Turva- tai luottoruoka on uusi käsite, joka on noussut esiin erityisesti varhaiskasvatuksen ja kouluruokailun konteksteissa. Se viittaa terveydellisin perustein myönnettävään erityisruokavalioon, jonka tarkoituksena on turvata lapsen riittävä ravinnonsaanti tilanteissa, joissa syöminen on haasteellista eikä lapsi pysty syömään tarjolla olevaa ruokaa. Turvaruoka ei ole vain ravitsemuksellinen ratkaisu, vaan se nähdään myös pedagogisena ja psykologisena tukimuotona, joka edistää lapsen hyvinvointia ja toimintakykyä. Tässä artikkelissa tarkastellaan turvaruuan merkitystä ja sen herättämää julkista keskustelua.

Kirjoittaja: Veera Laiho

Turvaruoan määritelmä ja merkitys

Ruokakasvatusyhdistys Ruukku ry julkaisi vuonna 2025 ensimmäisen laajan suosituksen turvaruoasta, jonka mukaan turvaruokaa voidaan tarjota lapselle, jos tämän energiansaanti jää päiväkoti- tai koulupäivän aikana selvästi riittämättömäksi. Syitä tähän voivat olla esimerkiksi aistiherkkyydet ruoan makuun, hajuun tai rakenteeseen, neurokirjon piirteet, ARFID-syömishäiriö tai ADHD-lääkityksen aiheuttama ruokahalun heikkeneminen. Määritelmä on luotu yhdessä ravitsemusterapeuttien kanssa. (Ruukku ry 2025.) Diagnoosi ei ole turvaruuan edellytys, sillä olennaista on vaikean syömättömyyden vaikutus lapsen kasvuun ja koulupäivän jaksamiseen. Turvaruoka eroaa erityisruokavaliosta siinä, että erityisruokavaliot perustuvat allergioihin, terveydellisiin syihin tai vakaumukseen ja kesto on pidempiaikainen, kun taas turvaruoka on ennen kaikkea keino vähentää ruokailuun liittyvää kuormitusta ja turvata lapsen ravinnon saanti. (Ruokailun ja kasvatuksen nykytila 2026; Ruukku ry 2025.)

Turvaruoan myöntäminen perustuu aina terveydenhuollon ammattilaisen arvioon. Ravitsemusterapeutti tai erikoislääkäri kirjoittaa määräaikaisen todistuksen, jonka yhteydessä laaditaan suunnitelma lapsen ruokavalion laajentamiseksi. Turvaruoka on ruokaa, jota lapsi pystyy syömään turvallisesti ja ilman voimakkaita stressireaktioita. Kokeilujakso on usein kolmen kuukauden mittainen, jonka jälkeen arvioidaan turvaruoan vaikutuksia lapsen jaksamiseen, kasvuun ja hyvinvointiin. Tarvittaessa käytäntöä voidaan jatkaa esimeriksi puolen vuoden jaksoissa. (Ruokailun ja kasvatuksen nykytila 2026.) On tärkeää huomata, että turvaruoka ei ole pysyvä ratkaisu vaan lapselle annetaan säännöllisesti mahdollisuuksia tutustua uusiin makuihin ja rakenteisiin. Turvaruoan avulla voidaan mahdollistaa asteittainen siirtymä kohti laajempaa ruokavaliota, sillä lapsi saa turvallisen perustan syömisen harjoittelulle.

Terveydenhoitajan rooli turvaruoan arvioinnissa ja seurannassa

Terveydenhoitaja on keskeinen toimija lapsen ruokailun tukemisessa. Terveydenhoitaja on usein ensimmäinen ammattilainen, jonka puoleen perhe kääntyy lapsen ruokailuun liittyvien huolten vuoksi. Osana koulun ja neuvolan terveydenedistämistyötä terveydenhoitaja arvioi lasten ravitsemustilannetta terveystarkastuksissa, tunnistaa varhaisia syömiseen liittyviä haasteita ja ohjaa tarvittaessa jatkoarvioon, esimerkiksi ravitsemusterapeutille. (THL 2025.)

Terveydenhoitajan työssä korostuu sekä yksilö- että yhteisötason tuki. Hän keskustelee perheen kanssa ruokailutottumuksista, ateriarytmistä ja arjen syömisestä sekä auttaa jäsentämään arjen ruokailua niin, että lapsi saisi riittävästi energiaa päivän aikana. Terveydenhoitajan rooli korostuu erityisesti silloin, kun lapsella on syömiseen liittyviä haasteita tai riski vajaaravitsemukseen – tällöin hän voi osallistua turvaruoan tarpeen arviointiin ja seurata sen vaikutuksia lapsen jaksamiseen ja hyvinvointiin. Turvaruuan käytännön toteutus edellyttää selkeä yhteistyötä opettajien, ruokapalvelun ja terveydenhuollon välillä. Tarvittaessa terveydenhoitaja voi olla mukana myös turvaruokalausunnon laatimisessa ja toimia perheen tukena prosessin aikana.

Turvaruoka puhuttaa – miksi ilmiö herättää niin paljon tunteita?

Viime kuukausina turvaruoka on noussut julkiseen keskusteluun usein ja se on paljastanut ilmiöön liittyviä väärinkäsityksiä ja vastakkainasetteluja. Kritiikissä on esitetty, että turvaruoka olisi vain lasten nirsoilun myötäilyä tai seurausta puutteellisesta kasvatuksesta, joka rohkaisee valikoivaan ruokailuun (esim. Anttila 2026). Tällaiset väitteet ovat ongelmallisia, sillä ne yksinkertaistavat monimutkaisia syömispulmia ja syyllistävät perheitä tilanteissa, joissa lapset eivät todellisuudessa kykene syömään tavanomaista ruokaa. Turvaruoassa on kyse ruuasta, joka maistuu lapselle aina, kuten esimerkiksi pinaattiletut tai pelkkä pasta. Tärkeää onkin muistaa, että turvaruuan edellytyksenä on pitkäaikainen valikoiva ja lapsen kasvua sekä kehitystä vaarantava syöminen. Lievä valikoivuus ei ole turvaruuan peruste.

Autismiliitto korosti tuoreessa kannanotossaan, että syömiseen liittyvät haasteet liittyvät usein neurokirjon lasten todellisiin aistiyliherkkyyksiin, ruokaan liittyviin pelkoihin tai kouluruokailun kuormittavuuteen. Lapsi saattaa reagoida voimakkaasti ruoan hajuun, rakenteeseen tai ruokalan meluun, mikä voi tehdä syömisestä mahdotonta. (Taiveaho 2026.) Turvaruoan tarve liittyy neurokirjon lapsilla todellisiin sensorisiin ja neurobiologisiin haasteisiin – ei kasvatuksen puutteisiin. Turvaruoan avulla estetään tilanne, jossa lapsi olisi koko koulupäivän ilman ravintoa. Myös erityisopettaja ja neuropsykiatrinen valmentaja Sari Anttila (2026) muistuttaa, ettei kyseessä ole epäterveellinen tai kasvatuksellisesti ongelmallinen ratkaisu, vaan tuttu ja ennakoitava ruoka turvaa lapsen jaksamisen sekä toimii lähtökohtana kohti laajempaa ruokavaliota.

YLEn tekemän raportin mukaan turvaruon käytännöt ja kriteerit vaihtelevat kunnittain, mikä asettaa lapset eriarvoiseen asemaan sen suhteen, kuka turvaruokaa saa ja millä perusteilla (Karjalainen & Kaski 2026). Tämä epätasaisuus herättää tarpeen yhtenäiselle kansalliselle ohjaukselle ja korostaa keskustelun selkeyttämisen merkitystä. Turvaruoka on osa hyvinvointia tukevaa kouluruokailua, eikä sen tarkoituksena ole erityiskohtelun lisääminen, vaan lapsen perusoikeuden -riittävän ja turvallisen ruoan- turvaaminen.

Turvaruoka tukee lapsen jaksamista, oppimista ja psyykkistä hyvinvointia tilanteissa, joissa tavallinen kouluruoka ei ole lapselle mahdollinen vaihtoehto. Turvaruoka on ennen kaikkea muistutus siitä, että kouluruokailun tärkein tehtävä on huolehtia lapsen jaksamisesta – ei ainoastaan tarjota ateriaa.

Lähteet

Anttila, S. 2026. Turvaruoka on viimeisin hullutus koulumaailmassa. Turun Sanomat. Viitattu 1.2.2026. Saatavissa https://www.ts.fi/lukijoilta/6883050

Karjalainen, J. & Kaski, H. 2026. Turvaruoka varmistaa, että lapsi söisi edes jotain. YLE. Viitattu 3.2.2026. Saatavissa https://yle.fi/a/74-20205927

Ruokakasvatusyhdistys Ruukku ry. 2025. Turvaruokaohjeistus. Viitattu 1.2.2026. Saatavissa https://ruokakasvatus.fi/uutiset/julkaisimme-turvaruokaohjeistuksen/

Ruokailun ja ruokailukasvatuksen nykytila. 2026. Turvaruoka päiväkoti- ja kouluruokailussa. Viitattu 1.2.2026. Saatavissa https://nykytila.fi/lasten-ja-nuorten-ravitsemus-ja-ruokakasvatus-kunnissa-ja-hyvinvointialueilla/lasten-syomispulmia-ehkaistaan-yhteistyolla/turvaruoka-paivakoti-ja-kouluruokailussa/

Taiveaho, S. 2026. Mielipide: Turvaruoan tarve ei ole nirsoilua. Autismiliitto. Viitattu 3.2.2026. Saatavissa https://autismiliitto.fi/mielipide-turvaruoan-tarve-ei-ole-nirsoilua/

Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos (THL). 2025. Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon terveydenhoitaja. Viitattu 3.2.2026. Saatavissa https://thl.fi/aiheet/lapset-nuoret-ja-perheet/sote-palvelut/opiskeluhuoltopalvelut/opiskeluhuoltopalvelujen-jarjestaminen/opiskeluhuoltopalvelujen-ammattilaiset/koulu-ja-opiskeluterveydenhuollon-terveydenhoitaja

Kirjoittaja

Veera Laiho toimii hoitotyön lehtorina LAB-ammattikorkeakoulussa. Hän opettaa terveydenhoitajaopiskelijoita koulu- ja opiskeluterveydenhuollon opintojaksolla sekä lasten ja nuorten hoitotyössä.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/photos/syd%c3%a4n-muutama-nuudelit-yhdess%c3%a4-9799423/(Pixabay licence)