ja valumaa pitkäaikaistyöttömyyteen.

Lähteet

Koulutus.fi. 2025. Mikä on koulutuksen puoliintumisaika ja miksi sillä on merkitystä? Viitattu 29.8.2025. Saatavissa https://www.koulutus.fi/artikkelit/osaamisen-puoliintumisaika-23122

Pantsu, P. 2024. Työttömyys kasvaa tasaisesti – näissä kunnissa on pahin tilanne. Viitattu 29.8.2025. Saatavissa https://yle.fi/a/74-20120170

LAB. Plan B – Kohti uusia mahdollisuuksia. Viitattu 298.8.2025. Saatavissa https://lab.fi/fi/planb

Vanhatalo, T. 2023. Pohjois-Savon alueen yritysten osaamisvaje ja koulutustarpeet. AMK-opinnäytetyö. Savonia-ammattikorkeakoulu, yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala. Kuopio. Viitattu 29.8.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023051912133

Varma. Maksuluokkamallin uudistus. Viitattu 29.8.2025. Saatavissa https://www.varma.fi/tyonantaja/tietoa-tyonantajille/maksuluokkamallin-uudistus/

Kirjoittaja

Vappu Myllärinen toimii LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä TKI-asiantuntijana ja projektipäällikkönä. Hän toimii pääsääntöisesti hankkeissa, joissa kohderyhmänä ovat nuoret ja nuorten palveluiden kehittäminen.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/1336594 (CC0)