Osallistaminen yleiskaavaprosessissa – arjen kohtaamisia

Osallistuminen onnistuu parhaiten silloin, kun ihmiset kohdataan heidän omassa arjessaan ja heidän mielipiteitään aidosti arvostetaan. Yleiskaavoituksen osallistamisprosesseista nousee esiin oppeja, jotka ovat sovellettavissa mihin tahansa yhteiseen päätöksentekoon.

Kirjoittajat: Kirsi Halkola & Eeva Aarrevaara

Yleiskaavoitus ja osallistaminen – haasteita ja mahdollisuuksia

Maankäytön suunnittelussa edellytetään lakisääteisesti asukkaiden osallisuuden tunnistamista ja mahdollisuutta osallistua kaavaprosessien eri vaiheisiin (Alueidenkäyttölaki 1999). Yleispiirteisen kaavan eli yleiskaavan laatimisprosessi koskettaa yleensä laajaa asukasryhmää, mutta asettaa toisaalta kaavan laatijalle haasteita esittää havainnollisesti suunnitelman sisältö ja vaikutukset osallisille. Yksityiskohtaisemman asemakaavan sisältö on usein konkreettisempaa ja ymmärrettävämpää.

Parhaillaan on menossa alueidenkäyttölain uudistamisprosessi, jossa odotetaan hallituksen esitystä eduskunnalle uudesta lain sisällöstä kevätkaudella 2026. Lausuntokierroksella vuonna 2025 olleessa lakiluonnoksessa oli edelleen mukana yleistavoite turvata jokaisen osallistumismahdollisuus suunnitelmien valmisteluun sekä vuorovaikutteisuus. (HE Luonnos alueidenkäyttölaiksi 2025, 1 §).

Ihmisten kohtaaminen arjessa

Osallistumisen merkitys kaavoituksessa on luoda tilaisuuksia keskustelulle yhteisen ympäristön kehittämisestä (Salmi 2006). Maaseudulla vuorovaikutus on usein henkilökohtaista ja luonteva osa arkea (Rönkkö ym. 2012). Aktiiviset ja sosiaaliset ihmiset on helpointa saada osallistumaan, minkä vuoksi on pyrittävä löytämään keinoja tavoittaa myös muut (Hasu & Hirvonen 2015).

Paikallisia asukkaita ei tarvitse erikseen kutsua osallistumaan, jos osallistaminen voidaan tuoda osaksi arkielämää. Esimerkiksi kirjastolle viety kaavanäyttely voi luoda tilan, jossa yhteinen ajattelu ja keskustelu syntyy kuin itsestään. Kaikkia ei koskaan saada yleisötilaisuuksiin ja osalle asukkaista taas pienet kohtaamiset tai vaikkapa sosiaalisen median kyselyt voivat olla toimiva tapa. (Halkola 2025.)

Nämä ajatukset sopivat minkä tahansa organisaation osallistamiseen. Ihmiset haluavat tulla mukaan omilla ehdoillaan. Tämän artikkelin käytännön kokemukset liittyvät erityisesti Marttilassa laadittuun strategisen yleiskaavan suunnitteluprosessiin vuosina 2024 ja 2025 ja sen yhteydessä toteutettuun vuorovaikutukseen asukkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa. (Halkola 2025.)

Osallistumisen kynnys ratkaisee

Osallistuminen alkaa siitä, että ihminen kokee asian koskettavan omaa arkeaan. Kun merkitys kirkastuu, on luontevaa avata verkkokysely tai varata aikaa keskustelutilaisuuteen osallistumiselle. Osallistumista auttavat myös asian ymmärrettävyys ja aiemmat hyvät kokemukset (Tienari ja Harviainen 2020). Osallistuminen itseä koskevaan päätöksentekoon kasvattaa sitoutumista tehtyihin ratkaisuihin, minkä vuoksi sen merkitys korostuu erityisesti yleiskaavoituksessa (Lehtinen ym. 2021).

Osallistuminen vaatii aina aktiivisen päätöksen, ja siksi esteen ei tarvitse olla suuri ollakseen merkityksellinen. Osallistumisen esteenä voi olla, että tilaisuus osuu hankalaan aikaan tai sen tarkoitus ei hahmotu, jolloin kynnys tulla paikalle kasvaa. Ihmiset haluavat tietää, mihin he ovat tulossa, kuinka kauan se kestää ja millainen rooli heillä siellä on. Kun tällainen tieto puuttuu, se voi olla riittävä syy valita rauhallinen koti-ilta työpajan sijaan. Perheelliset saattaisivat mielellään osallistua, mutta osallistuminen kaatuu usein siihen, ettei lapsille ole hoitopaikkaa. Tämä muistuttaa, että osallistaminen edellyttää myös toimivia rakenteita ja ratkaisuja. (Halkola 2025.)

Edellä kuvatut havainnot yleiskaavoituksen maailmasta sopivat kaikkeen osallistamiseen. Kuka tahansa haluaa tulla tilanteeseen, joka on selkeä, turvallinen ja ennakoitava. Osallistuminen on pohjimmiltaan luottamuksen rakentamista. Osallistumisen kynnyksen madaltaminen ei siis ole vain käytännön järjestelyjä. Se on viesti siitä, että ihmisten kokemuksia ja arkea arvostetaan.

Kohderyhmät nähdään aidosti erilaisina

Vuorovaikutus määräytyy valittujen tavoitteiden ja lähtökohtien mukaan. Kaavoituksessa nämä vaihtelevat paljon, eikä kaikkia toiveita voida toteuttaa, mutta silti on mahdollista ja tärkeää tehdä näkyväksi, miten osallistuminen on vaikuttanut lopputulokseen (Syrjänen 2005). Eri osapuolilla on omat motiivinsa ja tietotarpeensa, mikä selittää myös osallistumisen eroja (Rönkkö ym. 2012). Erityisen haastavaa on lasten ja nuorten tavoittaminen, vaikka kaavapäätökset vaikuttavat voimakkaasti heidän tulevaisuuteensa (Mallan & Greenaway 2011).

Osalliset eivät muodosta yhtenäistä joukkoa, ja jos tilaisuudet rakennetaan vain yhden ryhmän ehdoilla, moni jää lähtöviivalle. Kaikille on tärkeää, että tieto on selkeää, mutta sen jäsentäminen kohderyhmittäin voisi helpottaa hahmottamista ja nopeuttaa perehtymistä. Perheellisillä ja työikäisillä arki kulkee tiukassa rytmissä, mikä vaatii joustavia osallistumismahdollisuuksia. Sähköiset kyselyt ovat heille usein toimivin muoto, koska niihin voi vastata joustavasti. Nuoria taas tavoittaa kohtaamalla koulussa tai muissa paikoissa, joita he käyttävät. (Halkola 2025.) Erilaisten kohderyhmien huomiointi johtaa käytännössä kokoelmaan erilaisia kohtaamisia.

Esimerkkinä lasten ja nuorten osallistamisesta Marttilan kunta järjesti kaavoitustyöpajan alakoulun 5. ja 6. luokan oppilaille, jossa käsiteltiin kolmea vireillä olevaa asemakaavaa (kuva 1). Työpajassa kaavakarttojen ja määräysten sisältöä esiteltiin, ja osallistujat kertoivat, millaisia kokemuksia heillä on kaava-alueiden toiminnasta ja miten niitä pitäisi kehittää. Liikenneturvallisuus ja luonnon siisteys nousivat esiin kehittämiskohteina. Osallistujat myös ideoivat, miten myöhemmin järjestettävä yleisötilaisuus muodostuisi eri-ikäisille houkuttelevammaksi. (Avoin hallinto.)

Kuva 1. Marttilassa järjestettiin kaavoitustyöpaja alakoulun oppilaille osana kunnan yleiskaavaprosessia (kuva: Kirsi Halkola)

Osallistumisen pohjana ymmärrys aiheesta

Tiedon hakeminen voi tuntua työläältä, kun olennaisen ja ajankohtaisen tiedon erottaminen vaatii paljon vaivaa ja aktiivisuutta (Ogbeide & Kallio 2019). Onnistunut tiedon jakaminen on kuitenkin erittäin merkittävää osallistumisen onnistumiselle (Syrjänen 2005). Kaavoituksesta, sen merkityksestä ja siihen osallistumisesta on oltava saatavissa tietoa kattavasti ja monikanavaisesti (Piipponen & Kurikka 2020). Tärkeää on myös eri vaiheissa tapahtuneen osallistumisen ja sen vaikutuksien kuvaaminen (Vehmas & Tulkki 2007). Kaavoitukseen liittyviä vuorovaikutuksen eri näkökulmia on havainnollistettu tarkemmin kuviossa 1.

Kaavoituksen käsitteet ja sisällöt voivat tuntua raskailta ja etäisiltä. Siksi on tärkeää avata selkeästi, mistä kaavassa on kyse ja miksi sillä on merkitystä lukijalle. Ihmiset haluavat ymmärtää, miksi jokin asia vaikuttaa heidän arkeensa ja miksi se kannattaa huomioida. Tämä näkyy erityisesti silloin, kun kaavan vaikutukset eivät ole välittömiä, kuten yleispiirteisessä kaavoituksessa. Kaavasisällön avaamisen merkitys korostuu, jotta ihmiset voivat sijoittaa itsensä osaksi pidempää ajallista jatkumoa. (Halkola 2025.)

Kuvio 1: Kaavoituksen vuorovaikutuksen näkökulmat (Halkola 2025.)

Osallistaminen ei ole vain menetelmiä vaan suhtautumistapa

Asukkaat ovat halukkaampia osallistumaan silloin, kun heille esitetään, miten heidän näkemyksensä vaikuttavat prosessiin, vaikka kaikkia mielipiteitä ei voidakaan huomioida. Huonot kokemukset ja epätietoisuus oman osallistumisen merkityksestä laskevat motivaatiota osallistua seuraavalla kerralla. Palautteen antaminen on yhtä tärkeää kuin kysymysten esittäminen.

Edellä kuvatut oivallukset yhdistämällä syntyy osallistamisen malli, joka toimii yleiskaavoituksen ulkopuolellakin. Kun osallistuminen on helppoa, kohdennettua ja ihmisten arkeen luontevasti kiinnittyvää, se alkaa kantaa pidemmälle kuin yksittäisiin vastauksiin. Näin osallistuminen tuottaa paikallista tietoa, kokemuksia ja toiveita rakentaen samalla luottamusta ja yhteisöllisyyttä.

Päätöksenteko edellyttää läpinäkyvää prosessia etenemisestään. Kun tämä kerrotaan selkeästi, ihmiset tulevat mukaan luontevammin ja avoimemmin. Osallistaminen on enemmän kuin sen menetelmät. Se on suhtautumistapa, jossa asukas nähdään osana kokonaisuutta ja hänen ääntään kunnioitetaan.

Lähteet

Alueidenkäyttölaki 5.2.1999. Finlex. Viitattu 24.2.2026. Saatavissa https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/1999/132

Avoin hallinto. Kaavoitustyöpaja alakoulun 5. ja 6. luokan oppilaille. Marttilan kunta. Viitattu 2.3.2026. Saatavissa https://avoinhallinto.fi/kokemuksia/kaavoitustyopaja-alakoulun-5-ja-6-luokan-oppilaille

Halkola, K. 2025. Strateginen yleiskaava ja kaavoituksen vuorovaikutuksen kehittäminen: Tapaus Marttilan kunta. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, tekniikan ala. Viitattu 14.12.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025113030967

Hasu, E. & Hirvonen, J. 2015. Pääkaupunkiseudun asukasprofiilit kohtaavat kaupunkisuunnittelun kestävyyden tavoitteet. Yhteiskuntapolitiikka. Vol. 80 (6), 587–600. Viitattu 1.2.2025. Saatavissa http://www.julkari.fi/handle/10024/130389

HE Luonnos alueidenkäyttölaiksi 16.5.2025. Ympäristöministeriö. Viitattu 24.2.2026. Saatavissa https://ym.fi/hankesivu?tunnus=YM057:00/2023

Lehtinen, S., Laine, M., Tuominen, A., Myllyoja, J., Peltomaa, J. & Wessberg, N. 2021. Kohti moniäänisempää tulevaisuustyötä: asukaslähtöiset skenaariot työvälineenä kaupunkien strategiaprosesseissa. Focus Localis. Vol. 49 (4). Viitattu 5.12.2024. Saatavissa https://journal.fi/focuslocalis/article/view/113407/66969

Mallan, K. & Greenaway, R. 2011. ‘Radiant with possibility’: Involving young people in creating a vision for the future of their community. Futures. Vol. 43 (4), 374–386. Viitattu 20.8.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.futures.2011.01.008

Ogbeide, E., Kallio, M., & Femma Planning. 2019. Selvitys asiakkaiden kokemuksista maankäytön muutoshankkeissa. Helsinki: Ympäristöministeriö. Ympäristöministeriön julkaisuja 2019:33. Viitattu 10.1.2025. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-040-8

Piipponen, S.-L. & Kurikka, P. 2020. Opas kuntalaisten osallistumisen arviointiin. Helsinki: Suomen Kuntaliitto. Viitattu 13.1.2025. Saatavissa https://www.kuntaliitto.fi/julkaisut/2020/2059-opas-kuntalaisten-osallistumisen-arviointiin

Rönkkö, E., Hentilä, H.-L. & Illikainen, H. 2012. Maaseutunäkökulma maankäytön suunnittelussa: suunnittelumenetelmien arviointi ja kehittäminen (MASUKE)-hankkeen loppuraportti. Oulu: Oulun yliopisto. Oulun yliopiston arkkitehtuurin osaston julkaisuja C 139. Viitattu 20.10.2024. Saatavissa http://urn.fi/urn:isbn:9789514299346

Salmi, R.-L. 2006. Yleiskaavan sisältö ja esitystavat. Helsinki: Ympäristöministeriö. Maankäyttö- ja rakennuslaki 2000. Opas 13. Viitattu 22.8.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:952-11-2352-4

Syrjänen, O. 2005. Osallistuminen, vuorovaikutus ja muutoksenhaku kaavoituksessa. Helsinki: Rakennustieto.

Tienari, J. & Harviainen, J.T. 2020. Strategiaopas kuntien päättäjille: osallista ja hallitse. Helsinki: Alma Talent.

Vehmas, A. & Tulkki, K. 2007. Osallistuminen yleis- ja asemakaavoituksessa. Helsinki: Ympäristöministeriö. Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2007. Viitattu 18.11.2024. Saatavissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10138/41516