Huijarisyndrooman tunnistaminen TKI-asiantuntijan työssä

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on herättää keskustelua huijarisyndroomasta asiantuntijatyötä tekevien keskuudessa. Avoimempi suhtautuminen helpottaa ilmiön tunnistamista sekä yksilön että yhteisön tasolla. Huijarisyndrooma on yleinen ilmiö, ja on hyvä muistaa, että siitä voi päästä yli.

Kirjoittajat: Leena Ikonen & Tiina Järvinen

Mitä huijarisyndrooma on?

Huijarisyndrooma on ollut toistuvasti esillä uutisissa ja lehtikirjoituksissa (mm. Virtanen 2024a; Virtanen 2024b). Huijarisyndrooma (engl. impostor syndrome) tarkoittaa itsensä ja omien kykyjen epäilemistä ja uskomusta, että ei ole ansainnut saavutuksiaan, eikä ole työssään niin kykenevä kuin muut luulevat. Huijarisyndroomassa on kyse ajattelu- ja toimintatavoista, joissa ihminen kokee huijaavansa muita ihmisiä uskomaan, että on osaavampi ja pystyvämpi kuin todellisuudessa onkaan. Samalla hän kokee vääristyneesti olevansa osaamaton ja muita huonompi.

Huijarisyndroomasta kärsivät työskentelevät usein tieto- ja asiantuntijatyössä ja erityisesti vaativissa tehtävissä, joissa onnistumista on vaikea mitata. Esimerkiksi kehittämis- ja tutkimusprojekteissa ei välttämättä etukäteen tiedetä, millaiseen lopputulokseen päädytään tai miten hyvin on mahdollista onnistua. (Corkindale 2008; Ekman 2017.)

Huijarisyndrooman riskit työyhteisössä

Työyhteisöissä ja organisaatiokulttuureissa on eroja siinä, kuinka avoimesti keskustellaan, mistä aiheista keskustellaan tai mistä vaietaan, minkälaista on vuorovaikutus työntekijöiden tai esihenkilön välillä ja millä tavoin toisia ihmisiä kohdataan yleensä. Tämä kaikki vaikuttaa siihen, miten huijarisyndroomaan suhtaudutaan ja voidaanko sitä tunnistaa. Turvallisemmassa yhteisössä ei ole tarpeen löytää huijareita.

Henkilöstön osaamiseen liittyy tiettyjä odotuksia ja jos ne ilmaistaan epäselvästi, siitä saattaa seurata epävarmuuden ja turvattomuuden tunnetta sekä yksilölle että yhteisölle. Käymällä avointa ja rakentavaa keskustelua on mahdollista vaihtaa ajatuksia työntekijöiden ja esihenkilön välillä. Samalla jaetaan yhteisesti käsitys, mikä on todennäköisimmin sitä osaamista, mitä organisaatiossa tarvitaan ja työntekijän on mahdollista suhteuttaa realistisesti oma osaamisensa organisaation tarpeisiin. (Pessi ym. 2017.)

Huijarisyndroomaan sortuva voi ajatella, että hänen on pystyttävä aina vain korkeampiin saavutuksiin ja tehtävien delegoiminen tai avun pyytäminen on vaikeaa. Avun pyytäminen tai saaminen voi tuntua siltä, että menestys ei kuulukaan enää hänelle, vaan on merkki heikkoudesta. Asiantuntijaa kuitenkin pyydetään mukaan tiettyyn tehtävään syystä, asiantuntijuuden vuoksi. Kaikkea ei tarvitse tietää, vaan laaja käsitystä aiheesta on riittävä. Monet tehtävät edellyttävät yhteistyötä, taidot ja tiedot karttuvat ja osaamisessa mahdollisesti olevat aukot täyttyvät. (Euroopan työviranomainen, Työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto 2023.)

Tunnistamattomaan huijarisyndroomaan liittyy riskejä, joilla on seurauksia koko työyhteisöön. Huijarisyndroomasta kärsivät henkilöt ovat alttiita työuupumukselle, mikä johtuu jatkuvasta ylisuorittamisesta ja liiallisesta työmäärästä. Kun asiantuntija epäilee omaa kykyään tehdä työtehtäviään ja pelkää osaamattomuutensa paljastuvan muille, hän saattaa tehdä koko ajan enemmän töitä. Huijarisyndrooma voi olla jopa masennus- ja ahdistusoireiden taustalla. (Ekman 2017.)

Huijarisyndrooma ei ole maailmanloppu

On mahdollista, että jokainen kärsii huijarisyndroomasta jossain työuransa vaiheessa. Jos asian esille ottaminen tiimissä tai työkavereiden kanssa on vaikeaa, on huijarisyndrooman käsittelyyn saatavissa apua ammattilaisilta. Esimerkiksi työterveyspsykologin kanssa voi keskustella asiasta ja saada tukea tunteiden käsittelemiseen ja työssä jaksamiseen. Huijarisyndroomasta voi päästä eroon, kunhan sen ensin tunnistaa.

Huijarisyndroomasta kärsivän on usein vaikea ottaa vastaan myönteistä palautetta tai kehuja työstään. On myös tarpeen hyväksyä, että epäonnistumiset, kuten kielteiset rahoituspäätökset tai hankaluudet tki-hankkeissa, ovat osa työelämää. Omassa työssään voi olla onnistunut hyvin, vaikka lopputulos ei olisikaan toivottu.

Kiitoksen vastaanottaminen voi myös tuntua kiusalliselta. Sitäkin on mahdollista opetella ja harjoitella, kun on ensin tunnistanut itsessään huijarisyndrooman. Asiantuntijaorganisaatiossa avun pyytäminen kollegalta ei välttämättä ole helppoa, jos pelkää paljastuvansa ‘huijariksi’. Yhdessä tekeminen kuitenkin mahdollistaa asiantuntijoiden osaamisten yhdistämisen ja asioiden eteenpäin viemisen toisten kanssa, täysin yksin ei tarvitse tehdä. Yhdessä tekemisen positiiviset seuraukset huomataan nopeasti, kun työkuorma kevenee, muodostuu luontevia kohtaamisia, oppii toiselta, syntyy luottamusta, nauraa yhdessä ja jakaa onnistumisen ilon. Meidän kaikkien kannattaa kiinnittää erityistä huomiota omiin saavutuksiimme ja muistuttaa itseämme niistä päivittäin. Onnistumisia kannattaa myös juhlistaa ja tuoda ne esille rohkeasti.

Lähteet

Corkindale, G. 2008. Overcoming Imposter Syndrome. Harvard Business Review, May 7, 2008.

Ekman, T. 2017. Huijarisyndrooma: Miksi en usko itseeni? (vaikka olen oikeasti hyvä). Helsinki: Minerva.

Euroopan työviranomainen, Työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto 2023. Huijarisyndrooman viisi erilaista tyyppiä ja niiden hallitseminen. Viitattu 7.10.2024. Saatavissa
https://eures.europa.eu/embrace-and-overcome-five-types-imposter-syndrome-2023-10-19_fi

Pessi, A. B., Martela, F., Paakkanen, M. & Aaltonen, T. 2017. Myötätunnon Mullistava Voima. Jyväskylä: PS-kustannus.

Virtanen, J. 2024a. Huijarisyndrooma vaanii etenkin asiantuntijatyössä, koska onnistumista on vaikea mitata. Helsingin sanomat. Viitattu 7.10.204. Saatavissa https://www.hs.fi/suomi/art-2000010683233.html

Virtanen, J. 2024b. Huijarisyndrooma vaanii etenkin asiantuntijatyössä, koska onnistumista on vaikea mitata. Iltasanomat. Viitattu 7.10.204. Saatavissa https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010683365.html

Kirjoittajat

Leena Ikonen, KM, toimii TKI-asiantuntijana LAB-ammattikorkeakoulussa. Hän on kiinnostunut alanvaihtamiseen liittyvistä uramuutoksista, aikuisena oppimisesta ja työurien pidentämisen keinoista.

Tiina Järvinen, FM, toimii TKI-asiantuntijana LAB-ammattikorkeakoulussa. Hän on erityisesti hankekirjoittamisen ja rahoitusohjelmien asiantuntija.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/14420 (CC0)