Opiskelijat PK-yritysten tutkimusresursseina

LAB-ammattikorkeakoulun EAKR-rahoitteinen NOKKA-hanke pyrkii vahvistamaan pk-sektorin kyvykkyyksiä akateemisen tutkimustiedon hyödyntämiseksi. Hankkeen aikana on haastateltu eteläkarjalaisia yrittäjiä, minkä pohjalta on löydetty useita eri teemoja, jotka ovat askarruttaneet. Tämä artikkeli käsittelee yhtä tällaista teemaa.

Kirjoittaja: Jaani Väisänen

Ei vain ilmaista työvoimaa

PK-yritykset ovat usein kiinnostuneita siitä, kuinka ammattikorkeakoulu voisi opiskelijaresurssien avulla auttaa heitä kehittämään toimintaansa. Opiskelijayhteistyötä voi kuitenkin toteuttaa monella eri tavalla, eikä olekaan ihme, että yhteistyön aloittaminen herättää usein myös kysymyksiä. Tutkimusyhteistyössä on ennen kaikkea huomioitava, että opiskelijat eivät ole ”ilmaista työvoimaa”, jotka tekevät niitä asioita, joita yritys normaalistikin tekee – esimerkiksi laskutusta, asiakaspalvelua, koodaamista, ja niin edelleen. Sen sijaan opiskelijat tulisi kutsua osaksi yrityksen prosesseja ja ongelmanratkaisua, jotta molemminpuolinen win-win -tilanne mahdollistuisi (Billett 2025). Niinpä tutkimusyhteistyöhön osallistuu tyypillisesti opiskelijan lisäksi korkeakoulun edustaja, jolloin varmistutaan paremmin yritystarpeiden toteutumisesta, ja siitä, että opiskelija pääsee esimerkiksi testaamaan uusia ideoita tai valmistamaan matalan kynnyksen prototyyppejä (Diaz et al 2025).

Nopeat kokeilut

Jokaisella korkeakoululla on omat toimintamallinsa opiskelijaresurssien hyödyntämisestä tutkimusyhteistyössä. Esimerkiksi joskus raskas ja pitkä projekti ei millään sovi yrityksen tarpeisiin. Tällöin yrityksen on mahdollista hyödyntää hyvinkin nopeita kokeiluja tai prototyyppejä esimerkiksi tarjoamalla aineistoa ja ongelmia osaksi opintojakson suoritusta esimerkiksi harjoitustyön muodossa. Tämä on erittäin hyvä tapa testata idean ja yhteistyön toimivuutta uhraamatta niihin vielä liiemmälti resursseja. Esimerkkejä tällaisista varhaisen vaiheen kokeiluista voi olla esimerkiksi seuraavat:

Konseptin pikatestaus: “Onko tämä palveluidea ymmärrettävä ja houkutteleva?”
Varhainen palaute palvelusta: “Mikä toimii, mikä ei?”
Pienet prototyyppitehtävät: mock-upit, nopea käyttäjätestaus, asiakasviestien muotoilut, alustavat ideat palvelukonsepteista, tulevaisuuden skenaariot

Yhteyshenkilönä nopeissa kokeiluissa toimii yleensä opintojakson vastuuopettaja. Koska kokeilut ovat luonteeltaan nopeita, kommunikaatio yhteyshenkilön ja opiskelijoiden kanssa on melko suoraviivaista, eikä vie yrityksen puolelta liiemmälti aikaa.

Opiskelijaprojekti

Jos yritystarve on jo tarkemmin mietitty – tai validoitu aiemmassa nopeassa kokeilussa – on tarpeesta mahdollista tehdä opiskelijaprojekti. Opiskelijaprojektin voi kiinnittää yksittäiseen opintojaksoon, jolloin projektin teema on yleensä rajattu. Esimerkiksi LAB-ammattikorkeakoulun Cultural UX Engineering -opintojaksolla teema on rajattu yritysten verkkosovellusten käyttökokemuksen parantamiseen. Opintojaksoyhteistyön lisäksi LABilla on tarjota yleisesti opiskelijaprojekteja esimerkiksi Saimaan Tiimiyrittäjien tai LABtic-toimiston kautta. Nämä projektit ovat yleensä laajempia, ja ne toteutetaan ”oikean” projektin tavoin suunnitelmineen ja raportointeineen. Tyypillisiä opiskelijaprojektin aiheita voisi olla vaikkapa seuraavat:

Markkina/kilpailija-analyysi
Markkinointisuunnitelma
Palvelupolun muotoilu
Käytettävyystutkimus

Toisin kuin nopeissa kokeiluissa, opiskelijaprojekti on usein ainoa opintojaksolla toteutettava asia, jolloin yhteydenpitoon korkeakoulun ja opiskelijoiden kanssa on varattava hieman enemmän aikaa ja resursseja parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi.

Opinnäytetyö ja harjoittelu

Viimeisenä opiskelijayhteistyön tasona tulevat opinnäytetyöt tai käytännön harjoittelut. Erityisesti opinnäytetyössä painotus on uuden luomisella. Opinnäytetyö – joko kandi- tai maisterityö – on jo luonteeltaan tutkimuksellinen työ, jolloin kohdeyritykselle toteutettava uuden luominen perustuu lähtökohtaisesti tutkittuun tietoon ja ymmärrykseen. Tällaista tutkimuksellista otetta ei opiskelijaprojekteihin yleensä saada. Ammattikorkeakouluissa opinnäytetyöt ovat lähtökohtaisesti käytännön kehittämisprojekteja, joissa on kuitenkin vahva tutkimuksellinen perusta, kuten esimerkiksi:

Uuden toimintamallin luominen yritykselle
Tekninen vaatimuksenmäärittely kehitettävälle tuotteelle
Laajamittaisen asiakasymmärryksen hankkiminen asiakasdataa keräämällä

Opinnäytetyö vaatii luonnollisesti eniten resursointia kohdeyritykseltä, ja usein yritys palkkaakin opinnäytetyön tekijän palkkalistoilleen työn tekemisen ajaksi. Koska jokaisella opinnäytetyön tekijällä on oma henkilökohtainen ohjaajansa, on työn tekemiseen myös saatavilla sille kohdistettua tukea.

Muistilista yrityksille

Kuinka opiskelijoiden hyödyntäminen tutkimusyhteistyössä sitten sujuu kaikkein parhaiten? Mitä yrityksen edustajan kannattaa tietää etukäteen? Ensinnä kannattaa unohtaa ”ilmaisen työvoiman” käsite. Opiskelijayhteistyössä on oltava selkeä tavoite: Mikä on se ongelma, joka opiskelijan pitää ratkaista? Mitä tarkemmin tämä ongelma tuodaan esille yhteistyön alussa, sitä varmemmin päästään hyvään lopputulokseen. Yleismaailmallisella ongelmalla saa vain yleismaailmallisia ratkaisuja.

Hyvät taustoitukset ovat opiskelijalle kullanarvoisia. Ole valmis kertomaan yrityksestä, sen taustoista, liikeideasta, arvoista, tavoitteista, asiakkaista, kilpailojoista, ja niin edelleen. Mitä tarkemmat tiedot opiskelijalla on käsillä olevan ongelman taustoista ja tavoitteista, sitä varmemmin lopputulos osuu oikeaan maaliinsa.

Jotta päästään kahteen edelliseen, täytyy opiskelijalla olla yrityksessä jokin yhteyshenkilö, johon hän ottaa yhteyttä, ja joka kykenee vastaamaan opiskelijan kysymyksiin. Jatkuva opiskelijoiden kysymyksiin vastaaminen on luonnollisesti resurssikysymys yritykselle mutta se on lopulta sijoitus, joka maksaa itsensä takaisin sekä laadukkaan lopputuloksen että mahdollisen tulevaisuuden rekrytoinnin muodossa.

Yritysten näkökulmasta ensimmäinen kysymys yleensä on ”Kehen ottaa yhteyttä?” Korkeakoulu on kuitenkin sen verran kompleksinen organisaatio, että todelliset ja toimivat ”yhden luukun” periaatteet ovat harvassa, todellisuudessa niitä luukkuja on monia. Usea yhteydenotto tulee suoraan henkilökohtaisten kontaktien kautta mutta mikäli kontakteja ei ole, verkkosivuilta kannattaa etsiä ensin omaan alaan sopiva laitos tai osasto, ja sen jälkeen titteliä ”osaamispäällikkö” tai ”koulutuspäällikkö”. Heillä pitäisi olla paras tietämys siitä, kenen opettajan kontolle mikäkin opiskelijaresurssitarve voisi mennä.

Korkeakoulut järjestävät myös paljon erilaisia esittelytapahtumia, työpajoja, messuja ja vastaavia. Opettajat ja korkeakoulujen hallinto myös osallistuu usein muiden järjestämiin tapahtumiin. Ota rohkeasti aktiivinen rooli, osallistu näihin tapahtumiin ja tule juttelemaan korkeakoulujen edustajien kanssa. Näin luodaan ne ensimmäiset kontaktit, jotka toivottavasti johtavat yhteistyöhön opiskelijoiden – ja ehkä myöhemmin ison rahan tutkimushankkeiden – kanssa.

Lähteet

Billett, S. 2025. Constituting integration in work-integrated education and learning. Studies in Continuing Education. Vol. 47(3), 513–530. Viitattu 29.1.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1080/0158037X.2024.2363262

Díaz, B., Delgado, C., Han, K., & Lynch, C. 2025. A scaffolding model for designing and implementing work-integrated learning experiences based on the analysis of the university and company’s arrangements. Higher Education. Viitattu 29.1.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s10734-025-01442-y

Kirjoittaja

Jaani Väisänen, FT, työskentelee digitaalisen liiketoiminnan yliopettajana LAB-ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikössä. Hän toimii osana Kasvu ja Kaupallistaminen -tutkimusryhmää ja on tutkinut yritysten ja korkeakoulujen välistä yhteistyötä mm. NOKKA-hankkeen (https://lab.fi/fi/projekti/NOKKA) asiantuntijan roolissa.

Artikkelikuva: https://unsplash.com/photos/assorted-books-PBNbMX6jtBM (Jason W, Unsplash license)