Lemin koululaiset luokkaretkelle LAB-ammattikorkeakoulun opein

Monesti innovointi on prosessina paikallaan, jos varsinainen kysymys on epäselvä tai liian laaja tarkoille vastauksille. LAB-ammattikorkeakoulun Lappeenrannan kampuksen markkinoinnin opiskelijat tarjoavatkin yrityksille innovointipalvelujaan juuri tämän tyyppisten kysymysten saralla.

Kirjoittaja: Sampo Kokkonen

Lemin kirkonkylän 6. luokan oppilailla oli kova tahto lähteä viimeisen alakouluvuotensa päätteeksi yhteiselle luokkaretkelle. Ongelmana oli vain, että luokkaretkelle ei ollut saatu päätettyä rahoitusta eikä kohdetta. LAB-ammattikorkeakoulun opiskelijoiden markkinointiosuuskunta Saaga tarjoutui auttamaan oppilaita luokkaretken suunnittelussa ja rahoittamisessa. LABin markkinoinnin opiskelijat ovat itse toteuttaneet useita innovointeja ja niillä on saatu vuosien varrella lukuisia hyviä tuloksia ja ratkaisuja erinäköisiin ongelmiin. Jopa sellaisiin kysymyksiin, joita ei oltu osattu edes kysyä. (Kokkonen 2022)

LABin opiskelijat eivät suinkaan ryhtyneet itse keräämään rahaa tai kertomaan hyviä luokkaretkikohteita. Opiskelijat sitä vastoin fasilitoivat innovointisession, jossa 6.-luokkalaiset saivat ideoida itse ja keksiä itse ratkaisuja ongelmiin.

Nelivaiheinen innovointiprosessi kannustaa lukuisiin uusiin ideoihin

Innovointi noudatti varsin tuttua nelivaiheista mallia:

1. Herättelyn tarkoituksena on murtaa ihmismielen kahleita ja ”avata portteja” uusille, ennakkoluulottomille ajatuksille sekä ideoille. Herättely toteutettiin käyttämällä provosoivia kysymyksiä kuten: ”Mitä hyötyä olisi siitä, jos lentokone laskeutuisi kentälle ylösalaisin?” tai ”Kuinka monella eri tavalla voi rikkoa kookospähkinän?”. Herättelyn aikana on tärkeää, ettei mihinkään ideaan anneta kritiikkiä, vaan pyritään keksimään niitä kaikista villeimpiä ideoita.

2. Ideoinnin aikana on tarkoitus luoda mahdollisimman paljon uusia, jopa hullujakin ideoita käsillä olevaan ongelmaan tai kysymykseen. Ideoiden määrää ei rajoiteta eikä tässä vaiheessa mitään ideaa vielä arvostella tai kritisoida. Tässä yhteydessä on tunnustettava, että lasten mielikuvitus oli erittäin lennokasta. Esimerkiksi opettajien myymistä ehdotettiin hyvänä varainhankintamenetelmänä. Ideointivaiheessa sillä ei ole merkitystä, onko joku ideoista oikeasti toteutettavissa. Tätä pohditaan vasta prosessin seuraavassa vaiheessa.

3. Ideoiden karsinta ja jatkojalostaminen suoritetaan omana erillisenä vaiheena vasta ideoinnin jälkeen. Karsintavaiheessa saa käyttää kriittistä ajattelua, ideoiden punnitsemista ja niiden vertailua. On kuitenkin hyvä muistaa pitää ideointi ja karsinta erillisinä vaiheina, jotta voidaan turvata riittävä määrä uusia ideoita ja ajatuksia. (Koski & Tuominen 2005)

4. Tiivistäminen ja ideoiden esittäminen muille on prosessin viimeisenä vaiheena. Tässä vaiheessa ryhmät ovat karsineet ja jatkojalostaneet omat ideansa ja esittävät ne tiivistettyinä muille ryhmille. Näin kaikki ideat ja ajatukset ovat lopulta kaikkien tiedossa.

Koska innovoinnin aikaan syksy oli jo pitkällä ja varainkeruu tulisi aloittaa mahdollisimman pian, tehtiin innovoinnin jälkeen äänestys, jonka perusteella oppilaat valitsivat parhaat varainkeruutavat ja keväällä tapahtuvan luokkaretken kohteen.

Kuinkas sitten kävi?

Ensinnäkin itse prosessista tuli Lemin koulukeskuksen oppilailta todella hyvää palautetta. Ilmeisesti heistä oli varsin mukavaa käyttää osa koulupäivästä ideointiin, jossa kenenkään ajatuksia ei rajoitettu eikä ollut olemassa oikeita tai vääriä vastauksia. Lisäksi mieleisen projektin – eli luokkaretken – parissa ahkerointi koettiin selvästi mielekkääksi. Huomionarvoista oli, miten oppilaat toden teolla panostivat innovointiin ja olivat selvästi sitoutuneita tähän luokkaretkiprojektiin. On myös havaittu, että jos henkilö pääsee itse vaikuttamaan tavoitteen asetteluun edes välillisesti, vaikuttaa tämä motivaatioon positiivisesti (Furman et al. 2014). Itse varainhankinta toteutettiin talven aikana ja oppilaiden vanhemmat luonnollisesti auttoivat osaltaan projektin tässä vaiheessa.

Kevään koittaessa 6.-luokkalaisia kohtasi kuitenkin uusi haaste: varainkeruu oli ollut niin onnistunut, että varsinaisen Vantaan Superparkkiin ja kauppakeskus Jumboon kohdistuneen luokkaretken jälkeen rahaa oli edelleen käyttämättä. Oppilaat saivat siis äänestää toistamiseen halutusta luokkaretkikohteesta ja näinpä lemiläiset pääsevät kokeilemaan kilpapaintballia vielä kevään aikana Lappeenrannan Mustolassa.

Voisi siis todeta, että innovointi oli kaikin puolin onnistunut menetelmä auttaa oppilaita luokkaretkihaasteen kanssa. Jälkikäteen tarkasteltuna, prosessiin olisi voinut varata vieläkin enemmän aikaa, erityisesti ideointivaiheeseen. Lasten ideointi oli sen verran lennokasta, että olisi ollut mielenkiintoista seurata mitä kaikkea uutta – tai jo keksittyjen ideoiden johdannaisia – he olisivatkaan keksineet, jos aikaa olisi ollut enemmän. Toisin kuin monesti aikuisten kohdalla, heillä ei ollut kiire lainkaan päästä ideointivaiheesta karsinta- ja arviointivaiheeseen.

Sen lisäksi, että innovoinnilla saatiin selkeitä oppilaita hyödyttäviä tuloksia, toimivat tämänkaltaiset oppitunnit ikään kuin ”maistiaisina” siitä, millaista opiskelu LAB-ammattikorkeakoulussa voisi olla. Vaikka innovoinnin lähtökohtana ei ollut opiskelijarekrytointi, on lemiläisessä koulukeskuksessa nyt useita oppilaita, jotka tuntevat LABin koulutustarjontaa hyvinkin konkreettisesti.