Itseohjautuvuuden rooli verkko-oppimisessa ja miten sitä voi opettaa?

Itseohjautuvuus on taito, joka auttaa opiskelijoita menestymään opinnoissaan ja asiantuntijoita onnistumaan työelämässään. Se on niin olennainen taito, että sen puuttuminen voi johtaa opintojen keskeyttämiseen tai jopa työpaikan menettämiseen. Tämä artikkeli tarkastelee itseohjautuvuuden merkitystä opiskelussa ja keinoja sen opettamiseen.

Kirjoittajat: Olesia Kullberg & Pasi Puranen

Itseohjautuvuuden rooli opiskelussa

Itseohjautuvuus on yksi tärkeimmistä taidoista, joka auttaa opiskelijaa menestymään opinnoissaan ja suorittamaan menestyksekkäästi erilaisia kursseja. Itseohjautuvuuden rooli korostuu erityisesti verkko-opiskelussa, jossa oman ajan hallinta ja oikeat opiskelustrategiat ovat ratkaisevassa roolissa onnistumisen kannalta.

Korkeakouluopiskelijat, joilla on hyvät itseohjautuvuuden taidot, menestyvät opinnoissaan paremmin ja ovat aktiivisia oman oppimisprosessinsa seuraajia ja arvioijia (Jansen ym. 2019). Itseohjautuvuus on prosessi, jossa opiskelija muuntaa omat taitonsa tehtävän tekemisessä vaadittuun osaamiseen (Zimmerman 2001). Itseohjautuvuuteen kuuluu opiskelijan kyky ohjata ajatuksia, tunteita ja käyttäytymistä tavalla, joka mahdollistaa oppimistavoitteen saavuttamisen eli oppimistehtävän suorittamisen.

Itseohjautuvuus on pitkälti yksilön ominaisuus. Se on taitoa toimia itsenäisesti ja ilman ulkopuolisen ohjauksen ja kontrollin tarvetta. Se vaatii opiskelijalta motivaatiota ja päämäärätietoisuutta. Myös oman ajankäytön hallinta ja sen kontrollointi sekä oman työn priorisointi ovat keskeiset osat hyvää itseohjautuvuuden taitoa (Sinkkonen & Tapani 2020).

2digi2-hankkeen Generic Skills -työryhmä toteutti vuonna 2022 kyselyn, jonka tarkoituksena oli selvittää, mitkä geneeriset taidot ovat opettajien mielestä tärkeitä ja miten niiden opettaminen onnistuu korkeakoulussa. Kyselyyn vastasi 56 opettajaa. Itseohjautuvuus oli yksi neljästä tärkeästä geneerisestä taidosta, jonka opettajat tunnistivat olevan erittäin tärkeä korkeakouluopiskelille, mutta samalla vaikea opettaa. Kolme muuta taitoa olivat kriittinen ajattelu, tiimityöskentely ja vuorovaikutustaidot.

Itseohjautuvuuden kehittäminen ja opettaminen

Itseohjautuvuus on taito, jonka hallinta vaihtelee suuresti korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa, erittäin hyvältä tasolta jopa erittäin heikkoon. Opinnoissa epäonnistuminen voi siis johtua pelkästään heikosta itseohjautuvuudesta. On kuitenkin tärkeää muistaa, että itseohjautuvuutta, kuten muitakin taitoja, on mahdollista kehittää käyttäen erilaisia menetelmiä. 2digi2-hankkeen Generic Skills -työryhmä ehdottaa käyttämään ”scaffolding-menetelmää” eli erilaisia oppimisen tuen menetelmiä integroituna opintojaksoihin (2digi2 2023).

Ehkä helpoin ja mahdollisin menetelmä on luoda askeleita jonkin opintojakson suuremman tavoitteen saavuttamiseen, ikään kuin palastella iso tavoite pienempiin osiin ja tehdä se näin näkyväksi opiskelijoille. Esimerkiksi, jos opintojakson lopussa opiskelijan on palautettava kirjallinen työ, kurssin aikana on hyvä luoda useampia tarkistuspisteitä, näitä voivat olla esimerkiksi kirjallisen työn suunnitelma otsikkotasolla, lähdeluettelo, tiivistelmä ja luonnos. Jokaisella tarkistuspisteellä on oltava selkeästi ilmaistu palautuspäivä ja ohjeet. Tämä opettaa opiskelijalle, miten isompia kokonaisuuksia kannattaa jakaa pienempiin osiin.

Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori, aivotutkija Minna Huotilainen, neuvoo rakentamaan opiskelijan polkua niin, että ensimmäisissä opintojaksoissa olisi vain pienempiä tehtäviä koko toteutuksen aikana, ja vasta opintojen lopussa olisi opintojaksoja, jotka sisältävät isompia tehtäviä, ja joiden palautus on kurssin päättyessä.

Toinen scaffolding-menetelmä itseohjautuvuuden opettamiseen on arviointirubriikkien hyödyntäminen tehtävien laadinnassa. Selkeä rubriikki auttaa opiskelijaa näkemään, mihin hänen pitää kiinnittää erityistä huomiota tehtävän suorittamisessa. Arviointirubriikki tekee myös näkyväksi eri osaamistasojen erot, minkä avulla opiskelijan on helpompaa asettaa omia tavoitteita tehtävän tekemiseen. Jos tähtää arvosanaan 5, niin osaamisen on oltava tietyllä tasolla, mutta jos itselle tällä hetkellä riittäisi arvosana 2, niin arviointirubriikista selviää, millä tasolla tehtävää pitää tehdä. (2digi2 2023)

Itsearviointi ja oman oppimisen reflektointi ovat erittäin tärkeässä roolissa itseohjautuvuuden kehittämisessä. Jotta opiskelija oppisi asettamaan omia oppimistavoitteita ja määrittelemään tavoitteiden mukaisia oppimisstrategioita, hänen pitää osata analysoida, miten hän oppii, mikä toimii ja mikä ei toimi hänen kohdallaan, mitkä ovat hänen prioriteettinsa oppimisessa ja mitkä ovat hänen henkilökohtaiset tavoitteensa. Oppimispäiväkirja opintojakson aikana on hyvä tapa aktivoida opiskelijan reflektointitaitoja, mutta sen tekemiseen pitää varata riittävästi aikaa, jotta opiskelija ehtii prosessoida oman oppimisensa tuloksia ja analysoida niitä.

Itseohjautuvuus on oleellinen taito oppimisessa menestymiseen. Kaikilla korkeakouluopiskelijoilla tämä taito ei kuitenkaan ole kehittynyt riittävällä tasolla, mutta erilaisten menetelmien avulla itseohjautuvuutta voi kehittää eri opintojaksoilla.

Lähteet

Jansen, R. S., Leeuwen, A. V., Janssen, J., Jak, S., and Kester, L. 2019. Self-regulated learning partially mediates the effect of self-regulated learning interventions on achievement in higher education: A meta-analysis. Educ. Res. Rev. Vol. 28, 100292. Viitattu 25.03.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.edurev.2019.100292

Huotilainen, M. 2023. 9 Itseohjautuvuus. You Tube video. Mike Nelson. Viitattu 27.02.2024. Saatavissa https://youtu.be/SoWH4nK2oFw?si=Mi-Y-D-ahX7mxcTu

Sinkkonen, M. & Tapani, A. 2020. Opettaja opiskelijan itseohjautuvuutta tukemassa. TAMK journal 21.1.2020. Viitattu 25.03.2024. Saatavissa https://sites.tuni.fi/tamk-julkaisut/pedagogiset-ratkaisut/opettaja-opiskelijan-itseohjautuvuutta-tukemassa/

2digi2. 2023. Generic skills. Viitattu 27.02.2024. Saatavissa https://2digi2.languages.fi/

Zimmerman, B.J. 2001. Theories of self-regulated learning and academic achievement: An overview and analysis. In Zimmerman, B.J. & D.H. Schunk, (Eds.), Self-regulated learning and academic achievement: Theoretical perspectives. Lawrence Erlbaum Associates Publishers. 1-65.