Opinnäytetyön ohjausprosessin monet puolet

Opinnäytetyöllään opintojen loppuvaiheessa opiskelija osoittaa asiantuntijuuttaan valitsemastaan aiheesta sekä taitojaan soveltaa menetelmällistä osaamista aiheen tarkasteluun. Ohjaajan rooli on merkittävä, sillä ohjaajalta vaaditaan substanssiosaamista, menetelmäosaamista sekä kykyä tukea, kannustaa ja rajata. Millaisia rooleja ohjausprosessiin liittyy ja millaisia odotuksia opiskelijoilla on erityisesti ohjaajalle?

Kirjoittaja: Reeta Lamminpää

Opinnäytetyön voidaan tietyllä tapaa ajatella kokoavan opiskelijan kaikki siihen saakka oppima ja se toimii osoituksena opintojen myötä hankitusta asiantuntijuudesta. Lähtökohdat opinnäytetyön tekemiselle voivat olla hiukan erilaiset opiskelijan taustasta, kuten aikaisemmista opinnoista tai työkokemuksesta, johtuen. Silti opinnäytetyöprosessissa toistuvat samat elementit, joissa korostuvat ohjaajan rooli ja opiskelijan odotukset ohjausprosessia kohtaan.

Ohjaajana opinnäytetyöprosessissa

Opinnäytetyön ohjauksessa on tunnistettu olevan erilaisia rooleja, mm. motivoivan-, asiantuntevan- ja opastavan ohjaajan sekä tekstin tuottoon liittyvän ohjaajan rooleja. Motivoivalta ohjaajalta odotetaan tukea ja kannustusta, kun taas asiantuntevalta ohjaajalta edellytetään vahvaa osaamista aiheesta ja alasta. Opastavalla ohjaajalla tarkoitetaan tietynlaista ”suunnan näyttämistä” ja yleistä ohjausta kohti asiantuntijuutta. Tekstin tuottamiseen liittyvää ohjausta puolestaan kaivataan kirjallisen ulkoasun muotoilussa. (Todd ym. 2004.) Hyvältä ohjaajalta voidaan odottaa kaikkien edellä mainittujen taitojen hallintaa.

Ohjaussuhteen perustamiseen liittyy selkeitä odotuksia niin opiskelijoilla kuin ohjaajillakin, kuten yhteinen ymmärrys siitä, mikä on opiskelijan ja mikä puolestaan ohjaajan rooli prosessissa. Vaikka ohjaussuhteet ovat perusteiltaan hyvin samankaltaisia riippumatta siitä, onko ohjattavana esim. AMK-opinnäytetyö vai väitöskirja, joitakin poikkeuksiakin esiintyy, kuten yhtenä merkittävänä tekijänä esimerkiksi työhön käytettävissä oleva aika. Väitöskirjassa opiskelijalla on huomattavasti pidempi aika käytettävissään koko prosessiin, kun taas pienimuotoisemmissa opinnäytetöissä myös aikataululliset resurssit ja vaateet tuovat omat haasteensa niin opiskelijan oppimiselle kuin opinnäytetyön käytännön toteutuksellekin. Ohjaajan tehtävä on tällöin pystyä rajaamaan opinnäytetyön paisumista liian laajoiksi ja vaikeasti käsiteltäviksi kokonaisuuksiksi aikataulun asettamissa rajoissa. (Cardwell ym. 2024.)

Kun puhutaan pienimuotoisemmista opinnäytetöistä, niissä tarkoituksena on lähinnä perehdyttää opiskelijat tietyssä määrin tutkimusprosessiin ja tukea heidän kehittymistään aloittelijoista edistyneemmiksi asiantuntijoiksi. Joskus opinnäytetyö voi toimia myös väylänä tohtoriopintoihin hakeutumiselle, kuten esim. YAMK -opinnäytetöiden suhteen on mahdollista (Drennan & Clarke 2009). Tällöin on tärkeää tunnistaa jo opinnäytetyöprosessin aikana opiskelijan tutkimusorientaatio ja -intressi, jotta ohjaustakin voidaan kohdistaa enemmän myös tieteelliseen suuntaan ja -ajatteluun.

Tehokkaan ohjauksen edellytyksiksi on tunnistettu mm. se, että ohjaajilla on paitsi akateeminen asiantuntemus ohjata opinnäytetyötä suhteessa asetettuihin tutkimuskysymyksiin ja antaa neuvoja sopivista menetelmistä, myös tietyssä määrin vastuun ottaminen opiskelijan työstä kokonaisuutena. Tähän kokonaisuuteen kuuluu tutkimussuunnitelman laatimiseen liittyvät asiat, tutkimuksen laajuuden ja rajauksen ohjaaminen, opiskelijan etenemisen seuranta, vaadittavan menetelmäosaamisen määrittäminen sekä valmiin työn hyväksyminen ja vieminen tarkastukseen. Ohjaajan on tärkeää pystyä ohjaamaan opiskelijaa suunnittelemaan työnsä niin, että aihe, menetelmät ja tutkimusasetelma vastaavat työn tarkoitusta ja rakennetta. Joskus joudutaan neuvottelemaan opiskelijan kanssa opinnäytetyön kokonaisuudesta ja mukauttamaan opiskelijan odotuksia. Ohjausprosessi onkin aina molemminpuolinen oppimisprosessi (Cardwell ym. 2024.), mutta opinnäytetyön lopputulos on kuitenkin lopulta opiskelijan omalla vastuulla.

Opiskelijoiden odotuksia ohjaajille ja ohjausprosessille

Aikaisemmassa tutkimuksessa on mm. raportoitu sairaanhoitajaopiskelijoiden korkeista odotuksista ohjausprosessia, ohjaajaa sekä itseään kohtaan niin opinnäytetyön alkuvaiheessa kuin prosessin päätyttyä. (Henttonen ym. 2021). Minäpystyvyys liittyi osittain näihin odotuksiin (Jaensson ym. 2024). Opiskelijat kertoivat odottavansa, että ohjaajilla oli asiantuntemusta omalta alaltaan ja että he pystyisivät ohjaamaan tutkimusmenetelmissä ja aineiston analyysissä. Lisäksi he toivoivat, että ohjaajat tukisivat heidän oppimistaan ja antaisivat rakentavaa palautetta heidän työstään (Ali ym. 2025). Ädel ym. (2023) toivat tutkimuksessaan ilmi, että jotkut opiskelijoista olivat kokeneet jopa tulleensa ohjaajien ”hylkäämiksi” eivätkä saaneet tarvitsemaansa tukea.

Vaikka opinnäytetyö on luonteeltaan opiskelijan itsenäinen tehtävä, ohjaussuhde on ratkaisevan tärkeässä roolissa. Onkin ehdotettu, että opinnäytetyöprosessin tulisi tukea paremmin sekä opiskelijoita että ohjaajia heidän rooliensa ja vuorovaikutustilanteidensa hallinnassa (Dogan ym. 2025). Ohjaussuhde on kuitenkin myös aina vuorovaikutussuhde, mihin erilaiset persoonatekijät luonnollisesti vaikuttavat. Ohjaajien ja opiskelijoiden odotukset tai keskinäiset kemiat eivät välttämättä täysin aina kohtaa, mikä voi vaikuttaa myös osittain ohjausprosessiin. (Turunen ym. 2022).

Opiskelijoiden mukaan “hyviä” ohjaajia olivat ne, joiden ohjaus oli opiskelijaa ja prosessia tukevaa ja voimaannuttavaa. Ohjaajat, jotka ohjasivat oppimista ja joiden tyyli ja kiinnostuksen kohteet vastasivat opiskelijoiden omia, koettiin myös hyvinä ohjaajina. Ohjauksen haasteet liittyivät epäselvyyteen ja epäjohdonmukaisuuksiin, koettuun hierarkiaan opiskelijoiden ja ohjaajien välillä sekä eroihin ohjauksen määrässä eri opiskelijoiden välillä (Roberts & Seaman 2018). Opiskelijat ovat tutkimusten mukaan ilmaisseet huolensa siitä, että ohjaajilta saaduissa ohjeissa oli epäselvyyttä eivätkä he aina ymmärtäneet niitä. Opiskelijoille huolta aiheutti myös saatujen ohjeiden ristiriitaisuus. Epäjohdonmukainen ohjaus oli yksi korkeakouluopiskelijoiden turhauttavimmista kokemuksista ohjausprosessiin liittyen (Tuvesson & Borglin 2014). Epäselvät ohjeet siitä, miten prosessissa tulisi edetä, hidastivat etenemistä ja epäjohdonmukaiset neuvot ohjaajilta sekä ristiriidat eri ohjaajien tai opettajien ohjeiden välillä koettiin hankalina ja sekoittavina (Roberts & Seaman 2018).

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että opinnäytetyön ohjausprosessi on laajakirjoinen ja monimutkainen prosessi (Ädel ym. 2023), jossa ohjaajan tulisi hallita substanssi, menetelmät, työlle asetetut vaatimukset sekä lisäksi antaa tukea, palautetta ja olla helposti lähestyttävä sekä sosiaalisesti taidokas erilaisten opiskelijoiden kanssa. Ohjausprosessi on aina kokonaisuus, jossa eri osatekijät vaikuttavat toisiinsa, samoin kuin ohjausta vastaanottavan opiskelijan ominaisuudet. On myös todettu, että ohjaajatkin tarvitsevat ohjeita ja tukea ohjaukseen sekä oman ohjausosaamisensa vahvistamiseen (Turunen ym. 2022). Ohjaajien osaamista voidaan tukea hyvällä kollegiaalisella yhteistyöllä.

Lähteet

Ali, B., Victor, G., Mahlatsi, K., Pienaar, A. 2025. A qualitative exploration of nursing master’s research supervision in a private higher education institution. Nurse Education Today 144 (2025).

Cardwell R., Nelson K., Duncan R., Copnell B., Moss C. 2024. Being effective and supervising for thesis success in nursing coursework master degrees: A qualitative descriptive study. Journal of Advanced Nursing. Dec;80(12), 5050-5063. Viitattu 25.11.25. Saatavissa https://doi.org/10.1111/jan.16164

Drennan, J. & Clarke, M. 2009. Coursework master’s programmes: The students’ experience of research and research supervision. Studies in Higher Education. 34(5), 483-500. Viitattu 20.11.25. Saatavissa https://doi.org/10.1080/03075070802597150

Dogan, E., Kjendsli, M., Ekiz, P., Fjørtoft, A-K. 2025. The bachelor’s thesis in nursing education: A scoping review. Nurse Education in Practice. 85(2025). Viitattu 20.11.25. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.nepr.2025.104371

Henttonen, A., Fossum, B., Scheja, M,. Teräs, M. & Westerbotn, M. 2021. Nursing students’ expectations of the process of writing a bachelor’s thesis in Sweden: A qualitative study. Nurse Education in Practice. 54, 103095. Viitattu 20.11.25. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.nepr.2021.103095

Jaensson, M., Wätterbjörk, I., Isaksson, A-K. & Falk-Brynhildsen, K. 2024. Nursing students’ expectations of group supervision while writing a bachelor thesis: A pre-post survey. Nurse Education Today. Volume 139. Viitattu 20.11.25. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.nedt.2024.106257

Roberts, L. & Seaman, K. 2018. Student’s experiences of undergraduate dissertation supervision. Frontiers in Education 3(109). Viitattu 20.11.25. Saatavissa https://doi.org/10.3389/feduc.2018.00109

Todd, M., Bannister, P. & Clegg, S. 2004. Independent inquire and the undergraduate dissertation: perceptions and experiences of final year social science students. Assessment& Evaluation in Higher Education 29(3): 335-355. Viitattu 20.11.25. Saatavissa https://doi.org/10.1080/0260293042000188285

Turunen, E. Lamminpää, R. & Sirviö, K. 2022. Opiskelijoiden ja ohjaajien kokemuksia sote-alan opinnäytetyöprosessista AMK:ssa. Suullinen esitys. XVII Kansallinen hoitotieteellinen konferenssi, Oulu 22–23.9.

Tuvesson H. & Borglin G. 2014. The challenge of giving written thesis feedback to nursing students. Nurse Education Today. 34(11), 1343-1345. Viitattu 25.11.25. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.nedt.2014.07.003

Ädel, A., Skogs, J., Lindgren, C. & Stridfeldt, M. 2023. The supervisor and student in Bachelor thesis supervision: A broad repertoire of sometimes conflicting roles. European Journal of Higher Education. 1–21. Viitattu 25.11.25. Saatavissa https://doi.org/10.1080/21568235.20 22.2162560