Osallisuuden lisääminen lastensuojelun kirjaamiskäytännöissä

Lasten osallisuus lastensuojelun kirjaamiskäytännöissä on keskeinen lapsen oikeuksien toteutumisen edellytys. Artikkelissa tarkastellaan keinoja, joilla lastensuojelun kirjaamisprosesseja ja -osaamista voidaan kehittää lapsilähtöisemmiksi ja osallisuutta vahvistaviksi.

Kirjoittajat: Reija Holopainen & Minna-Maria Behm

Osallisuus lastensuojelun kirjaamisessa – miksi se on tärkeää?

Lastensuojelun asiakirjat ovat paitsi juridisia dokumentteja myös lapsen elämäntarinaa taltioivia välineitä. Kirjaamiskäytännöillä on suuri merkitys lapsen kokemukseen kuulluksi tulemisesta ja osallisuuden toteutumisesta. Tutkimukset osoittavat, että osallistava kirjaaminen voi vahvistaa lapsen itsetuntoa ja antaa hänelle mahdollisuuden vaikuttaa omaan elämäänsä ja sitä koskevaan päätöksentekoon. (Henriksen 2022; Saastamoinen 2021.)

Lastensuojelutyössä lapsen osallisuudella tarkoitetaan lapsen oikeutta saada tietoa itseään koskevissa prosesseissa (THL 2024a). Osallisuus on moniulotteinen käsite, joka ulottuu lapsen mahdollisuudesta ilmaista mielipiteensä aina konkreettisiin muutoksiin asti kirjaamiskäytännöissä. Lapselle on annettava mahdollisuus tarkastella ja kommentoida tietojaan. Tämä on askel kohti aidosti osallistavaa toimintakulttuuria. (Saarnik ym. 2024; Monclus ym. 2021.) YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 12. artikla korostaa lapsen oikeutta tulla kuulluksi kaikissa häntä koskevissa asioissa. Tämä lasten oikeuksien sopimuksen yleisperiaate muodostaa eettisen perustan osallisuuden kehittämiselle. (Yleissopimus lapsen oikeuksista 60/1991.) Kuten Kääriäinen (2022) esimerkiksi kuvaa, yhdessä tiedetystä voidaan helpommin kirjata eettisesti kestäviä dokumentteja.

Osallisuus on merkittävää aina yksilötasolta yhteiskunnalliselle tasolle. Yksilön osallisuus tarkoittaa kokemusta kuulumisesta itselle merkitykselliseen ryhmään. Yhteiskunnallisesti osallisuus on ihmisten keskinäistä vastavuoroisuutta ja asioiden mahdollistumista. Poliittisesti osallisuus tarkoittaa päätöksiä, jotka vahvistavat ihmisten osallisuutta yhteiskunnassa. Erityisesti osallisuutta tulisi vahvistaa heikoimmassa asemassa olevien, kuten lasten kohdalla. (THL 2024b.)

Rakenteelliset muutokset osallisuuden edistämisessä

Osallistavien kirjaamiskäytäntöjen kehittäminen vaatii organisaatioilta rakenteellisia muutoksia (Toros 2021). Saastamoisen (2021) mukaan työskentelytapoja on uudistettava niin, että lapsen näkökulma ja tarpeet huomioidaan kaikissa prosessin vaiheissa. Tämä edellyttää moniammatillista yhteistyötä, jossa eri asiantuntijat tukevat lapsen osallisuutta (McTavish ym. 2022; Heimer ym. 2018).

Vierulan (2017) tutkimuksessa esitetään, että osallisuus toteutuu parhaiten, kun lasten ja nuorten kokemukset otetaan huomioon organisaation käytännöissä. Tämä voisi tarkoittaa sitä, että lapsille tarjotaan selkeitä ja ymmärrettäviä tapoja osallistua keskusteluihin ja päätöksentekoon. Tällaiset käytännöt voivat sisältää lapsilähtöisten työkalujen ja viestintämuotojen hyödyntämistä. Rakenteellisten muutosten ohella on tärkeää kiinnittää huomiota toimintakulttuuriin. Osallisuuden vahvistaminen ei perustu ainoastaan muodollisiin muutoksiin, vaan vaatii myös ammattilaisten asenteiden ja työskentelytapojen kehittämistä (Henriksen 2022). Työntekijöiden koulutus ja motivaatio osallisuutta edistävien käytäntöjen omaksumisessa ovat olennaisia (Saastamoinen 2021).

Tarvitaan avoimuutta ja dialogia organisaation eri tasoilla, jotta lapsen ääni tulee kuulluksi ja huomioiduksi päätöksenteossa. Rakenteelliset muutokset ja toimintakulttuurin kehittäminen muodostavat yhdessä perustan, joka mahdollistaa aidosti osallistavat kirjaamiskäytännöt. Tämä edellyttää johdon sitoutumista sekä resurssien kohdentamista, jotta osallisuus voi toteutua arjen käytännöissä.

Henkilöstön koulutus ja valmiudet keskiössä

Työntekijöiden asenteet ja osaaminen ovat keskeisiä osallistavien kirjaamiskäytäntöjen onnistumisessa. Henkilöstön koulutus auttaa lisäämään ymmärrystä lapsen osallisuuden merkityksestä ja tarjoaa konkreettisia työkaluja sen toteuttamiseen. (Toros 2021.) Jatkuva tuki, kuten mentorointi ja työnohjaus, auttaa työntekijöitä viemään osallistavia käytäntöjä osaksi arkea. Esimerkiksi mentorointisuhteessa kokeneet ammattilaiset jakavat osaamistaan uusille työntekijöille, kun taas työnohjaus tukee työntekijöiden kykyä reflektoida omaa työtään. Myös vertaistuki voi edistää uusien ideoiden jakamista ja käytännön osaamisen vahvistamista. (Heino 2020.)

Tärkeää olisi, että työntekijöillä on riittävästi aikaa kohdata lapsi ja perehtyä hänen tilanteeseensa. Resurssien puute ja kiire voivat kuitenkin estää lapsen näkökulman kattavan huomioimisen. Tästä syystä johtajuuden rooli korostuu – johtamisen keinoin mahdollistetaan resurssien riittävyys ja annetaan työntekijöille tilaa keskittyä lapsen tarpeisiin. (Heimer ym. 2018.)

Osallistavien kirjaamiskäytäntöjen juurruttaminen edellyttää organisaatiolta selkeitä ohjeistuksia, yhtenäisiä toimintamalleja sekä toimintakulttuurin kehittämistä. Näiden avulla työntekijät voivat navigoida monimutkaisissa tilanteissa ja vahvistaa itsevarmuuttaan osallisuutta tukevassa työssä. (Saastamoinen 2021.) Yhdessä koulutus, tuki ja organisaation tarjoamat resurssit luovat pohjan aidosti osallistaville kirjaamiskäytännöille.

Kohti osallistavaa tulevaisuutta

Holopaisen (2025) opinnäytetyössä tuotettiin tietoa ja kehittämissuosituksia osallistavan kirjaamisen ja sen osaamisen kehittämiseksi kuvailevan kirjallisuuskatsauksen menetelmällä. Lasten osallisuuden lisääminen lastensuojelun kirjaamiskäytännöissä ei ole yksinkertaista, mutta sen tuomat hyödyt ovat kiistattomia. Osallisuuden vahvistaminen ei ainoastaan paranna lapsen elämänlaatua, vaan lisää myös lastensuojeluprosessien läpinäkyvyyttä, laatua ja oikeudenmukaisuutta. Kun lapsi kokee, että hänen näkemyksiään arvostetaan ja huomioidaan, se tukee hänen hyvinvointiaan ja vahvistaa hänen luottamustaan lastensuojeluun.

Rakenteelliset muutokset, toimintakulttuurin kehittäminen ja työntekijöiden jatkuva koulutus muodostavat kokonaisuuden, joka tukee osallisuutta kaikilla tasoilla. Organisaation on oltava valmis investoimaan sekä resursseihin että pitkäjänteiseen kehittämistyöhön, jotta lapsilähtöiset käytännöt voivat juurtua osaksi arjen toimintaa. Tämä edellyttää johtajuutta, joka priorisoi lapsen edun ja tukee työntekijöitä osallisuutta edistävien käytäntöjen omaksumisessa. (Holopainen 2025.)

Jatkossa on tärkeää panostaa myös teknologisiin ratkaisuihin, joilla voidaan entisestään helpottaa lapsen ja työntekijän välistä vuorovaikutusta. Digitaaliset työkalut, kuten esimerkiksi lapsille suunnatut sovellukset, joiden avulla he voivat antaa palautetta tai osallistua päätöksentekoon, voivat toimia siltana lapsen ja ammattilaisten välillä. Teknologian hyödyntäminen voi myös tehdä kirjaamisprosessista selkeämpää ja saavutettavampaa lapselle, mikä vahvistaa hänen osallisuuttaan. Samalla on kuitenkin muistettava, että teknologia ei korvaa aitoa ihmiskontaktia. Lasten osallisuus rakentuu ensisijaisesti vuorovaikutuksesta, jossa heitä kuunnellaan ja heidän mielipiteensä otetaan vakavasti. Teknologia voi tukea tätä prosessia, mutta keskiössä on aina oltava lapsen kohtaaminen yksilönä ja hänen ainutlaatuisten tarpeidensa huomioiminen. (Holopainen 2025.)

Kohti osallistavaa tulevaisuutta kulkeminen vaatii paitsi rakenteellisia ja teknologisia ratkaisuja, myös asenteiden ja arvojen muutosta. Lastensuojelun on kehitettävä toimintatapojaan siten, että osallisuus ei ole vain tavoite, vaan jokapäiväinen todellisuus. Tämä vaatii sitoutumista kaikilta osapuolilta: työntekijöiltä, johdolta, asiakkailta ja myös yhteiskunnalta laajemmin. Lopulta osallistavien käytäntöjen onnistuminen on askel kohti inhimillisempää ja oikeudenmukaisempaa lastensuojelua.

Lähteet

Henriksen, A-K. 2022. “It’s my life they are talking about” – On children’s participation in decision-making for secure placement. Qualitative social work. Vol. 21 (4), 783-799. Viitattu 17.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1177/14733250211036173

Heimer, M., Näsman, E., & Palme, J. 2018. Vulnerable children’s rights to participation, protection, and provision: The process of defining the problem in Swedish child and family welfare. Child & Family Social Work. Vol. 23 (2), 316–323. Viitattu 17.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1111/cfs.12424

Heino, T. (toim.) 2020. Mikä auttaa? Tutkimusperustaiset ja käytännössä toimivat työmenetelmät teininä sijoitettujen lasten hoidossa. Helsinki: Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 2/2020. Viitattu 17.1.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-569-8

Holopainen, R. 2025. Osallistava kirjaaminen lastensuojelussa: kuvaileva kirjallisuuskatsaus. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, Sosionomi (YAMK), integroitujen hyvinvointipalveluiden kehittäjä ja johtaja. Viitattu 21.1.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202501171497

Kääriäinen, A. 2022. Dokumentointi osana asiakasturvallisuutta. Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti. 30 (4), 392–406. Viitattu 17.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.30668/janus.114678

McTavish, J. R., McKee, C. & MacMillan H. L. 2022. Foster children’s perspectives on participation in child welfare processes: A meta-synthesis of qualitative studies. PLoS ONE 17(10): e0275784. Viitattu 17.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1371/journal.pone.0275784

Monclus, A. U., Inchaurrondo, A. M., Fernández-Rodrigo, L. & Bailón, M. A. B. 2021. The voices of parents and children in foster care. Journal of Social Work. 21 (6), 1592–1610. Viitattu 17.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1177/1468017320958618

Saarnik, H., Sindi, I. & Toros, K. 2024. ‘Well, the child can’t choose, right?’: Foster children’s participation experiences of child protection removal practices. Child Adolescent Social Work. Vol. 41, 707–718. Viitattu 15.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s10560-022-00911-y

Saastamoinen, K. 2021. Lasten oikeuksien toteutuminen sijaishuollossa vuosina 2018–2020: Lasten eduskunnan oikeusasiamiehelle tekemien kantelujen näkökulmasta. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2021:6. Viitattu 17.1.2025. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-8678-7

THL2024a. Lapsen osallisuus. Viitattu 17.1.2025. Saatavissa https://thl.fi/julkaisut/kasikirjat/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/lapsen-osallisuus

THL. 2024b. Osallisuuden edistäminen. Viitattu 17.1.2025. Saatavissa https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen

Toros, K. 2021. Children’s participation in decision making from child welfare workers’ perspectives: A systematic review. Research on Social Work Practice. 31 (4), 367–374. Viitattu 17.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1177/1049731520984844

Vierula, T. 2017. Lastensuojelun asiakirjat vanhempien näkökulmasta. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Tampere. Acta Universitatis Tamperensis 2323. Viitattu 17.1.2025. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0565-9

Yleissopimus lapsen oikeuksista 60/1991. Finlex. Viitattu 15.1.2025. Saatavissa https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1991/19910060#idm46651396561456