Ikääntyneiden yhteisöllinen asuminen – hyvinvointia, toimintakykyä ja vaikuttavuutta

Yhteisöllinen asuminen tuli hyvinvointialueiden palvelutarjontaan vuonna 2023 uutena asumismuotona ikääntyneille henkilöille. Yhteisöllinen asuminen tarkoittaa asumismuotoa, jossa asukkaat jakavat arkea ja tiloja tavalla, joka tukee sosiaalista vuorovaikutusta ja yhteisön muodostumista. Yhteisöllisyyden kokemuksella on havaittu olevan useita hyötyjä. Yhteisöllisessä asumisessa toteutuva sosiaalinen tuki edistää asukkaan mielen hyvinvointia ja tukee toimintakykyä. Yhteisöllisen asumisen asiakasprofiili on kuitenkin vielä kehittymätön ja hajanainen. Sen määrittäminen olisi tärkeää, jotta yhteisöllinen asuminen voisi vahvistaa vaikuttavaa asumisen palvelua ja edistää ikäihmisten terveyttä, toimintakykyä ja hyvinvointia.

Kirjoittajat: Jenni Raitio & Tarja Korpela

Ikääntyneiden yhteisöllinen asuminen – hyvinvointia, toimintakykyä ja vaikuttavuutta

Yhteisöllisyyden kokemus on hyödyllinen ikääntyville

Yhteisöllisyys käsitteenä on monitulkintainen. Kirjallisuus (Jolanki ym. 2017; Leponiemi 2021; Kalliokoski 2020,103) luonnehtii yhteisöllisyyttä seuraavasti: Yhteisön jäsenet ovat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa keskenään, ja heillä on yhteinen ymmärrys toiminnan tarkoituksista, tavoitteista ja keinoista. Yhteisön vuorovaikutuksen luonne on dialoginen, avoin ja vastuullinen. Yhteisöllisyys toteutuu sekä virallisissa että epävirallisissa yhteyksissä eikä se riipu yhteistoiminnan organisoinnin asteesta.

Tutkijat ovat selvittäneet yhteisöllisyyden kokemuksen merkitystä ikäihmisille ja sen yhteyttä ikääntyvän hyvinvointiin (Schmitz 2022; Jiang&Liu 2023; Kayonga 2025b). Yhteisöllisyyden vaikutukset ovat merkittäviä. Yhteisöllisyys vähentää terveysriskejä, kuten masennusta ja toimintakyvyn heikkenemistä, ja voi jopa pidentää elinikää (Kayonga ym. 2025a; Kayonga ym. 2025b). Tutkimusten mukaan yksinäisyyden kokemus sekä vähäiset sosiaaliset kontaktit vaikuttavat heikentävästi ikääntyneen toimintakykyyn. Niiden lisäämisellä ja vahvistamisella ennaltaehkäistään toimintakyvyn laskua ja vaikutetaan myönteisesti ikääntyneen henkilön kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. (Müller 2016, 85, 95; Saari 2016, 303–304; Zongyou ym. 2022.)

Yhteisöllinen asuminen perustuu iäkkään palvelutarpeen arviointiin

Palvelutarpeella tarkoitetaan kokonaisvaltaista tulkintaa ihmisen moninaisista tarpeista. Palvelutarpeilla ymmärretään olevan fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen ulottuvuus. (Finne-Soveri ym 2020, 9; 94–95; Jiang & Liu 2023; Heikkilä 2024, 37). Ihmisen erilaiset tarpeet vaikuttavat myös toisiinsa. Ikääntyessä fyysiset muutokset vaikuttavat erityisesti myös psyykkiseen hyvinvointiin (Niemelä 2022, 310).

Hyvinvointialueiden asiakasohjaajat tekevät alueensa asukkaille palvelutarpeen arviointia. Asiakasohjaus on asiakkaan tarvitsemien palveluiden koordinointia, järjestämistä ja seurantaa. Palvelutarpeen arvioinnissa selvitetään ja järjestetään asiakkaan tarpeen mukaisia palveluja. Asiakas on keskeisessä roolissa palvelutarpeen arvioinnin toteuttamisessa. (Noro & Karppanen 2019, 31.) Palvelutarpeen arviossa käytetään apuna RAI-arviointijärjestelmää. Tietoa RAI-arviointiin kerätään asiakkaan moninaisista palvelutarpeista, jotka voivat olla fyysisiä hoidontarpeita tai psyykkisiä, kuten turvattomuuden ja yksinäisyyden kokemuksia. (Pehkonen ym. 2019, 95; Finne-Soveri ym. 2020, 14–15.)

Raitio (2025) selvitti laadullisessa soveltavassa tutkimuksessa asiakasohjaajien käsityksiä yhteisöllisen asumisen palvelutarpeen arvioinnista Pirkanmaan hyvinvointialueella. Hän haastatteli kuutta asiakasohjaajaa. Haastateltavat liittivät iäkkään yhteisöllisen asumisen palvelutarpeeseen säännöllisen hoidon tarpeen, turvattomuuden ja yksinäisyyden kokemuksen, turvallisen ympäristön sekä tarpeen sosiaalisista kontakteista. Yöaikaisen palvelutarpeen sekä pitkälle edenneen muistisairauden ei koettu puoltavan asiakkaan yhteisölliseen asumiseen ohjaamista. RAI – arvioinnista saatavan tiedon asiakasohjaajat kokivat merkittävänä yhdessä muiden asiakkaan tilanteesta saatavien arvioiden ja tietojen lisäksi. RAI-arviointien luotettavuus koettiin erityisen tärkeänä. Merkittävänä asiana esille nousi myös asiakkaan yksilöllisten tarpeiden huomioiminen kokonaisuutena. RAI-arvioinnin mittareiden koettiin nostavan esille pääasiassa asiakkaan fyysisiä palvelutarpeita ja heikommin esimerkiksi turvattomuuteen ja yksinäisyyteen liittyviä palvelutarpeita.

Haasteita yhteisöllisen asumisen palvelutarpeen arvioinnille

Yhteisöllisessä asumisessa on tunnistettu asukkaita koskevia rajoitteita. Yhteisöllisyys vaatii asukkaalta riittäviä kognitiivisia ja sosiaalisia kykyjä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreessa julkaisussa todetaan, että muistisairaus saattaa olla esteenä yhteisölliseen asumiseen. (Edelgren ym. 2025, 45.) Myös säännöllinen yöaikainen hoidontarve tulisi tunnistaa. Ikääntyneen asiakkaan yöaikainen hoidontarve nähdään asiakasohjaajien mukaan esteenä yhteisölliseen asumiseen ohjaamiselle. (Raitio 2025.)

Erityiseksi yhteisöllisen asumisen haasteeksi on osoittautunut asukkaan palvelutarpeen arvioinnin ja palvelutuotannon välinen tasapainottelu (kuva 2). Hyvinvointialueiden ja asiakkaiden tarpeiden samanaikainen huomioiminen ei ole yksinkertaista. Hyvinvointialueilla on tarvetta hillitä ikääntyneiden ympärivuorokautisesti asumisesta aiheutuvia kustannuksia. Ratkaisuksi kehitettiin uusi asumismuoto, yhteisöllinen asuminen. Kun ikääntyneiden määrä kasvaa ja heidän palvelutarpeensa myös vääjäämättä kasvaa, keskeiseksi kysymykseksi nousee, miten ikääntynyt saa tarvitsemaansa asumispalvelua oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Palvelutarpeiden tunnistamisella sekä niihin vastaamisella oikea-aikaisesti varmistetaan, että yhteisöllinen asuminen on kohdennettu niille asiakkaille, joiden palvelutarpeisiin sillä voidaan vastata. (Raitio 2025.)

Kuva 1. Asiakasohjauksen ja palvelutuotannon tasapaino (Kuva: Jenni Raitio)

Yhteisöllisen asumisen tulevaisuus

Tulevaisuudessa tarvitaan uusia ratkaisuja ikääntyneiden asumispalveluihin, koska ikääntyvien määrä tulee kasvamaan. Yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyminen heikentävät ikääntyneiden hyvinvointia. Yhteisöllinen asuminen perustuu osallisuuteen, sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja aktiivisen arjen ylläpitoon, jolloin se tarjoaa ratkaisuja näihin ongelmiin. Hyvinvointiteknologia ja älykkäät ratkaisut lisäävät ikääntyneiden turvallisuutta silloin, kun henkilöstöä ei ole saatavissa, esimerkiksi öiseen aikaan. Niiden hyödyntämistä tulisi lisätä. Ikääntyneet haluavat tulevaisuudessakin säilyttää autonomiansa ja asumisen valinnanvapauden. Tulevaisuudessa tarvitaan enemmän monimuotoisia ja joustavia asumisen malleja, jotka perustuvat ikääntyneiden tarpeisiin, mutta samalla huomioivat palvelun tuottajien resurssit ja palveluiden kustannustehokkuuden. (Pulkkinen 2019; Valtioneuvosto 2023; Vaarama & Vanhustyön keskusliitto 2023; Raitio 2025.)

Lähteet

Edgren, J., Aaltonen, M., Josefsson, K., Leppäaho, S & Saske, S. 2025. Yhteisöllisen asumisen alkutaival kansallisten tiedonkeruiden valossa. Helsinki: Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 54/2025. Viitattu 1.12.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-618-9

Finne-Soveri, H. Äijö, M. Tolonen, E. Rehula, P. Vähäkangas, P. Patronen, M. Autio, T. Haimi-Liikanen, S. Havulinna, S. 2020. Iäkkäiden henkilöiden toimintakyvyn mittaaminen palvelutarpeen selvittämisen yhteydessä. Toimia-suositus ID S028/11.6.2020. Viitattu 24.11.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020060540983

Heikkilä, R, Laulainen, S, Noro, A, Kouvo, A & Lammintakanen, J. 2024. Asiakasohjaajien itsearvioitu osaaminen ikäihmisten asiakas- ja palveluohjauksessa. Gerontologia. Vol. 38 (2), 124–140. Viitattu 28.11.2025. Saatavissa https://journal.fi/gerontologia/article/view/125599/94084

Jiang, H & Liu, Z. 2023. Community home elderly care services, multidimensional health and social participation of chronically ill elderly – Empirical analysis based on propensity score matching and multiple mediation analysis. Frontiers in Public Health. Vol. 23 (3), 1-16. Viitattu 28.11.2025. Saatavissa https://doi.org/10.3389/fpubh.2023.1121909

Jolanki,O. Leinonen, E. Rajaniemi, J. Rappe, E. Räsänen, T. Teittinen O. & Topo, P. 2017. Asumisen yhteisöllisyys ja hyvä vanhuus. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitys – ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 47/2027. Viitattu 12.2.2025 Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-415-3

Kalliokoski, T. 2020. Yhteisöllisyyden rajat yhteistoiminnan ja ihmisen perushyvien näkökulmasta. Akateeminen väitöskirja. Helsingin yliopisto, Teologinen tiedekunta. Helsinki. Viitattu 1.12.2025. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6077-5

Kayonga, C. S., Tiilikainen, E., Lisko, I., Hall, A., Solomon, A., Mäki-Petäjä-Leinonen, A., Kulmala, J., Ngandu, T. & Kivipelto, M. 2025a. Association Between Social Support Dimensions and Mortality Among Older Adults: 21-Year Follow-Up of the Cardiovascular Risk Factors, Aging and Dementia (CAIDE) Study. Sage Open. Vol.15 (2). Viitattu 1.12.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1177/21582440251346257

Kayonga, C. S., Ristolainen, H., Lisko, I., Mäki- Petäjä-Leinonen, A. & Tiilikainen, E. 2025b. Association Between Social Support and Quality of Life: Cross-Sectional Study Among Older Adults Receiving Home Care Services in Finland. Home Health Care Management & Practice. Viitattu 1.12.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1177/10848223251385092

Leponiemi, U. 2021. Kollektiivinen kapasiteetti – yhteisöllisyys pienen kunnan johdossa. Lectio Praecursoria. Hallinnon Tutkimus. Vol. 40 (1), 78–83. Viitattu 21.4.2025. Saatavissa https://journal.fi/hallinnontutkimus/article/view/102629/60250

Michalski,C., Ragunathan, A., Foster, A., Pagalan, L., Casey, C., Diement,L., Helliwel,J., Urajnik, D., Speidel, R., Malti, T., Fierheller, D., Fusca,L., Zenlea,I., McKean, S & Rosella,L. 2023. Towards a community -driven definition of community wellbeing: A qualitative study of residents. Plos one. Vol. 21 (11), 1–16. Viitattu 15.5.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1371/journal.pone.0294721

Müller, K. Lehtonen, J. 2016. Yksinäisyys, aivot ja mieli. Teoksessa Saari, P. (toim.) Yksinäisten Suomi. Tallinna: Trükikoda. 73–95.

Niemelä, L. 2022. Keskustelua situationalisuuden käsitteestä ja ilmiöstä. Janus. Vol. 30 (3), 309–311. Viitattu 28.11.2025. Saatavissa https://journal.fi/janus/article/download/120046/72488

Noro, A & Karppanen, S. 2019. Ikäihmisten kotihoidon ja kaikenikäisten omaishoidon uudistus. 2016–2018. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:29. Viitattu 27.11.2025. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4060-4

Pirkanmaan hyvinvointialue. 2023. IKI2035- kehittämissuunnitelma. Viitattu 29.11.2025 Saatavissa https://pirha.cloudnc.fi/fi-FI/Toimielimet/Aluehallitus/Kokous_9102023/IKI2035_ikaihmisten_palvelujen_kehittami(10785)

Pulkkinen, M. 2019. Iäkkäiden osallisuus: Terveys, asuminen ja yhteisöllisyys – kirjallisuuskatsaus. Helsinki: Ikäinstituutti. Viitattu 15.12.2025. Saatavissa https://www.ikainstituutti.fi/content/uploads/2019/10/I%C3%A4kk%C3%A4iden_osallisuus_kirjallisuuskatsaus.pdf

Pehkonen, A. Martikainen, K. Kinni, R & Mönkkönen, K. 2019. Asiakas moniammatillisessa kohtaamisessa. Teoksessa Mökkönen, K, Kekoni, T. & Pehkonen, A. (toim.) Moniammatillinen yhteistyö. Tallinna: Printon Trükikoda. 89–111.

Raitio, J. 2025. Asiakasohjauksen näkökulmia ikäihmisten yhteisöllisestä asumisesta hyötyvän asiakkaan palvelutarpeesta Pirkanmaan hyvinvointialueella. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. Hyvinvointiyksikkö, Lahti. Viitattu 6.12.2025. 2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120633143

Saari, J. (toim.) 2016. Yksinäisten Suomi. Tallinna: Printon Trükikoda.

Schmitz, A & Brandt, M. 2022. Health Limitations, Regional Care infrastructure and well-being in Later Life: A Multilevel Analysis of 96 European Regions. Social Indicators Research. Vol. 164 (7), 693–709. Viitattu 28.11.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s11205-022-02967-w

Sosiaali- ja terveysministeriö, Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy ja Suomen Kuntaliitto. 2024. Laatusuositus toimintakykyisen ja aktiivisen ikääntymisen ja kestävien palveluiden turvaamiseksi 2024–2027. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2024:4. Viitattu 24.11.2024. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5436-6

Vaarama, M. & Vanhustyön keskusliitto. 2023. Toiveena hyvä, tavallinen elämä. Suomalaisten mielikuvat ja kokemukset vanhuudesta. Helsinki: Vanhustyön keskusliitto. Viitattu 15.12.2025. Saatavissa https://vtkl.fi/wp-content/uploads/2025/07/raportti_toiveena_tavallinen_hyva_elama_final_pdf.pdf

Valtioneuvosto. 2023. Kansallisen ikäohjelman vuosien 2020–2023 loppuraportti. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:54. Viitattu 15.12.2025. Saatavissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/d903cc99-6c8b-4289-aefa-61b2f85b50ed/content

Zongyou,X., Wenjie,Z., Xuewen,Z., Yixi,W., Qing,C., Bo, G & Ningxiu,L. 2022. Multi-LevelSocial Capital and Subjective Wellbeing Among the Eldery: Understanding the Effect of Family, Workplace, Community, and society Social Capital. Frontiers in Public Health. Vol. 10 (4), 1–9. Viitattu 28.11.2025. Saatavissa https://doi.org/10.3389/fpubh.2022.772601

Kirjoittajat

Jenni Raitio on sosionomi ja opiskeli Sosiaali- ja terveysalan palvelumuotoilun (YAMK-) koulutuksessa LAB-ammattikorkeakoulussa.

Tarja Korpela toimii LAB-ammattikorkeakoulun Hyvinvointiyksikössä Hyvinvointipalveluiden palvelumuotoilu (yamk) koulutuksen koordinaattorina. Hän on asiantuntija Moninaisuus ja yhdenvertaisuus työelämässä – tutkimusryhmässä.

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/fi-fi/kuva/mies-pari-rakkaus-naine-7545219/ (CC0)