Mentorointia pilotoimassa: hoitotyön opettajien digiosaamisen kehittäminen

LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä kehitetään mentorointimallia. Mallia on pilotoitu syksystä 2024 lähtien. Hoitotyön koulutusohjelmasta pilotissa mukana ollut, Katja Kylliäinen, testasi mallia digiosaamisen kehittämisen näkökulmasta. Tässä artikkelissa tuodaan esille pilotoinnin onnistumisia ja haasteita yhdessä lehtori Veera Laihon kanssa. Mentorointi toteutettiin keväällä 2025. Pilotointi toteutettiin ryhmänä ja mukana oli kolme kollegaa samasta koulutusohjelmasta.

Kirjoittajat: Katja Kylliäinen & Veera Laiho

Mentorointi osana kollegiaalisuutta

Mentorointi tarjoaa parhaimmillaan tehokkaan ja toimivan tavan kehittää digiosaamista. Se perustuu luottamukselliseen suhteeseen, jossa kokenut osaaja tukee toista oppimisessa, oivaltamisessa ja ammatillisessa kasvussa. (Leppisaari 2020) Tässä pilotissa mentorointi tarkoitti myös samalla vertaistukea ja työnohjausta eli kollegiaalisuutta parhaimmillaan. Digitaaliset asiat opetustyössä ovat kehittyneet viime vuosina paljon ja monilla opettajilla on erilaisia ja eritasoisia taitoja. Mentoroijan rooli oli erityisesti yrittää lisätä kollegoiden osaamista digipedagogiikan osalta.

Tässä pilotissa kehitettiin verkkopohjaisen hoitotyön koulutusohjelman kahta eri opintojaksoa. Toinen opintojakso oli myös mentorille tuttu opintojakso. Mentoroinnin aikana pyrittiin kehittämään opiskelijoiden ohjausta oppimisen aikana sekä verkko-opetuksen laatua. Samalla mietittiin, että miten ja millä menetelmällä mitäkin asioita olisi hyvä opintojaksolla opettaa. Olennaista on se, että ymmärtää ne keskeiset osaamisen alueet, jolloin opiskelijat tarvitsevat opettajan ohjausta oppimisen aikana.

Suunnittelun ABC

Mentoroinnin selkeä suunnittelu alussa on erittäin tärkeää, jotta melko pienelläkin resurssilla saataisiin toivottuja vaikutuksia aikaan. Alussa on hyvä selvittää mikä on erityisen tärkeää ja ajankohtaista kehittämisen näkökulmasta ja suhteuttaa se olemassa olevaan aikaresurssiin. Opetuksen kehittäminen perinteisestä opetuksesta verkkopainotteiseen vaatii toteutusvaiheessa usein paljon aikaa. Erilaisten verkkosovellusten ja oppimisalustojen käytön opettelu ja opetuksen pedagogiikan siirtäminen verkkoon vaatii yksittäiseltä opettajalta paljon. Mentorointi olisikin hyvä suunnitella koulutusohjelman sisällä niin, että osaaminen lisääntyy asteittain ja jokainen vuorollaan perehdyttää kollegoita muutettuihin pedagogisiin ratkaisuihin.

Harjunen & Huhtinen (2020) tutkivat ammatillisten opettajien kokemuksia verkkopedagogiikasta ja totesivat, että aikaresurssit verkkopedagogiikan suunnitteluun koki riittäviksi tai lähes riittäviksi ainoastaan hieman yli neljännes (28,6 %) vastaajista. Enemmistö (72,7 %) yli 10 vuotta pedagogista työkokemusta omaavista kokivat aikaresurssien riittämättömyyden haasteeksi. (Harjunen & Huhtinen 2020) Samanlaisia haasteita koettiin tämän pilotoinnin aikana. Jatkossa mentoroijalla voisi olla jonkinlainen alkukysely ennen ensimmäistä tapaamista. Mentoroija tarvitsee myös aikaa opintojaksoihin perehtymisessä. Lisäksi haasteena voi olla substanssiosaamisen puute, jolloin mentorointi voi vaatia vielä enemmän aikaa.

On huomioitava, että itse mentoroinnin lisäksi opettajat voivat tarvita aikaa osaamisen kehittämiseen eri osa-alueilta esimerkiksi lisäkoulutuksen muodossa mikä ilmenee pilotoinnin aikana. Opettajien osaamisen kehittäminen kulkee ”käsi kädessä” opintojakson kehittämisen kanssa ja siihen olisi syytä organisaatiossa kiinnittää huomiota. Tulevaisuudessa opiskelijoilla on enemmän mahdollisuuksia valita itselleen laadukkaita oppimiskokemuksia Digivisio 2030 -hankkeen myötä. Opin.fi-palvelu on Digivision ensimmäinen toteutus: suomalaisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteinen palvelu, joka kokoaa yhteen monipuolisen valikoiman korkeakoulujen avoimia opintoja. (Digivisio 2025)

Opettajien kokemuksia digimentoroinnista

Mentoriryhmän tapaamiset oli aikataulutettu yhteisesti ja niitä oli neljä kertaa. Mentoroitavat kokivat ryhmämuotoisen mentoroinnin erityisen hyödylliseksi, sillä se mahdollisti kokemusten jakamisen, vertaistuen ja yhteisen ideoinnin. Ryhmässä syntyi luontevasti keskustelua digipedagogiikan haasteista ja mahdollisuuksista. Mentori toimi fasilitaattorina, joka ohjasi keskustelua ja tarjosi konkreettisia työkaluja ja esimerkkejä opintojaksojen kehittämiseen.

Mentorointi auttoi hahmottamaan omaa digiosaamista ja tunnistamaan kehittämiskohteita. Mentoroinnin aikana syntyi uusia ideoita opintojaksojen toteutukseen, kuten opiskelijalähtöisten tehtävien lisääminen ja vuorovaikutteisten elementtien hyödyntäminen verkko-opetuksessa. Mentorointi lisäsi rohkeutta kokeilla uusia digitaalisia työkaluja ja menetelmiä opetuksessa. Mentoroinnin aikana esiin nousi myös haasteita digitaalisten menetelmien käyttöönotossa ja opettelussa, joka vaatii aikaa sekä koulutuksen lisäämistä. Aikaresurssien rajallisuus vaikutti siihen, kuinka syvällisesti mentoroitavat pystyivät paneutumaan kehittämistyöhön.

Mentorointi yhteisön voimavarana

Mentorointi voi vahvistaa yhteisöllistä osaamista ja kollegoiden välinen vuorovaikutus ja yhteinen kehittäminen luovat hyvän mahdollisuuden jaetulle asiantuntijuudelle (Hyppönen & Makkonen 2023). Mentoroinnin aikana yhteiset keskustelut auttoivat tunnistamaan sekä jakamaan myös hiljaista tietoa, jota ei välttämättä muuten olisi tullut esiin. Tämä jaettu tieto vahvisti ja auttoi opintojaksojen pedagogista suunnittelua. Yhteisöllisesti toteutettuna mentoroitavat saivat mahdollisuuden reflektoida omia ratkaisujaan ja kehittää niitä yhdessä kollegoiden kanssa. Tämä lisäsi mentoroitavien sitoutumista ja vahvisti tunnetta siitä, että kehittämistyö ei ole yksin tehtävää vaan yhteisöllistä.

Mentorointi luo mahdollisuuden opettajien digipedagogisen osaamisen vahvistumiselle. Kun opettaja kokee osaavansa ja hallitsevansa digitaaliset työkalut, se heijastuu myös opiskelijoiden oppimiskokemukseen. Myös mentorilla on mahdollisuus tarkastella omia työtapojaan ja käsityksiään uudella tavalla. Vuorovaikutuksessa oppii kyseenalaistamaan omia ajatuksiaan ja hylkäämään sellaisia toimintatapoja, jotka eivät enää toimi (Karjalainen ym. 2006). Mentorointi voi edistää myös organisaation oppimiskulttuuria, jossa osaamisen jakamista ja jatkuvaa kehittämistä tehdään. Mentorointia voi myös laajentaa yli koulutusrajojen, joka toisi uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia osaamisen jakamiseen.

Lähteet

Digivisio. 2025. Suomi elää monipuolisesta osaamisesta. Saatavissa https://digivisio2030.fi/

Harjunen, M. & Huhtinen, S. 2020. Ammatillisten opettajien kokemuksia verkkopedagogiikasta – ehdotuksia verkkopedagogiikan kehittämiseen. Teoksessa Sjögren & Vuoskoski (toim.). Terveystieteiden opettajan andragoginen käsikirja 2020. Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteellinen tiedekunta. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8209-6

Hyppönen, E. & Makkonen, H. 2023. Vastavuoroinen mentorointi. Työterveyslaitos. Saatavissa https://www.ttl.fi/file-download/download/public/5523

Karjalainen, M., Heikkinen, H.L.T., Huttunen, R. & Saarnivaara, M. 2006. Dialogia ja vertaisuus mentoroinnissa. Aikuiskasvatus. Vol. 26(2). Saatavissa https://doi.org/10.33336/aik.93677

Leppisaari, I. 2020. Digimentorointi osana työelämäläheistä jatkuvan oppimisen ekosysteemiä. Aikuiskasvatus. Vol. 40(1). Saatavissa https://doi.org/10.33336/aik.91045