Korkeakoulujen kolmas tehtävä – yhteiskunnallinen vaikuttavuus tutkimustiedon kautta

Tutkittua tietoa tarvitaan alueellisessa kehittämisessä, mutta tieto muuttuu vaikuttavaksi vasta silloin, kun se siirtyy osaksi päätöksentekoa, innovaatioita ja palveluja. Korkeakoulujen kolmas tehtävä – tiedon ja osaamisen vieminen käytännön hyödyiksi – on yhä keskeisemmässä roolissa, kun alueet etsivät ratkaisuja kestävään kasvuun, hyvinvointiin ja kilpailukykyyn.

Kirjoittaja: Paula Pusenius

Kun puhutaan knowledge transferista eli tiedonsiirrosta, ensimmäinen mielikuva voi olla yksinkertainen: tieto siirtyy paikasta toiseen, kuin kirja hyllyltä toiselle. Kyse on kuitenkin paljon laajemmasta ja dynaamisemmasta prosessista. Tiedonsiirrolla tarkoitetaan tutkimustulosten, datan ja asiantuntijuuden jalostamista käytännön ratkaisuiksi, tuotteiksi, palveluiksi ja toimintamalleiksi, jotka tuottavat yhteiskunnallista ja taloudellista arvoa.

Korkeakoulujen ja tutkimusorganisaatioiden odotetaan enenevissä määrin toteuttavan tiedonsiirtoa keskeisenä osana korkeakoulujen niin sanottua kolmatta tehtävää, yhteiskunnallista kehittämistä, opetuksen ja tutkimuksen rinnalla (Berghaeuser ym. 2020; Koryakina ym. 2015). Tiedonsiirto edellyttää yhteistyötä korkeakoulujen, yritysten ja julkisen sektorin välillä. Tavoitteena on, ettei korkeakoulujen tutkimustieto jää tutkimusartikkeleihin, vaan tukee innovaatiota, päätöksentekoa ja kestävää kasvua yrityksissä ja julkisella sektorilla. Samalla kahdensuuntainen tiedonsiirto auttaa korkeakouluja kehittämään tutkimusta ja opetusta (Dinnetz 2020). Tiedonsiirto edellyttää luottamusta, verkostoja ja usein myös kulttuurista muutosta organisaatioissa.

LAB kehittää tiedonsiirtoa KnowledgeAnalytics -hankkeessa

KnowledgeAnalytics on Interreg Europe -ohjelman projekti, joka käynnistyi vuonna 2024. Sen tavoitteena on uudistaa tapoja, joilla tiedonsiirtoa seurataan, arvioidaan ja toteutetaan. Mukana on seitsemän maata, ja LAB-ammattikorkeakoulu sekä Päijät-Hämeen liitto tuovat hankkeeseen korkeakoulusektorin ja Päijät-Hämeen aluekehityksen näkökulmaa.

Hanke tuottaa vertailutietoa eri maiden ja alueiden innovaatiopolitiikasta, tunnistaa tiedonsiirron esteitä ja etsii hyviä käytäntöjä tehokkaaseen tiedonsiirtoon. Kokonaiskuvan kehittäminen tiedonsiirron keinoista ja käytännöistä on tärkeää, koska tiedonsiirron tunnistaminen ja raportointi on puutteellista ja epäviralliset kanavat, kuten verkostoituminen ja osaamisen liikkuvuus, jäävät tilastojen ulkopuolelle (OECD 2019).

Suomen ja Päijät-Hämeen näkökulmia tiedonsiirtoon

Myös Suomessa tiedonsiirron haasteet ovat todellisia – erityisesti pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on rajalliset resurssit tutkimustiedon hyödyntämiseen. KnowledgeAnalytics -projektin alueellisissa tapaamisissa ja sidosryhmäkeskusteluissa on noussut esiin tärkeä näkökulma: tiedonsiirto ei tapahdu pelkästään digitaalisilla alustoilla, vaan ihmisten välillä. Organisaatioiden fyysinen sijainti ja ihmistenvälinen kasvokkainen vuorovaikutus ovat edelleen – digitalisoituneessa ajassa ja etätyön aikakaudella – merkittäviä tekijöitä. Ihminen on tiedonsiirron ytimessä, koska tiedonsiirrossa tarvitaan yhteisen ymmärryksen ja merkitysten rakentamista. Lisäksi on tunnistettu, että korkeakoulujen insentivointia tulisi kehittää tukemaan tiedonsiirtoa entistä vahvemmin; tänä päivänä tutkijoiden onnistumista mitataan erityisesti tieteellisten julkaisujen perusteella.

Tiedonsiirto Päijät-Hämeessä tarkoittaa käytännössä mm.

yhteiskehittämistä yritysten ja korkeakoulujen välillä,
osaamisen liikkuvuutta, kuten tutkimushenkilöstön ja opiskelijoiden siirtymistä yrityksiin,
avoimen datan ja tutkimustulosten hyödyntämistä, sekä
verkostoja ja innovaatioekosysteemejä, jotka yhdistävät tutkimuksen, yritykset ja julkisen sektorin.

Kun tieto muuttuu käytännön innovaatioiksi, syntyy uusia tuotteita, palveluja ja työpaikkoja. Tiedonsiirrolla on siten myös strategista merkitystä osana aluekehitystä.

Hyviä tiedonsiirron käytäntöjä alueella

Päijät Hämeessä tiedonsiirto näkyy konkreettisina toimintamalleina ja yhteistyörakenteina. Yhteistä näille KnowledgeAnalytics -projektissa tunnistetuille hyville käytännöille on se, että tieto ei liiku vain yhteen suuntaan, vaan jalostuu yhteistyössä – tutkimuksesta käytäntöön ja käytännöstä takaisin tutkimuksen ja opetuksen kehittämiseen.

LAB-ammattikorkeakoulun LAB WellTech kokoaa yhteen korkeakoulun asiantuntemuksen, yritykset sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen toimijat. Digitaalisia ratkaisuja, kuten etäseurantaa ja tekoälyyn perustuvia työkaluja, voidaan kokeilla aidoissa käyttöympäristöissä, jolloin tutkimustieto, käyttäjäkokemus ja kehittämistyö kohtaavat jo varhaisessa vaiheessa – tiedonsiirto tapahtuu tekemällä ja oppimalla yhdessä.

Korkeakoulujen kolmas tehtävä näkyy myös alueellisessa startup -ekosysteemissä. StartHub on luotu tukemaan yrittäjyyttä ja innovaatiotoimintaa yhdistämällä korkeakoulut, startupit ja yritykset. Erityinen painopiste on varhaisessa vaiheessa olevissa ideoissa ja opiskelijalähtöisessä innovaatiotoiminnassa. Tiedonsiirto tapahtuu yrittäjyyskoulutuksen, yhteiskehittämisen ja kiihdyttämötoiminnan kautta.

Hyvä esimerkki tutkimusnäytön viemisestä käytäntöön on myös Luontoaskel terveyteen -ohjelma, joka on käynnistetty vastaamaan ympäristön ja kansanterveyden haasteisiin. Tutkimus osoittaa, että ihmisten luontosuhteen vahvistaminen ja kestävien elämäntapamuutosten tukeminen voivat samanaikaisesti edistää terveyttä ja vähentää ympäristökuormitusta. Ohjelmassa tämä tieto muutetaan konkreettisiksi toimintamalleiksi ja käytännöiksi, jotka tukevat ennaltaehkäisevää terveyden edistämistä ja kestävää arkea.

Pitkäjänteistä ja rakenteellista tiedonsiirtoa edustaa puolestaan Electric Mobility Research Center (EMRC), LUT-yliopiston ja Kempowerin yhteinen tutkimusyksikkö. EMRC kokoaa akateemisen tutkimuksen, teollisuuden kehittämistarpeet ja opiskelijat yhteen sähköisen liikenteen ja latausinfrastruktuurin teemoissa. Sijoittuminen yliopistokampukselle mahdollistaa tiiviin vuorovaikutuksen arjessa ja nopeuttaa tutkimustiedon ja osaamisen siirtymistä käytännön ratkaisuihin.

Nämä esimerkit osoittavat, että tiedonsiirto ja korkeakoulujen kolmas tehtävä eivät toteudu yhtenä mallina, vaan monimuotoisena kokonaisuutena. Yhteistä on kuitenkin se, että tiedonsiirto nähdään jatkuvana prosessina, joka perustuu ihmisiin, luottamukseen ja yhteiseen tekemiseen. Kun tiedosta rakennetaan yhdessä merkityksellisiä ja käytännössä toimivia ratkaisuja, syntyy vaikuttavuutta, joka vahvistaa alueen elinvoimaa, kilpailukykyä ja kestävää kehitystä.

Lähteet

Berghaeuser, H. & Hoelscher, M. 2020. Reinventing the third mission of higher education in Germany: political frameworks and universities’ reactions. Tertiary Education and Management. Vol. 26, 57–76. Viitattu 23.1.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s11233-019-09030-3

Dinnetz, M. (Ed.). 2020. Knowledge Transfer Metrics. Towards a European-wide set of harmonised indicators. Luxembourg: Publications Office of the European Union. Viitattu 23.1.2026. Saatavissa https://doi.org/10.2760/907762

Koryakina, T., Sarrico, C.S. & Teixeira, P.N. 2015. Universities’ Third Mission Activities. Teoksessa Reale, E. & Primeri, E. (eds.). The Transformation of University Institutional and Organizational Boundaries. Higher Education Research in the 21st Century Series. Rotterdam: SensePublishers. 63-82. Viitattu 23.1.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1007/978-94-6300-178-6_4

OECD. 2019. University-industry collaboration: New evidence and policy options. Paris: OECD Publishing. Viitattu 23.1.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1787/e9c1e648-en