Käyttäjäkokemus on paljon muutakin kuin ensivaikutelma. Tässä artikkelissa perehdytään opittavuuteen, joka on keskeinen mutta usein aliarvoitu osa käyttäjäkokemusta. Opittavuus vaikuttaa pitkän aikavälin käyttäjätyytyväisyyteen. Siksi on tärkeää tietää miten sitä voidaan mitata ja parantaa.

Kirjoittaja: Sami Heikkinen

Käyttäjäkokemuksen mittaamisessa huomio kiinnittyy usein ensivaikutelmaan ja välittömään käytettävyyteen. Nämä ovat kiistatta tärkeitä tekijöitä, mutta ne eivät yksin riitä kertomaan koko totuutta käyttäjäkokemuksesta. Vähemmälle huomiolle jää usein opittavuus, joka on erityisen merkityksellinen pitkän aikavälin käyttäjätyytyväisyyden kannalta. Opittavuudella tarkoitetaan sitä, kuinka paljon aikaa ja vaivaa käyttäjältä vaaditaan tuotteen tai palvelun tehokkaaseen käyttöön (Tullis & Albert 2013).

Opittavuuden merkitys käyttäjäkokemuksessa

Opittavuuden merkitys korostuu erityisesti toistuvasti käytettävissä sovelluksissa ja palveluissa. Vaikka sovellus olisi aluksi hieman hankala käyttää, se voi silti osoittautua erinomaiseksi, jos käyttäjä oppii sen tehokkaasti ajan myötä. Tämä pätee niin kuluttajasovelluksiin kuin organisaatioiden sisäisiin järjestelmiinkin. Esimerkiksi yrityksen työajanseurantasovelluksen kohdalla oleellista ei ole vain ensimmäinen käyttökerta, vaan se kuinka nopeasti työntekijät oppivat käyttämään sitä sujuvasti päivittäisessä työssään.

Nielsen (1993) on määritellyt opittavuuden yhdeksi viidestä käytettävyyden osatekijästä. Hänen mukaansa järjestelmän tulisi olla helposti opittava, jotta käyttäjä voi nopeasti aloittaa työskentelyn sen parissa. Tämä korostaa opittavuuden merkitystä erityisesti uusien käyttäjien näkökulmasta. On kuitenkin huomattava, että opittavuus ei rajoitu vain ensimmäisiin käyttökertoihin, vaan se on jatkuva prosessi, joka ulottuu pitkälle käytön aloittamisen jälkeen.

Opittavuuden mittaaminen

Opittavuuden mittaaminen perustuu suorituskykymittareiden seuraamiseen ajan kuluessa. Yleisimmin käytettyjä mittareita ovat tehtävään kuluva aika, virheiden määrä, tarvittavien vaiheiden määrä sekä onnistuneiden tehtävien määrä minuutissa. Näitä mittareita seurataan useassa ”kokeilussa” (engl. trial), jotka voivat tapahtua saman session aikana, päivien välillä tai pidemmällä aikavälillä (Tullis & Albert 2013).

Opittavuuden mittaamisen tapa riippuu tuotteen tai palvelun luonteesta ja sen oletetusta käyttötiheydestä. Jos kyseessä on sovellus, jota käytetään päivittäin, voidaan mittauksia tehdä lyhyemmällä aikavälillä. Toisaalta harvemmin käytettävien sovellusten, kuten matkalaskuohjelmistojen, kohdalla mittaukset on syytä jakaa pidemmälle aikavälille. Tällöin voidaan paremmin huomioida muistin vaikutus opittavuuteen.

Opittavuuden analysointi

Opittavuuden analysoinnissa käytetään usein oppimiskäyrää, joka kuvaa suorituskyvyn kehittymistä ajan myötä. Ihanteellisessa tilanteessa käyrä on melko tasainen ja alhaalla y-akselilla, jos pienempi arvo on parempi, kuten ajassa tai virheissä mitattaessa. Analysoinnissa kiinnitetään huomiota erityisesti käyrän kaltevuuteen, joka kertoo oppimisen nopeudesta, tasaantumispisteeseen, joka osoittaa milloin maksimaalinen suorituskyky saavutetaan, sekä eroon korkeimman ja matalimman arvon välillä, mikä kuvaa vaadittavan oppimisen määrää.

On kuitenkin huomattava, että opittavuus ei aina ole lineaarista. Joskus oppimiskäyrässä voi esiintyä äkillisiä hyppäyksiä, kun käyttäjä oivaltaa jonkin keskeisen toimintaperiaatteen. Toisaalta käyrä voi myös taantua, jos käyttäjä unohtaa aiemmin oppimaansa pitkän käyttötauon aikana. Tämän vuoksi on tärkeää, että opittavuustutkimukset ulottuvat riittävän pitkälle aikavälille ja huomioivat mahdolliset käyttökatkokset.

Monimutkaisten asioiden opittavuus

Opittavuuden merkitys korostuu erityisesti monimutkaisissa järjestelmissä, kuten teollisuuden ohjausjärjestelmissä tai terveydenhuollon tietojärjestelmissä. Näissä ympäristöissä käyttäjän on usein omaksuttava laaja joukko toimintoja ja käsitteitä ennen kuin he voivat työskennellä tehokkaasti. Grossman, Fitzmaurice ja Attar (2009) ovat tutkineet opittavuutta monimutkaisten käyttöliittymien kontekstissa ja korostavat, että hyvä opittavuus voi merkittävästi lyhentää koulutusaikoja ja parantaa käyttäjien tuottavuutta pitkällä aikavälillä.

Opittavuuden huomioiminen suunnittelussa voi johtaa parempiin käyttöliittymäratkaisuihin. Esimerkiksi vaiheittainen käyttöönotto (progressive disclosure) on tekniikka, jossa käyttöliittymän monimutkaisuutta lisätään asteittain käyttäjän taitojen karttuessa. Tämä lähestymistapa voi parantaa sekä ensikäytön helppoutta että pitkän aikavälin opittavuutta (Nielsen 2006).

Opittavuuden vaikutus käyttäjien sitoutumiseen

Opittavuuden merkitys korostuu myös, kun tarkastellaan käyttäjien sitoutumista tuotteeseen tai palveluun. Hyvin opittava järjestelmä voi lisätä käyttäjien luottamusta omiin kykyihinsä ja siten parantaa heidän motivaatiotaan jatkaa tuotteen käyttöä. Tämä on erityisen tärkeää esimerkiksi oppimispeleissä tai kuntoilusovelluksissa, joissa käyttäjän sitoutuminen on keskeistä tavoitteiden saavuttamiseksi.

Opittavuuden parantamiseksi suunnittelijat voivat hyödyntää erilaisia strategioita. Näihin kuuluvat esimerkiksi intuitiivisten metaforien käyttö, johdonmukainen terminologia ja selkeät palauterakenteet. Lisäksi on tärkeää tarjota käyttäjille tehokkaita oppimisresursseja, kuten kontekstisensitiivistä ohjeistusta ja hyvin suunniteltuja tutoriaaleja.

On myös huomioitava, että opittavuus ei ole sama asia kuin helppokäyttöisyys. Joskus monimutkaisempi käyttöliittymä voi olla paremmin opittava pitkällä aikavälillä, jos se tarjoaa tehokkaampia työkaluja edistyneille käyttäjille. Tämä korostaa tarvetta tasapainottaa aloittelijaystävällisyys ja edistyneiden käyttäjien tarpeet käyttöliittymäsuunnittelussa.

Yhteenveto

Yhteenvetona voidaan todeta, että opittavuus on keskeinen osa käyttäjäkokemusta, joka ansaitsee enemmän huomiota niin tutkimuksessa kuin käytännön suunnittelutyössäkin. Sen merkitys korostuu erityisesti pitkän aikavälin käyttäjätyytyväisyydessä ja tehokkuudessa. Huomioimalla opittavuuden jo suunnitteluvaiheessa voidaan luoda tuotteita ja palveluita, jotka eivät ainoastaan tee hyvää ensivaikutelmaa, vaan myös tukevat käyttäjän kehittymistä ja sitoutumista pitkällä aikavälillä.

Lähteet

Grossman, T., Fitzmaurice, G. & Attar, R. 2009. A survey of software learnability: metrics, methodologies and guidelines. Proceedings of the SIGCHI Conference on Human Factors in Computing Systems. ACM, 649-658.

Nielsen, J. 1993. Usability Engineering. San Francisco: Morgan Kaufmann. Viitattu 21.10.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1016/C2009-0-21512-1

Nielsen, J. 2006. Progressive Disclosure. Nielsen Norman Group. Viitattu 21.10.2024. Saatavissa https://www.nngroup.com/articles/progressive-disclosure/

Tullis, T. & Albert, B. 2013. Measuring the User Experience: Collecting, Analyzing, and Presenting Usability Metrics. 2nd Edition. Waltham, MA: Morgan Kaufmann. Viitattu 21.10.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1016/C2011-0-00016-9

Kirjoittaja

Sami Heikkinen, FM, KTM, opettaa palveluiden kehittämistä LAB-ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikössä. Hän on kiinnostunut käyttäjäkokemuksen eri osa-alueista ja niiden vaikutuksesta palveluiden laatuun.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/764432 (CC0)

Viittausohje

Heikkinen, S. 2024. Opittavuuden merkitys käyttäjäkokemuksessa. LAB Pro. Viitattu pvm. Saatavissa