Motivaation lähteitä pohtimassa

Motivaatio on keskeinen lähtökohta monille fyysistä tai henkistä ponnistelua vaativille toimille. Tässä artikkelissa pohditaan lyhyesti, miten erityisesti sisäinen motivaatio rakentuu ja millä keinoin voisimme luoda olosuhteet sen syntymiselle tai kasvulle.

Kirjoittaja: Pasi Juvonen

LAB-ammattikorkeakoulussa järjestettiin jokin aika sitten jatko-opintoja tekeville suunnatun LAB-D -ohjelman tapahtuma, jonka ohessa keskusteltiin myös vaativasta tutkimus- ja innovaatiotoiminnasta sekä tieteellisestä julkaisemisesta. Tapahtumassa pohdittiin yhdessä, millaiset edellytykset tarvitaan, jotta tieteellisiä julkaisuja voisi syntyä nykyistä enemmän. Pienryhmät nostivat esille mm. riittävän ajan suunnitella ja toteuttaa aineistonkeruu, analyysi, kirjallisuustutkimus ja itse artikkelien kirjoittaminen sekä mahdollinen konferenssiin osallistuminen. Tärkeimmäksi lähtökohdaksi tulosten syntymiselle keskusteluun nostettiin kuitenkin motivaatio ja kokemus, että on tekemässä jotain merkityksellistä. Tässä tekstissä pohditaan lyhyesti motivaatiota, motivaation syntymisen edellytyksiä ja sitä millä keinoin voisimme oppia lisää toistemme ajattelusta aiheeseen liittyen.

Ehkä tunnetuin motivaatioteoria on Richard M. Ryanin ja Edward L. Decin itsemääräämisteoria, self-determination theory, SDT (Deci & Ryan 1985; Ryan & Deci 2000), joka erottelee sisäisen ja ulkoisen motivaation, sekä tuo esille ihmisen psykologisia perustarpeita ja hyvinvoinnin edellytyksiä. Heidän ja lukuisten muiden tutkijoiden tulosten perusteella ihmisillä on muutama universaali perustarve, joiden täyttyessä motivoituminen todennäköisemmin tapahtuu. Nämä perustarpeet ovat autonomia, (autonomy), yhteenkuuluvuus (relatedness) ja kyvykkyys (competence).

Susan Fowler (2014) tarkentaa näitä perustarpeita toteamalla, että johtamisella voi saada ihmiset tuntemaan, että heillä on aidosti mahdollisuus vaikuttaa ja valita, tai sitten ei. Kun ihmisellä on kokemus, että jotain alkaa syntyä itse valitun toiminnan pohjalta, tunne autonomiasta ja siten sisäinen motivaatio lisääntyy. Johtamisessa autonomiaa voi tukea asettamalla tavoitteita, mutta samalla jättää runsaasti liikkumavaraa siihen, kuinka tavoitteisiin tulee päästä. Parhaimmillaan ihmiset tekevät hyvää tulosta, koska he haluavat toimia niin, eivät siksi että heiltä vaaditaan sitä. Sisäiseen motivaation pohjalta rakentuva toiminta on myös luovempaa (Amabile & Kramer 2011, 63), mikä luo edellytyksiä mm. julkaisutoiminnalle. Vaatimalla tuloksia saa useimmiten aikaan niitä enintään lyhytaikaisesti ja tulos perustuu ulkoiseen motivaatioon. Myös palkitsemisen osalta on tarpeen olla huolellinen. Kannustimet toimivat parhaiten silloin, kun niitä jaetaan ”nyt kun…” periaatteella ”sitten, jos…” periaatteen sijaan (Pink 2009).

Jokaisella ihmisellä on jonkinlainen tarve kuulua johonkin itseään suurempaan. Työyhteisössä vietetään suuri osa valveillaoloajasta, joten työyhteisössä viihtyminen on luonnollisesti työhyvinvointia ja siten myös sisäistä motivaatiota kasvattava tekijä. Kun tuntee työkaverit ja on ollut asettamassa yhteisiä tavoitteita heidän kanssaan, on luontevampaa kantaa oma kortensa yhteiseen kekoon. Tutustumiseen käytetty aika kantaa useimmiten hedelmää työyhteisöön syntyneenä luottamuksena, esim. tunteena siitä, että työkaverit eivät jätä pulaan, kun tulee hankalampi tilanne. Yhteiset kokemukset taas kasvattavat sitoutumista, mikä tutkitusti johtaa myös parempaan tulokseen (Beer 1999). Tulos on siis seuraus oikein tehdyistä valinnoista.

Koronapandemian jälkeen osittain kasvokkain ja osittain etänä toteutuva (hybridi) työelämä näyttää monien selvitysten mukaan olevan muuttunut. Yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden tarpeen rinnalle on noussut vahva yksilöllisyyden tarve. Halutaan olla yhdessä, mutta omilla ehdoilla. Joidenkin selvitysten mukaan vuorovaikutustilanteita jopa vältellään tai niille ei anneta arvoa. Näiden kahden eri suuntiin vievän tarpeen yhteensovittaminen tarjoaa haasteita monelle organisaatiolle.

Ihmisillä on tarve tuntea itsensä osaavaksi. Tämän tarpeen täyttämistä voi johtaa mm. asettamalla oppimistavoitteita, tukemalla niiden saavuttamista sekä avoimella tavoitteissa edistymiseen liittyvällä palautteella ja muulla vuorovaikutuksella. Yksilön oppimismotivaation rakentumiseen liittyy myös keskeisenä taito muodostaa selkeitä ja merkityksellisiä tavoitteita (Salmela-Aro 2018), ja tätäkin taitoa voi harjoitella ja siinä onnistumista on hyvä reflektoida yhdessä. Reflektio on muutenkin tärkeä osa oppimista. Opitun yhdessä pohtiminen avointen kysymysten, kuten ”Mitä opimme tällä viikolla?” tai ”Mitä opimme tästä kokonaisuudesta?” kannustaa jakamaan kokemusta muille.

Frank Martela ja Karoliina Jarenko (2014) ovat pohtineet sisäisen motivaation ja innostuksen välistä yhteyttä ja heidän mukaansa ne ruokkivat toisiansa. Innostus lisääntyy, kun ihminen huomaa onnistuvansa ja kehittyvänsä. Sopivasti kannustavalla, rakentavalla ja eteenpäin suuntaavalla palautteella, tuleutteella (Jalonen & Lampi, 2011), on tässä suuri merkitys. Tämä voi olla yksinkertaisimmillaan esim. ”Toivoisin jatkossa enemmän …”.

Innostus lisää myös kokeilujen määrää, mikä taas tarjoaa uusia oppimismahdollisuuksia. Sanonnan mukaan mitä enemmän kokeilet, sitä enemmän opit. Ja toisin päin, jos et koskaan kokeile mitään uutta, et juuri opi mitään uutta. Jokaisen kannattaa siis miettiä minkä verran aikaa kannattaa kuluttaa innostavissa kohtaamisissa ankeuttavien kohtaamisten sijaan.

Sisäinen työelämä parempaan tarkasteluun?

Sisäinen työelämä koostuu kolmesta komponentista: näkemykset (ajatukset / kognitiot), emootiot (tai tunteet) ja motivaatio (tai draivi) ja koska sisäinen työelämä on nimensä mukaisesti sisäistä, sitä voi tarkastella ainoastaan itsearvioinneilla (Amabile & Kramer 2011).

Voisiko olla arvokasta pitää päiväkirjaa omasta sisäisestä työelämästä ja tuoda tätä hiljaista tietoa näkyväksi dialogissa työkavereiden kanssa? Oletettavasti tällä keinoin voitaisiin saada hyvää aineistoa sekä itsensä johtamiseen että johtamiseen yleisemmin. Samalla vertaisoppimisen avulla lisätään ymmärrystä yhteisistä aiheista.

Mikäli ei erikseen kiinnitä huomiota työarjen pieniin voittoihin tai vastoinkäymisiin ne jäävät helposti huomiotta. Samalla ne kuitenkin vaikuttavat motivaatioon ja vuorovaikutuksen kautta myös muihin työyhteisön jäseniin.

Lopuksi

Yksilön motivaatio sekä tarkoituksen ja merkityksen kokemus ovat asioita, joiden päälle minkä tahansa organisaation kestävää menestystä tuottava toiminta rakentuu. Koska kyseessä on suurelta osin hiljainen tieto (yksilön sisäinen työelämä), tarvitsemme dialogia, kuuntelua ja avoimia kysymyksiä lisäämään ymmärrystämme.

Se mitä missä tahansa organisaatiossa voidaan tehdä näiden asioiden edistämiseksi, on valita järjestää dialogille aikaa, kysyä, kuunnella ja ihmetellä yhdessä enemmän, sekä viestiä johdonmukaisesti, niin odotuksista, tavoitteista kuin niiden toteutumisesta. On hyvä muistaa, että tulos tulee ennen työtä ainoastaan sanakirjassa.

Lähteet

Amabile, T. & Kramer, S. 2011. Pienet suuret teot. Opi johtamaan kehitystä. Helsinki: Talentum.

Beer, M. 2009. High Commitment High Performance. How to Build A Resilient Organization for Sustained Advantage. Jossey-Bass.

Deci, E. L.; Ryan, R. M. 1985. Intrinsic Motivation and Self-Determination in Human Behavior. New York: Plenum. Viitattu 28.5.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1007/978-1-4899-2271-7

Fowler, S. 2014. Motivating people. What Maslow’s Hierarchy does not tell you about Motivation. Harvard Business Review. Viitattu 28.5.2024. Saatavissa https://hbr.org/2014/11/what-maslows-hierarchy-wont-tell-you-about-motivation

Jalonen, J & Lampi, I. 2012. Menestyksen pelikirja. Sanoma Pro Oy.

Martela, F. & Jarenko, K. 2014. Sisäinen motivaatio. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisuja 3/2014.

Pink, D. 2009. Drive: The Surprising Truth about what Motivates Us. Riverhead Books.

Ryan, R. M., & Deci, E. L. 2000. Self-determination theory and the facilitation of intrinsic motivation, social development, and well-being. American Psychologist. Vol. 55(1), 68–78. Viitattu 28.5.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1037/0003-066X.55.1.68

Salmela-Aro, K. 2018. (toim.). Motivaatio ja oppiminen. Jyväskylä: PS-kustannus.