Maisemassa maisemasta maisemaan: kuljeskelu toisintietämisen tapana

Havaittu ja koettu ympäristö on aina ollut taiteilijoiden kiinnostuksen kohteena. Monilla taiteilijoilla on myös vahva tunnepitoinen side siihen, mitä kutsumme ”luonnoksi”. Ilmastokriisi ja yleisesti vallalla oleva ympäristöhuoli lienee vaikuttaneet siihen, että luonnonympäristöt, ympäristökysymykset ja maisemat ovat viime aikoina olleet laajasti taiteilijoiden käsittelyssä. Tässä artikkelissa pohditaan kuvataiteilijan näkökulmasta taiteellista ajattelua ja maisemassa kuljeskelua toisintietämisen tapana ja ehdotetaan, että maisemassa kuljeskelu parhaimmillaan tuottaa syvää ymmärrystä omasta elinympäristöstä, ja vastuullisia oivalluksia vastaamaan tulevaisuuden kestävyyden haasteisiin.

Kirjoittaja: Hanna Vahvaselkä

”Entä jos emme katsoisi maisemaa, vaan olisimme osa sitä?” (Tuormaa 2018)

Maisemassa maisemasta maisemaan

Maisema on moniulotteinen käsite. Usein maisemasta puhuttaessa viitataan katseemme kohteena olevaan rajattuun konkreettiseen ympäristöön. Pittoreski näkymä mielletään maisemaksi, mutta myös ruma, turmeltu tai vaikka pommitettu alue on maisema. Nykyisin myös äänimaisemaa tai mielenmaisemaa ajatellaan maisemana. Suhteemme maisemaan muuttuu ajan, teknologian ja poliittisen tilanteen muuttuessa. Maisema agraarina elinympäristönä on erilainen kuin keinotekoisten tai virtuaalisten maisemien laajeneva kenttä. Uuden teknologian myötä kokemus maisemasta voidaan saada myös sairaalasängyssä maaten tai kotisohvalla istuen.

Kuvataiteessa maisema on ollut keskeisessä roolissa kautta vuosisatojen. Maisemassa on työskennelty, maisemasta on saatu inspiraatiota ja maisemaan on viety teoksia. Perinteisten maisemamaalausten lisäksi maisemaa on valokuvattu, tai jopa muokattu (esim. Denes 1996). Kuvataiteilija ja kuvataiteen väitöstutkija Markus Tuormaa (2019) on pohtinut, miten taiteessa maisema tyypillisesti irrotetaan paikasta, jota se kuvaa. Hänen mukaansa: ”Sen sijaan, että teos veisi ihmisen ympäristöön, se etäännyttää hänet siitä.” Ja ehdottaa: ”Entä jos emme katsoisi maisemaa, vaan olisimme osa sitä?”

Itse Tuormaa on mm. kulkenut tuohivirsuilla luonnonympäristöissä ja kuvannut kokemuksiaan teoksissaan (Tuormaa 2018). Hän ei ole ajatuksineen yksin. Maisemassa kuljeskelu ja kävely on monen muunkin nykytaiteilijan praktiikkana ja sillä on taiteessa myös perinteensä. Esimerkiksi taiteellisen tutkimuksen uranuurtaja Lauri Anttila (1938–2022) kulki 80-luvulla taidemaalari Werner Holmbergin (1830–1860) maisemien maastoissa ja dokumentoi kulkemistaan piirtäen ja valokuvaten. Hän myös keräsi reitiltä mukaansa kasveja, kirjoitti havaintoja päiväkirjaansa, etsi tutkittua tietoa ja rakensi lopuksi ikonisen teoksensa Kunnianosoitus Werner Holmbergille (1985–1986). (Ks. myös Knuuttila ym. 2024, 193–194.)

Kuva 1. Werner Holmberg, 1860. Maantie Hämeessä (Helteinen kesäpäivä). Kansallisgallerian kokoelma / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Yehia Eweis.
Teoksessaan Kunnianosoitus Werner Holmbergille, Lauri Anttila kulki Holmbergin maisemien maastoissa. Anttilan teos on nähtävissä kansallisgalleriassa: https://www.kansallisgalleria.fi/fi/object/498634

Kuljeskelu menetelmänä

Kävely ja kuljeskelu eivät ole yksinomaan taiteilijoiden käyttämiä menetelmiä. Esimerkiksi kaupunkisuunnittelijat, etnografit, maantieteilijät ja liikunta-alan ammattilaisetkin käyttävät kävelyä tiedon hankinnassa ja maailmasuhteen syventämisessä. Luonnonympäristö on luovuutta ruokkiva ympäristö ja Teamsissa tai neuvotteluhuoneessa istumisen sijaan myös monilla työpaikoilla kokoustetaan kävellen. Sen lisäksi että luonnonympäristö lisää luovaa ajattelua, myös liikkeellä oleminen aktivoi ajattelua ja synnyttää ideoita. On huomattu, että vapaamuotoiset keskustelut tuottavat enemmän oivalluksia kuin väkisin puserretut kokoukset ja palaverit. (Mm. Erkkilä-Hill, 2019; Laitinen 2017; Sarkkinen 2020.)

Kuljeskelu ja yhdessä kulkeminen on myös yksi taistelevan tutkimuksen ja toisin tietämisen menetelmä, jolla kerätään tietoa ja kartutetaan ymmärrystä niiden ihmisten opastuksella, joilla on tutkittavasta ilmiöstä tai alueesta omakohtaista kokemusta. Yhdessä kuljeskelussa olennaista on reittien, kohtaamisten, keskustelujen ja heränneiden kysymysten muistiinmerkitseminen, kokemusten jakaminen sekä tarve vaikuttaa ympäristöön. Yhdessä kulkeminen haastaa asioiden uudelleen näkemiseen (ks. Suoranta & Ryynänen 2016, 159–160).

Kuljeskelu ei-tietämisenä

Nykyisessä tehokkuuteen ja hyötyyn nojaavassa kulttuurissa maisemassa kuljeskelu ilman tarkoitusta voidaan nähdä myös radikaalina toimintana. Se on palaamista hitaampaan elämänrytmiin ja kokemuksiin, jotka eivät välttämättä tuota mitään mitattavaa. Kuljeskelun tuottama tieto on kehollista, kokemuksellista ja aistien tietoa, ei ajattelevan mielen käsitteellistä tietoa. ”Keho tuottaa erilaisia ideoita kuin pää (Pallasmaa 2017, 80) ja mm. fenomenologisen ajattelun mukaan maailmasuhteemme alkaa kehollisesti jo ennen kuin meillä on siihen kielen välittämää suhdetta (Keto ym. 2022, 60).

Kuljeskelua voi ajatella myös toisintietämisenä tai ei-tietämisenä, joka ei ole tietämättömyyttä, vaan avoin, aistimuksellinen tapa lähestyä maailmaa ja altistua sille. Ei-tietämisessä ei pyritä hallitsemaan tai selittämään, vaan annetaan maailman tulla esiin omilla ehdoillaan. Uutta luovissa prosesseissa tällainen ei-tietämisen ja poisoppimisen prosessi on yhtä tärkeä kuin oppiminen, unohtaminen yhtä tärkeää kuin muistaminen ja epävarmuus yhtä tärkeää kuin varmuus (Pallasmaa 2017, 103.) Myös yhteiskehittäminen alkaa usein uteliaalla kiinnostuksella ja pyrkimyksellä toimia ilman ennakko-oletuksia, toiveita tai tulkintoja (Sankalahti & Tuokko 2025).

Ajan jäljet

Taide, teknologia ja kestävä matkailu -innovaatioalusta -hankkeen (LAB 2025) työpajassa toukokuussa 2025 joukko Etelä-Karjalan alueen ammattitaiteilijoita, kuvataidetaideopiskelijoita, matkailualan yrittäjiä ja Savitaipaleen asukkaita jalkautui Saimaa Geopark -kohteen maisemaan Savitaipaleella. Päivä vietettiin kuljeskellen Kärnäkosken linnoitusalueella ja sen ympäristössä. Työpajassa lähestyttiin maisemaa monesta eri tulokulmasta ja erilaisia aistihavaintoihin liittyviä harjoituksia tehden. Kuljimme, katselimme, koskettelimme ja kuuntelimme. Piirsimme luonnoksia, äänitimme ääniä, tutkimme muotoja ja havainnoimme värejä. Geologi Vilma-Lotta Tallgren johdatti huomioimaan ajan merkkejä maisemassa, ja samalla laajensimme aikaperspektiiviä nyt-hetkestä kauas esihistoriaan. Lounas nautittiin läheisellä laavulla.

Luovat ideat ovat harvoin luonteeltaan suoraviivaisesti etenevien päättelyketjujen tuloksia. Usein alustava idea haarautuu prosessin edetessä uusille poluille ja alkaa synnyttää uusia ideoita (Pallasmaa 2017, 73). Taiteellisessa ajattelussa keskeistä on jatkuva entä-jos-pohdinta, kysymysten syntyminen kysymyksistä ja onnekkaiden sattumien varaan heittäytyminen. Työpajan päätteeksi ideoimme, millaista kestävän kehityksen mukaista julkista taidetta voisi luoda Geopark-ideologian mukaiselle ainutlaatuiselle matkailualueelle, jonne ei saa tuottaa pysyviä taideteoksia. Voisiko kuvataiteen teos luonnonympäristössä ekokriisin aikakaudella olla jähmeän, ikuisen tai kiveen kirjoitetun sijaan vaikka purettava, päällä pidettävä, kelluva tai liikuteltava?

Kuva 2. Maiseman havainnointia Kärnäkosken linnoitusalueella toukokuussa 2025 (Kuva ja luonnoksen piirros: Saku Heinonen)

Toisinjulkaisu

Taiteellisen ajattelun tulokset eivät välttämättä ole hyödynnettävissä nopealla aikavälillä. Vaikka taiteilija ei voisi ratkaista maailman ongelmia, voi hän tuoda niitä esille ja saattaa niitä julkisen alueelle (Erkkilä-Hill 2019). Kärnäkosken työpajapäivän aikana syntyneitä havaintoja ja kokemuksia maisemasta oli yhtä monta kuin oli maisemassa kulkijaakin. Muutamien orastavien TKI-aihioiden lisäksi työpaja oli myös lähtökohta teoksille, jotka syntyivät Maisemassa, maisemasta,maisemaan -ajan jäljet -näyttelyyn galleria Pihattoon heinäkuuksi 2025.

Pihaton näyttelyssä oli mukana yksitoista taiteilijaa ja esillä oli maisemassa tehtyjä luonnoksia, maisemasta löydettyjä muotoja ja värejä, maisemasta syntyneitä tarinoita ja erilaisia alueelta löydettyihin materiaaleihin liittyviä kokeiluja. Näyttely toimi myös Taide, teknologia ja kestävä matkailu -innovaatioalusta -hankkeen taiteellisena julkaisuna. Ruumiillinen, tilallinen ja moniaistinen toisintietäminen ei aina artikuloidu sanoina tai käsitteinä. Kuljeskelun kautta syntyneitä havaintoja on mahdollista toisinjulkaista erilaisina näyttelyinä, joissa niitä ei perinteisten artikkelien tapaan lueta, vaan kuten ei-tietokin, ne koetaan (Jäntti ym. 2025).

Kuva 3. Maisemassa, maisemasta maisemaan -ajan jäljet -näyttely oli esillä galleria Pihatossa Lappeenrannassa 25.6.-27.7.2025. Näyttelyssä oli mukana: Agni Kuokkanen, Davod Sarvari, Elina Tyni, H Kostiainen, Jenna Kankaanperä, Katariina Mennander, Marko Sakki, Miia Jääskeläinen, Niko Mäkeläinen, Saku Santeri Heinonen ja Vilma Leinonen. (Kuva: Hanna Vahvaselkä)

Lähteet

Denes, A. 1996. Agnes Denes: Works, Writings, Biography. Viitattu 20.11.2025. Saatavissa http://www.agnesdenesstudio.com/works4.html

Erkkilä-Hill, J. 2019. Taiteellinen ajattelu luo tulevaisuutta. Sivista. Viitattu 20.11.2025. Saatavissa https://www.sivista.fi/blogi/taiteellinen-ajattelu-luo-tulevaisuutta/

Jäntti, S., Kurki T., Martikainen J., Pöyhönen S. & Saresma T. 2025. Sukelluksia tekemiseen, tietämiseen ja julkaisemiseen toisin. Teoksessa Kurki T., Martikainen J., Saresma T., Jäntti S. & Pöyhönen S. (toim.). Taide tietämisen tapana. Jyväskylän yliopisto: Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 137. Viitattu 20.11. 2025. Saatavissa https://taidetietamisentapana.jyu.fi/s/taide-tietamisen-tapana/page/sukelluksia-tekemiseen-tietamiseen-ja-julkaisemiseen-toisin

Keto, S., Foster R., Pulkki J., Salonen A. & Värri, V-M. 2022. Ekososiaalinen kasvatus – Viisi teesiä ratkaisuehdotuksena antroposeenin ajan haasteeseen. Kasvatus & Aika. Vol. 16(3), 49–69. Viitattu 20.11.2025. Saatavissa https://doi.org/10.33350/ka.111741

Knuuttila, T., Johansson H. & Carrillo N. 2024. Abstraction as Material Translation. An Artistic Reflection of (Re)Presentation. Teoksessa Abstraction in Science and Art. Publisher: Taylor and Francis. 192-216. Viitattu 20.11.2025. Saatavilla DOI:10.4324/9781003380955-10

LAB. 2025. Taide, teknologia ja kestävä matkailu -innovaatioalusta. Viitattu 20.11.2025. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/taide-teknologia-ja-kestava-matkailu-innovaatioalusta

Laitinen, J. 2017. Kävelykokoukset. Luontoympäristö on todistetusti luova ympäristö. Meijän polku artikkelit. Viitattu 20.11.2025. Saatavilla https://www.meijanpolku.fi/kavelykokoukset-luontoymparisto-on-todistetusti-luova-ymparisto/

Pallasmaa, J. 2017. Ajatteleva käsi. Arkkitehtuurin eksistentiaalinen ja ruumiillinen viisaus. Helsinki: ntamo.

Sankalahti K. & Tuokko M. 2025. Uteliaisuus ja ei-tietäminen luovat onnistunutta yhteiskehittämistä. THL. Viitattu 20.11.2025. Saatavissa https://blogi.thl.fi/uteliaisuus-ja-ei-tietaminen-luovat-onnistunutta-yhteiskehittamista/

Sarkkinen, M. 2020. Kävelykokous -ajatustenvaihtoa ulkoilmassa. Työterveyslaitos. Viitattu 20.11.2025. Saatavissa https://www.ttl.fi/tyopiste/kavelykokous-ajatustenvaihtoa-ulkoilmassa

Suoranta, J. & Ryynänen S. 2016. Taisteleva tutkimus. Helsinki: Into.

Tuormaa, M. (Kelola, K.). 2019. Entä jos emme katsoisi maisemaa, vaan olisimme osa sitä? Virsut jalassa luonnossa liikkuminen on tärkeä osa Markus Tuormaan taidetta. Taideyliopisto. Viitattu 20.11.2025. Saatavissa https://www.uniarts.fi/artikkelit/haastattelut/enta-jos-emme-katsoisi-maisemaa-vaan-olisimme-osa-sita/

Tuormaa, M. 2018. Ansavirsuissa sammalikkoon. Teoksessa Laininen, H. (toim.). Taiteen metsittymisestä. Harjoitteita jälkifossiilisiin oloihin. Helsinki: Taju, Taideyliopiston julkaisusarja. Viitattu 20.11.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-7131-49-7

Kirjoittaja

Hanna Vahvaselkä on Mikkelissä asuva kuvataiteilija ja kuvataiteen väitöstutkija, joka on opettanut LAB-ammattikorkeakoulussa tuntiopettajana mm. puukuvanveistoa. Tällä hetkellä Vahvaselkä toimii kuvataiteen asiantuntijana ESR+ -rahoitteisessa Taide, teknologia ja kestävä matkailu -innovaatioalusta -hankkeessa.

Artikkelikuva: Kuljeskelua Kärnäkosken linnoitusalueella Taide teknologia ja kestävä matkailu innovaatio alusta hankkeen työpajassa toukokuussa 2025 (Kuva: Pihla Liukkonen)