Hyvinvoiva lapsi tarvitsee samaan suuntaan katsovat kasvattajat kotona ja varhaiskasvatuksessa

Tässä ajassa pienten lasten vanhemmat ovat monien ohjeistusten ja vaatimusten kohteena. Oman äänen kuuleminen ja sen arviointi, mikä on omalle lapselle parhaaksi, ei ole aina ihan helppoa. Valtaosa suomalaisista lapsista on jossain vaiheessa varhaislapsuuttaan varhaiskasvatuspalveluissa, joissa lapsen huoltajia kohdataan päivittäin. Varhaiskasvatuksen työntekijöille tarjoutuu näin joka päivä hyviä mahdollisuuksia tukea ja vahvistaa vanhemmuutta.

Kirjoittajat: Outi Kokko-Muhonen & Pipsa Murto

Moni asia haastaa vanhemmuutta tässä ajassa

Näinä aikoina lähes kaikki lapsiperheet kohtaavat arkea kuormittavia tekijöitä, vanhemmuuden jatkuvasti moninaistuessa. Lisäksi moni pikkulapsen vanhempi kokee uupumusta. Uupumisen taustatekijöinä voivat olla esimerkiksi tukiverkostojen puute, yksilökeskeinen kulttuuri, heikentynyt resilienssi, perhe- tai työllisyystilanteet (Sorkkila & Aunola 2024). Vanhempien tilanteet ja arjessa jaksaminen näyttäytyvät usein myös varhaiskasvatuksessa vanhempien päivittäisissä kohtaamisissa.

Vanhemmuuden tueksi on saatavilla valtavan paljon tutkittua tietoa ja ohjeita. Lisäksi jaossa on paljon myös ristiriitaista, jopa virheellistä tietoa lapsen parhaasta. Tämän tunnistetaan lisäävän entisestään vanhempiin ja vanhemmuuteen kohdistuvia paineita ja odotuksia. Lastenpsykiatri Jaana Wessman (2022) kuvaa ilmiötä osuvasti kolumnissaan:

Pitää nukkua, ulkoilla, liikkua, leikkiä sekä vapaasti että opettavaisia leikkejä, syödä, kuunnella satuja, katsella kirjoja, keskustella käyttäen rikasta kieltä, askarrella, kuunnella musiikkia sekä tavata lapselle tärkeitä sukulaisia. Vanhemman pitää perehtyä turvaistuimiin, kenkiin, ruokasuosituksiin, leluihin, kantolaitteisiin, harrastuksiin, päivähoitoon ja tuhanteen muuhun asiaan. Ruokaa pitäisi mielellään laittaa itse ja lapsen pitäisi saada osallistua siihen, ja perheen syödä yhdessä joka päivä. Vanhemman pitää liikkua itse vähintään 30 minuuttia päivässä ja synnyttäneen jumpata lisäksi lantionpohjaa. Myös oma aika ja parisuhteen hoito on tärkeää.

Wessman (2022) tuo esille yhtälön mahdottomuuden. Yhdenkään vanhemman aika ei riitä kaikkien olemassa olevien ohjeiden noudattamiseen. Jaossa olevan tiedon runsaus aiheuttaa monille vanhemmille epävarmuutta, mikä voi haurastuttaa kokemusta omista kyvyistä toimia riittävänä vanhempana lapselleen.

Varhaiskasvatus suojaa lapsen kehitystä ja tukee vanhemmuutta

Kalland ja Salo (2020) jaottelevat artikkelissaan vanhemmuuteen kohdennettavan tuen Vun ym. (2015) mukaan kolmeen pääluokkaan: universaali, kohdennettu ja intensiivinen tuki. Universaalilla tuella tarkoitetaan lapsen ja vanhemman hyvinvoinnin yleistä tukemista, sekä mahdollisen lisätuen tarpeen havaitsemista ajoissa. Universaalia tukea tarjotaan muun muassa neuvoloissa ja varhaiskasvatuksessa.

Tuoreessa Turun yliopiston FinnBrain -tutkimuksessa todettiin, että laadukas varhaiskasvatus voi toimia suojaavana tekijänä lapsen kehitykselle, erityisesti jos perhe elää kuormittavassa tilanteessa. Samankaltaisia tuloksia on saatu myös kansainvälisissä tutkimuksissa. Tukemalla lapsen kehitystä, varhaiskasvatuksessa tuetaan parhaimmillaan samalla myös perhettä ja vanhemmuutta. (Tervahartiala & al. 2025.)

Vanhemmuustaitojen tukeminen varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatuksessa voidaan tukea ihan kaikkien vanhempien taitoja. Vanhemmuustaidot liittyvät muun muassa lapsen kasvattamiseen, rajojen asettamiseen, kykyyn ohjata lasta myönteisesti ja antaa myönteistä palautetta (Kalland & Salo 2020). Nämä ovat aiheita, joista lasten vanhempien kanssa keskustellaan varhaiskasvatuksessa lähes päivittäin. Vanhempia tavatessa lasten tuonti- ja hakutilanteissa muun muassa edellä mainitut teemat nousevat luontevasti keskusteluun arjen tilanteiden myötä. Monia vanhempia mietityttävät arkiset kasvatustilanteet ja niihin liittyvät käytännöt kotona. Vanhemmat kaipaavat tukea ja yhteistä pohdintaa ammattikasvattajien kanssa esimerkiksi lasten kuivaksi oppimiseen, nukkumiseen sekä lasten käyttäytymisen pulmiin liittyen.

Moni vanhempi arjessaan kaipaa tukea ja vahvistusta vanhemmuuteensa, pohtiessaan omalle perheelle sopivia kasvatuskäytäntöjä. Jokainen vanhempi kaipaa ja ansaitsee myötätuntoisia kohtaamisia arkensa keskellä. Varhaiskasvatushenkilöstön on tärkeää sanoittaa vanhemmille myönteisiä huomioitaan lapsen kasvuun ja kasvatukseen liittyen. Myönteinen palaute varhaiskasvatuksen työntekijältä vahvistaa vanhemman uskoa omiin kykyihinsä vanhempana ja rakentaa luottamusta lasta kasvattavien aikuisten välille.

Lapsen ja vanhemman välisen suhteen kannattelu

Varhaiskasvatuksessa on paljon mahdollisuuksia vanhemman ja lapsen välisen suhteen vahvistamiseen. Moni vanhempi hyötyy lapsen näkökulman avaamisesta. Vanhempi ei aina tule ajatelleeksi sitä, kuinka asiat näyttäytyvät lapsen näkökulmasta. Varhaiskasvattajien tulee ja heillä on mahdollisuus kertoa lapseen liittyvistä havainnoistaan vanhemmalle. Samalla tarjoutuu mahdollisuus yhteiseen pohdintaan sekä erilaisten lapseen liittyvien havaintojen jakamiseen ja yhteiseen tulkintaan.

Tavoittaakseen lapsen mielen näkökulmaa, aikuinen tarvitsee mentalisaatiokykyä. Mentalisaatiokyvyllä viitataan aikuisen kykyyn pyrkiä havaitsemaan ja tulkitsemaan lapsen viestejä sekä olla kiinnostunut lapsen tarpeista, tunteista ja ajatuksista (Kalland & Salo 2020). Tiedetään, että esimerkiksi stressi ja väsymys heikentävät mentalisaatiokykyä (Mellenius 2019). Erityisesti tällaisissa tilanteissa varhaiskasvatuksen ammattilainen voi olla myötätuntoisesti vanhemman rinnalla, asettua aidosti kuulemaan vanhempaa ja nostaa esiin lapsen näkökulmaa. Tällaiset arkiset kohtaamiset tarjoavat tilaisuuksia vahvistaa ja tukea vanhemman mentalisaatiokykyä.

Mentalisaatiokyvyllä on yhteys kiintymyssuhteeseen, jolla tarkoitetaan varhaislapsuudessa muotoutuvaa suhdetta lähimpiin hoivaaviin aikuisiin. Kiintymyssuhteen laatu heijastuu lapsen kehitykseen niin, että turvallisesti kiintynyt lapsi kehittyy suotuisasti. (Kalland & Salo 2020.) Varhaiskasvatuksessa on tärkeää kannatella lapsen ja vanhemman välistä kiintymyssuhdetta. Kiintymyssuhdetta voidaan kannatella muun muassa auttamalla lasta pitämään yllä mielikuvaa vanhemmastaan päivän mittaan. Myös vanhempaa voidaan auttaa tavoittamaan lapsen tarpeita ja kokemuksia, mikä tukee samalla myös mentalisaatiokyvyn vahvistumista.

Kaikki perheet ja lapset tarvitsevat ja kaipaavat tukea

Usein vanhemmuuden tukeminen liitetään erityisiin, huolta aiheuttaviin tilanteisiin. Nykyään vanhemmuus ei ole kenellekään aina helppoa. Onkin ehkä niin, että kaikki vanhemmat tarvitsevat jossain vaiheessa vanhemmuuttaan jonkinlaista tukea ja vahvistusta vanhempana toimimiseen. Tämä on tärkeä lähtökohta myös LAB-ammattikorkeakoulun varhaiskasvatuksen sosionomien koulutuksessa. Varhaiskasvatuksen työkentälle valmistuvat varhaiskasvatuksen sosionomit saavatkin koulutuksessaan vahvaa osaamista muun muassa vanhemmuuden tukemiseen ja arkisten kasvatuspulmien ratkaisemiseen yhdessä vanhempien kanssa.

Jokainen lapsi ansaitsee tukea kasvuunsa ja kehitykseensä. Varhaiskasvatus voi tarjota turvallisen yhteisön hyvään kasvuun ja hyvinvointiin, sekä olla tärkeä tuki perheelle arjen monen kirjavissa tilanteissa.

Lähteet

Kalland, M. & Salo, S. 2020. Vanhemmuuden tukeminen vauva- ja lapsiperheissä. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2020;136(8):891-7. Viitattu 30.10.2025. Saatavissa https://www.duodecimlehti.fi/duo15527

Mellenius, N. 2019. ”Otan lapsen syliin ja lohdutan, ja toivon että vanhempi luottaa minuun” – Mentalisaatio lapsen kehitystä suojaavana tekijänä siirtymävaiheessa kotihoidosta varhaiskasvatukseen. Tutkittua varhaiskasvatuksesta. Viitattu 28.10.2025. Saatavissa https://tutkittuavarhaiskasvatuksesta.com/2019/10/18/otan-lapsen-syliin-ja-lohdutan-ja-toivon-etta-vanhempi-luottaa-minuun-mentalisaatio-lapsen-kehitysta-suojaavana-tekijana-siirtymavaiheessa-kotihoidosta-varhaiskasvatukseen/

Sorkkila, M., & Aunola, K. (2024). Kun vanhempi ei enää jaksa : miten tunnistaa vanhemmuuden uupumus ja tukea vanhempaa?. Terveydenhoitaja, 57(2), 38-39. Viitattu 30.10.2025. Saatavissa https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_94524

Tervahartiala, K., Korja, R., Sarelius, V., Autere, T.-A., Karlsson, H., Carter, A.S., Karlsson, L. & Nolvi, S. 2025. Participation in early childhood education and care in Finland mitigates the associations between maternal psychological distress and child social and emotional problems at age two. Article. European Child & Adolescent Psychiatry. Viitattu 30.10.2025. Saatavissa https://link.springer.com/article/10.1007/s00787-025-02865-9

Vu, J., Hustedt, J., Pinder, W. & & Han, M. 2015. Building early relationships: a review of caregiver-child interaction interventions for use in community-based early childhood programmes. Early Child Development and Care. 185(1), 138–154. Viitattu 29.10.2025. Saatavissa https://psycnet.apa.org/doi/10.1080/03004430.2014.908864

Wessman, J. 2022. Lapsiperheille kohdistetut suositukset – riittävätkö hereilläolotunnit? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2022;138(20):1860-1. Viitattu 31.10.2025. Saatavissa https://www.duodecimlehti.fi/duo17067