Neljä tapaa oppia verkossa - miten opettaja tunnistaa ja tukee erilaisia oppijatyyppejä?

Verkko-opetuksessa opiskelijat käyttäytyvät yllättävän eri tavoin. Uusi tutkimus paljastaa neljä selkeää oppimistaktiikkaa, joiden tunnistaminen auttaa opettajaa tarjoamaan juuri oikeanlaista tukea kullekin opiskelijatyypille. Kun ymmärtää, miten erilaiset oppijat navigoivat verkkoympäristössä, voi parantaa merkittävästi heidän oppimistuloksiaan.

Kirjoittaja: Sami Heikkinen

Verkko-opetus on tullut jäädäkseen. Pandemia kiihdytti kehitystä, mutta verkko-oppimisen kasvu oli alkanut jo aiemmin ja jatkuu edelleen. Kuitenkin opettaja saattaa huomanta, että samat opetusmenetelmät eivät toimi kaikille opiskelijoille verkossa. Toiset menestyvät loistavasti, kun taas toiset kamppailevat jatkuvasti. Miksi näin tapahtuu?

Vastaus löytyy uudesta tutkimuksesta, joka paljastaa verkko-oppimisen syvimmät salaisuudet. Väitöstutkimuksessa (Heikkinen 2025) analysoitiin 209 opiskelijalta kerättyä dataa – yhteensä 56 047 klikkauksen verran digitaalisia jälkiä heidän oppimisalustalla navigoinnistaan. Tulokset ovat hämmästyttäviä: opiskelijat käyttävät neljää täysin erilaista taktiikkaa verkko-oppimisessa, ja kunkin ryhmän menestys riippuu siitä, millaista tukea he saavat opettajaltaan.

Neljä tapaa navigoida verkossa

Sekvenssianalyysin avulla löydettiin neljä selkeästi erottuvaa oppimistaktiikkaa. Ensimmäinen ja yllättäen yleisin on ”lyhyen fokuksen taktiikka”. Nämä opiskelijat tekevät nopeita käyntejä oppimisalustalle, katsovat pikaisesti materiaaleja ja poistuvat. He viettävät vähän aikaa yksittäisten sisältöjen parissa ja siirtyvät nopeasti asiasta toiseen. Tämä taktiikka on huolestuttava, sillä se johtaa usein heikkoihin oppimistuloksiin.

Toinen ryhmä käyttää ”projektisuuntautunutta taktiikkaa”. Nämä opiskelijat keskittyvät intensiivisesti tehtävien tekemiseen ja käyttävät oppimismateriaalia systemaattisesti. He viettävät pitkiä aikoja yksittäisten tehtävien parissa ja palaavat säännöllisesti takaisin materiaaleihin. Tutkimus osoittaa, että tämä on menestyneimpien opiskelijoiden taktiikka (Heikkinen 2025).

Kolmas ryhmä soveltaa ”tehtäväkeskeistä taktiikkaa”. He keskittyvät vahvasti tehtävien tekemiseen, mutta eivät hyödynnä oppimismateriaalia yhtä systemaattisesti kuin projektisuuntautuneet oppijat. Neljäs ryhmä käyttää ”kohdennettua taktiikkaa”, jossa he valikoivat tarkasti, mihin materiaaleihin perehtyvät syvällisesti.

Mielenkiintoista on, että nämä taktiikat eivät ole sattumanvaraisia. Ne heijastavat opiskelijoiden uskomuksia omista kyvyistään sekä heidän itsesäätelytaitojaan. Broadbent ja Poon (2015) osoittivat meta-analyysissaan, että itsesäätelytaidot korreloivat vahvasti verkko-oppimisen menestyksen kanssa.

Oppijoiden tunnistaminen käytännössä

Miten voidaan tunnistaa, mikä taktiikka opiskelija käyttää? Oppimisalustojen lokitiedot antavat arvokasta tietoa, mutta myös yksinkertaiset havainnot auttavat. Lyhyen fokuksen oppijat kirjautuvat usein sisään, mutta viettävät vähän aikaa alustalla. He saattavat aloittaa monta tehtävää, mutta eivät viimeistele niitä. Projektisuuntautuneet oppijat puolestaan kirjautuvat harvemmin, mutta viettävät pitkiä aikoja alustalla ja palaavat säännöllisesti samojen materiaalien pariin.

Tehtäväkeskeiset oppijat keskittyvät selkeästi arviointitehtäviin ja saattavat ohittaa tukimateriaalia. Kohdennetut oppijat käyttävät aikaa valikoiden – he saattavat perehtyä yhteen aiheeseen erittäin syvällisesti, mutta jättää toiset täysin huomiotta. Myös opiskelijoiden itsearviointien kuunteleminen on tärkeää. Xu ym. (2022) havaitsivat, että opiskelijoiden käsitykset omista itsesäätelytaidoistaan korreloivat heidän todellisen käyttäytymisensä kanssa verkkoympäristössä.

Räätälöidyt tukikeinot kullekin ryhmälle

Kun tunnistaa opiskelijan taktiikan, voi tarjota hänelle juuri oikeanlaista tukea. Lyhyen fokuksen oppijat tarvitsevat ennen kaikkea struktuuria ja ohjausta. He hyötyvät selkeistä tarkistuslistoista, lyhyistä videoista ja säännöllisestä palautteesta. Heitä pitää kannustaa viettämään enemmän aikaa yksittäisten aiheiden parissa ja tarjota heille selkeitä välitavoitteita.

Projektisuuntautuneille oppijoille voi tarjota haastavampia tehtäviä ja syvällisempiä keskusteluja. He kaipaavat autonomiaa ja mahdollisuutta syventää osaamistaan. He hyötyvät lisämateriaaleista ja vertaisoppimiseen kannustamisesta.

Tehtäväkeskeiset oppijat hyötyvät tehtävien yhdistämisestä oppimismateriaaleihin. Tehtäviin rakennetut selkeät viittaukset materiaaleihin sekä tehtävien ja teorioiden liityntäpintojen korostaminen auttaa näitä opiskelijoita omaksumaan opittavat asiat paremmin. Kohdennetut oppijat tarvitsevat valinnanvapautta siitä, mihin aiheisiin he syventyvät.

Minäpystyvyysuskomusten voima

Yksi tutkimuksen (Heikkinen 2025) merkittävimmistä löydöksistä koskee minäpystyvyysuskomuksia eli opiskelijoiden käsityksiä omista kyvyistään. Opiskelijat, jotka uskovat pystyvänsä menestymään kurssilla, käyttäytyivät verkko-oppimisessa täysin eri tavalla kuin ne, joilla oli vähemmän itseluottamusta.

Korkean pystyvyysuskomuksen opiskelijat hyödyntävät monipuolisemmin erilaisia oppimistyökaluja, viettävät enemmän aikaa oppimismateriaalien parissa ja siirtyvät sujuvammin erilaisten oppimiseen liittyvien aktiviteettien välillä. He myös sietävät paremmin epävarmuutta ja kokeilivat rohkeammin uusia toimintatapoja (Heikkinen 2025).

Matalan pystyvyysuskomuksen opiskelijat sen sijaan hakeutuivat turvallisiin rutiineihin ja välttävät haastavia tehtäviä. He tarvitsevat erityistä kannustusta ja positiivista palautetta sekä selkeitä onnistumisen kokemuksia vahvistaakseen uskoa omiin kykyihinsä.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että opettajan kannattaa jo kurssin alkuvaiheessa kartoittaa opiskelijoiden luottamusta omiin kykyihinsä. Yksinkertainen itsearviointikysely auttaa tunnistamaan ne, jotka tarvitsevat enemmän tukea.

Tavoitteiden asettamisen merkitys

Systemaattinen kirjallisuuskatsaus paljasti hämmästyttävän tosiasian: vain 46 prosenttia oppimisanalytiikkaan perustuvista tukitoimista todella parantaa opiskelijoiden oppimistuloksia. Vielä huolestuttavampaa on, että ainoastaan 16 prosenttia tutkituista tukitoimista käsitteli koko itsesäätyvän oppimisen syklin: suunnittelun, suorittamisen ja arvioinnin (Heikkinen 2023). Tämä selittää, miksi monet digitaaliset oppimistyökalut eivät toimi odotetulla tavalla. Ne keskittyvät usein vain yhteen oppimisen vaiheeseen eivätkä tue opiskelijaa kokonaisvaltaisesti.

Yksi tehokkaimmista keinoista parantaa tilannetta on tavoitteiden asettaminen kurssin alussa. Tutkimus osoittaa, että kun opiskelija asettaa selkeän, mitattavan tavoitteen – esimerkiksi ”saavutan arvosanan neljä tekemällä kaikki tehtävät ajallaan” – hän sitoutuu oppimiseen syvällisemmin kuin epämääräisten tavoitteiden kanssa. Edisherashvili ym. (2022) korostavat, että itsesäätelyn tukeminen vaatii intervention kaikkiin kolmeen vaiheeseen: suunnitteluun ennen oppimista, seurantaan oppimisen aikana ja arviointiin oppimisen jälkeen.

Käytännön työkalut arkeen

Miten näitä tutkimustuloksia voi hyödyntää opetuksessa? Tässä konkreettisia työkaluja:

Kurssin alussa kannattaa järjestää ”taktiikkakartoitus”. Opiskelijoilta voi kysyä, miten he tyypillisesti lähestyvät verkko-oppimista. Tämän lisäksi lyhyt itsearviointi minäpystyvyysuskomuksista auttaa heitä asettamaan selkeät, mitattavat tavoitteet.

Jokainen oppijaryhmä tarvitsee räätälöidyt ohjeet. Lyhyen fokuksen oppijat tarvitsevat ”Aloita tästä” -ohjeita ja tarkistuslistoja. Projektisuuntautuneet kaipaavat syventäviä materiaaleja ja haastavampia tehtäviä.

Oppimisalustan analytiikkaa kannattaa hyödyntää, muttei tuijottaa pelkkiä numeroita. Käyttäytymismalleihin kannattaa perehtyä: kuka kirjautuu usein mutta lyhyesti? Kuka viettää pitkiä aikoja tehtävien parissa? Nämä kertovat enemmän kuin pelkät pisteet tai kirjautumiskerrat.

Säännöllisiä ”taktiikkakeskusteluja” on myös hyvä järjestää. Opiskelijoilta voi kysyä, miten he kokevat oman oppimisensa sujuvan ja mitä tukea he kaipaisivat. Mahdollisuus reflektoida omaa oppimista auttaa tarvittaessa muuttaa taktiikkaansa.

Kim ja Hodges (2012) osoittivat, että tunteiden huomioiminen on verkko-oppimisessa erityisen tärkeää. Siksi tarvitaan turvallinen ympäristö, jossa opiskelijat voivat kertoa haasteistaan ilman pelkoa arvostelusta.

Teknologia apuna, ei pääosassa

On tärkeää ymmärtää, että teknologia on työkalu, ei ratkaisu. Pelkät analytiikkatyökalut eivät riitä – tarvitaan inhimillistä ymmärrystä ja vuorovaikutusta. Zimmerman (2000) korosti, että itsesäätelyinen oppiminen on sosiaalinen prosessi, joka vaatii opettajan ohjausta ja tukea. Paras teknologia tukee opettajan työtä sen sijaan, että korvaisi sitä. Se auttaa tunnistamaan opiskelijoiden tarpeita, mutta lopullinen tuki tulee aina ihmiseltä ihmiselle.

Lähteet

Broadbent, J. & Poon, W. 2015. Self-regulated learning strategies & academic achievement in online higher education learning environments: A systematic review. The Internet and Higher Education. Vol. 27. 1–13.

Edisherashvili, N., Saks, K., Pedaste, M. & Leijen, Ä. 2022. Supporting Self-Regulated Learning in Distance Learning Contexts at Higher Education Level: Systematic Literature Review. Frontiers in Psychology. Vol. 12.

Heikkinen, S., Saqr, M., Malmberg, J. & Tedre, M. 2023 Supporting self-regulated learning with learning analytics interventions – a systematic literature review. Education and Information Technology. 28. 3059–3088.

Heikkinen, S. 2025. Using learning analytics to capture self-regulation and the complex temporal dynamics of its correlates. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. Joensuu. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Science, Forestry and Technology, 94

Kim, C. & Hodges, C. B. 2012. Effects of an emotion control treatment on academic emotions, motivation, and achievement in an online mathematics course. Instructional Science. Vol. 40 (1). 173–192.

Xu, Z., Zhao, Y., Liew, J., Zhou, X. & Kogut, A. 2022. Synthesizing research evidence on self-regulated learning and academic achievement in online and blended learning environments: A scoping review. Educational Research Review. Vol. 37.

Zimmerman, B. J. 2000. Attaining self-regulation: A social cognitive perspective. Teoksessa Boekaerts, M., Pintrich, P. R. & Zeidner, M. (toim.) Handbook of self-regulation. Academic Press. 13–39.

Kirjoittaja

Sami Heikkinen, FT, KTM, opettaa LAB-ammattikorkeakoulussa palveluiden kehittämistä ja tutki väitöskirjassaan, miten data-analytiikkaa voidaan käyttää inhimillisen oppimisen tukemiseen.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/1552281 (CC0)