Hoidon tarpeen arviointi – hoitajien työ vaikuttavuuden keskiössä

Tässä artikkelissa käydään läpi ensilinjan hoidon tarpeen arvioinnin vaikuttavuuden näkökulmia tutkimusten ja ajankohtaisen keskustelun valossa.

Kirjoittaja: Tiina Simola

Julkisuudessa on viime aikoina käyty paljon keskustelua hoitajien tekemästä hoidon tarpeen arvioinnista (Teppo 2025; Simola & Halinen 2025; Terveydenhoitajaliitto 2025; Sinkko-Westerholm 2025). STM:n järjestämässä kansallisessa vaikuttavuusseminaarissa (4.-5.9.25) korostettiin vaikuttavien palveluiden merkitystä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannustehokkaan järjestämisen taustalla.

Kelan pääjohtajan mukaan hoitajien tekemä hoidon tarpeen arviointi perustuu mutuun eikä sille ole laadullisia tai taloudellisia perusteita. Hän viittaa hoitajien tekemään hoidon tarpeen arviointiin lisääntyneiden kustannusten taustalla. (Teppo 2025) Lääkärilehden artikkelissa käytiinläpi rakenteellisia taustatekijöitä, jotka vaikuttavat kustannusten nousuun, kuten väestön ikääntyminen, kalliin vuokratyön käyttö sekä tiukentunut hoitotakuu, sekä näyttöä hoidon tarpeen arvioinnin taustalla. (Simola & Halinen 2025)

Julkisen keskustelun osalta on huomattava, että hoidon tarpeen arviointi on käsitteenä vieras jopa Kelan pääjohtajalle. Ei siis ole ihme, että keskustelu aiheen ympärillä on vellonut voimakkaana. STM (2025) määritelmän mukaan hoidon tarpeen arviointi on toimenpide, jossa selvitetään asiakkaan yhteydenoton syy, oireet ja niiden vaikeusaste, jonka perusteella pyritään määrittämään millaista ja kuinka kiireellistä hoitoa asiakas tarvitsee. Hoidon tarpeen arviointi perustuu terveydenhuoltolakiin, joka määrittää tietyt aikarajat, joiden raameissa asiakas on hoidettava. (STM 2025; terveydenhuoltolaki 1326/2010). Asiakas ei osaa eikä hänen tarvitse arvioida omaa hoidon tarvettaan, vaan hän saattaa soittaa ei kiireellisissä asioissa päivystyspalveluihin tai vastaavasti päivystyksellisissä tilanteissa tai jopa hätätilanteissa perusterveydenhuollon linjaan, joka perinteisesti mielletään ns. ei kiireelliseksi linjaksi. Tämän vuoksi hoidon tarpeen arviointia tekevillä hoitajilla tulee olla vahva osaaminen, missä tahansa hän hoidon tarpeen arviointia tekeekään.

Alhaban ym. (2019) selvittivät tekijöitä miksi ihmiset hakeutuvat päivystykseen. Tutkimus osoitti, että ihmisten vähäinen ymmärrys triage-järjestelmästä (hoidon tarpeen arviointi) johti turhautumisiin ja väärinymmärryksiin odotusajoista ja sai ihmiset hakeutumaan herkemmin päivystykselliseen hoitoon. (Albahan ym. 2019.) Myös Adenji & Mash (2016) tutkimuksessa nousi esiin, että triage-prosessin ymmärrys ja tiedonpuute aiheutti epäluottamusta järjestelmää kohtaan. (Adenji & Mash 2016). Roivainen ym. (2021) toteaa, että potilaat eivät useinkaan osaa arvioida omaa hoidon tarvettaan ja kiireellisyyttään soittaessaan hätäkeskukseen, mutta potilaat olivat hyvin tyytyväisiä hoitoon, kun he saivat laadukasta ohjausta ja informaatiota puhelimessa.

Vitale ym. (2019) tutkimuksessa tarkasteltiin miten puhelintriage-prosessin parantaminen muun muassa tiedon lisäämisen, koulutuksen ja triage-protokollien selkeyttämisen avulla vaikuttaa potilastyytyväisyyteen. Tulokset osoittivat merkittävää parannusta potilastyytyväisyydessä sekä hoidon saatavuudessa, samalla potilaiden luottamus järjestelmään kasvoi. (Vitale ym. 2019). Kuten julkinen keskustelu osoittaa, myös meillä Suomessa tarvitaan lisäymmärrystä hoitajien tekemästä hoidon tarpeen arvioinnista sekä lisää tutkimustietoa aiheesta.

Hoitajien tekemä hoidon tarpeen arviointi on kustannustehokasta

Erikoissairaanhoidon päivystys- sekä kiireelliset käynnit ovat lisääntyneet 83% vuosina 2014-2021. (Vähä ym. 2024). Tämän kasvun taustalla ovat yhteiskunnan rakenteelliset tekijät; väestön ikääntyminen, perusterveydenhuollon riittämätön resurssointi, kalliiden ostopalveluiden käyttö, triage-käytännöt sekä palvelujärjestelmän ongelmat. Näiden lisäksi Päivystyksen kuormitusta lisäävät potilaat, joiden hoito ei vaadi päivystyksellistä hoitoa. (Berchet 2015; Torkki ym. 2016, 4–5; Reissell ym. 2021; Väisänen ym. 2023; Vähä ym. 2024; Simola ym. 2025). Neuvontapalveluita parantamalla voidaan vähentää päivystyspalveluiden käyttöä Suomessa (Reissel ym. 2021). Laadukkaan puhelintriagen on osoitettu vähentävän päivystyskäyntejä jopa 50%. (Mc Lean ym. 2010; (Reissell ym. 2021; Leibowitz ym. 2003). Terveydenhuollon palveluja paljon käyttävien osalta on voitu saada kustannussäästöjä jopa kolmannes (Ismail ym. 2013).

Kaikkien terveydenhuollon palveluiden tulee perustua tutkittuun tietoon ja vaikuttavuuteen. Value-based health care (VBHC) tarkoittaa toimintamallia, jonka tavoite on tuottaa mahdollisimman paljon arvoa asiakkaalle. Arvo määritellään asiakkaan saamien terveyshyötyjen avulla suhteessa kustannuksiin. VBHC:n tavoite on parantaa hoidon vaikuttavuutta ja laatua mahdollisimman kustannustehokkaasti. (van Staalduinen ym. 2022.) Kustannusvaikuttavuus terveydenhuollossa tarkoittaa sitä, että valitaan asiakkaalle se hoito tai palvelu, joka tuottaa suurimman hyödyn suhteessa kustannuksiin. Tarkoitus ei ole kuitenkaan minimoida kustannuksia, vaan tarkastella ja arvioida käytettyjen resurssien suhdetta tavoiteltuihin tuloksiin. (Mäklin 2025.) Kustannusvaikuttavuuden näkökulmasta ensiarvoisen tärkeää on ensivaiheen hoidon ohjaus sekä potilaiden ohjautuminen oikeaan palveluun (Torkki ym. 2016).

Graversen ym. (2020) tutkivat terveydenhuollon eri ammattiryhmien hoidon tarpeen arvioinnin laatua. Tutkimuksesta kävi ilmi, että sairaanhoitajat suoriutuivat monissa laadun osa-alueissa paremmin hoidon tarpeen arvioinnista kuin lääkärit, kun heillä oli käytössään työkalu päätöksenteon tueksi. (Graversen ym. 2020). Myös Suomessa STM on kehittänyt kiireellisen hoidon kriteeristön, jonka perusteella DigiFinland on kehittänyt helppokäyttöisen palvelun tukemaan ammattilaisia hoidon tarpeen arvioinnin päätöksenteossa. Palvelu perustuu tutkittuun tietoon ja mahdollistaa laadukkaan ja kansallisesti yhdenvertaisen hoidon tarpeen arvioinnin. (DigiFinland 2021.)

Boggan ym. (2020) tutkimuksessa todettiin puhelintriagen olevan turvallinen ja tehokas tapa tapausten ratkaisemisessa. Kempe ym. (2000) tutkimuksessa kävi ilmi, että yli 90% kiireellisistä tapauksista oli lääkärin mukaan asianmukaisesti ohjattuja. Bunik ym. (2007) tutki puhelintriagen käyttöä päivystyksen käyttöön ja kustannuksiin. Tuloksista kävi ilmi, että 46% pienten lasten vanhemmista olisi vienyt lapsensa päivystykseen hoitoon ilman puhelintriagea, joista kuitenkin vain 13,5% arvioitiin kiireellisiksi. Vastaavasti 15% vanhemmista olisi jäänyt kotiin, vaikka kyseisten lasten hoito oli kiireellistä. Keskimääräinen säästö oli 42-56 dollaria per puhelu ja tutkimuksen keskeisenä tuloksena todettiin, että puhelintriagen avulla voidaan säästää merkittävästi kustannuksia, jos vain ohjeita noudatetaan. (Bunik ym. 2007.)

Terveydenhoitajaliiton (2025) lausunnon mukaan, on tärkeää huomioida, että hoidon tarpeen arviointi ei pysty ratkomaan rakenteellisia ongelmia, vaan on osa työkalupakkia, jolla pyritään kohdentamaan hoitoa sitä tarvitseville; turvallisemmin ja tehokkaammin. Jos hoidon tarpeen arviointia tekevällä ammattilaisella ei ole riittäviä jatkohoidon resursseja käytössä, ei luonnollisesti hoidon tarpeen arviointi voi toimia. Tätä haastetta pyritään ratkomaan esimerkiksi hoidon jatkuvuusmallin avulla, mutta missään tulevaisuuden mallissa ei hoitotyön ammattilaisten rooli tule vähenemään. (Terveydenhoitajaliitto 2025.) Julkisen keskustelun osalta on tarpeen ymmärtää, että hoitaja ei hoidon tarpeen arvioinnissa pysty ratkomaan terveydenhuollon rakenteellisia ongelmia, esimerkiksi ei kiireellisten lääkärien vastaanottokäyntien osalta. Kun hoitaja havaitsee tarpeen lääkärin ei-kiireelliselle vastaanotolle, mutta aikoja ei ole saatavilla joudutaan turvautumaan erilaisiin konsultaatiokäyntäntöihin yms., että saadaan edes jotakin apua potilaalle. Tätä ei tule sekoittaa hoidon tarpeen arviointiin, vaan tämä on järjestelmän ongelma, eikä korjaannu hoitajien työtä arvostelemalla.

Lähteet

Adeniji, A.A. & Mash, B. 2016. Patients’ perceptions of the triage system in a primary healthcare facility, Cape Town, South Africa. African Journal of Primary Health Care & Family Medicine. Vol. 8(1), a1148. Viitattu 9.9.25. Saatavissa https://phcfm.org/index.php/phcfm/article/view/1148/1686

Alhabdan, N., Alhusain, F., Alharbi, A., Alsadhan, M., Hakami, M. & Masuadi, E. 2019. Exploring emergency department visits: factors influencing individuals’ decisions, knowledge of triage systems and waiting times, and experiences during visits to a tertiary hospital in Saudi Arabia. International Journal of Emergency Medicine. Vol. 12(35). Viitattu 9.9.25 Saatavissa https://intjem.biomedcentral.com/articles/10.1186/s12245-019-0254-7

Boggan, J.C. ym. 2020. Effectiveness of Acute Care Remote Triage Systems: a Systematic Review. Journal of General Internal Medicine. Viitattu 7.9.25 Saatavissa https://link.springer.com/article/10.1007/s11606-019-05585-4

Bunik, M., Glazner, J.E., Chandramouli, V. ym. 2007. Pediatric telephone call centers: how do they affect health care use and costs? Pediatrics. Vol. 119(2), e305–e313. Viitattu 9.9.25. Saatavissa https://doi.org/10.1542/peds.2006-1511

DigiFinland. 2021. Hoidonperusteet.fi – kiireellisen hoidon perusteiden ohjekirjasto. Viitattu 9.9.25 Saatavissa https://digifinland.fi/toimintamme/hoidonperusteet-fi/

Graversen, D.S. ym. 2020. Safety, efficiency and health-related quality of telephone triage in out-of-hours primary care. BMC Primary Care. Viitattu 8.9.25. Saatavissa https://bmcprimcare.biomedcentral.com/articles/10.1186/s12875-020-01122-z

Ismail, H., Gibbons, D.C. & Gnani, S. 2013. Reducing inappropriate accident and emergency department attendances: a systematic review of primary care service interventions. British Journal of General Practice. Vol. 63(617), e813–e820. Viitattu 6.9.25. Saatavissa https://doi.org/10.3399/bjgp13X675395

Kempe, A., Dempsey, C., Whitefield, J. ym. 2000. Appropriateness of Urgent Referrals by Nurses at a Hospital-Based Pediatric Call Center. Archives of Pediatrics & Adolescent Medicine. Vol. 154(4), 355–360. Viitattu 7.9.25. Saatavissa https://jamanetwork.com/journals/jamapediatrics/fullarticle/349003

Leibowitz, R., Day, S. & Dunt, D. 2003. A consumer-derived model of access to health care: the case of emergency department triage. Emergency Medicine Journal. Vol. 20(2), 120–125. Viitattu 8.9.25. Saatavissa https://doi.org/10.1136/emj.20.2.120

McLean, S., Castrén, M., Ehrenberg, A., Farrokhnia, N., Göransson, K., Jonsson, H., Lind, L.-Å., Marké, L.-Å., Norlund, A., Oredsson, S. & Syversson, A. 2010. Triage and Flow Processes in Emergency Departments: A Systematic Review. Swedish Council on Health Technology Assessment (SBU), Report No. 197. Viitattu 9.9.25. Saatavilla: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/n/sbu197/pdf/

Mäklin, S. 2025. Kustannusvaikuttavuus on tärkeä, mutta rajallinen priorisoinnin työkalu. Sosiaali- ja terveysministeriö, 16.6.2025. Viitattu 9.9.25. Saatavissa https://stm.fi/-/kustannusvaikuttavuus-on-tarkea-mutta-rajallinen-priorisoinnin-tyokalu

Roivainen, P., Hoikka, M.J., Ala-Kokko, T.I. & Kääriäinen, M. (2021). Patient satisfaction with telephone care assessment among patients with non-urgent prehospital emergency care issues: A cross-sectional study. International Emergency Nursing, 59, 101070. Viitattu 8.9.25. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.ienj.2021.101070

Simola, T. & Halinen, M. 2025. Lehtosen väitteet olivat mutua. Suomen Lääkärilehti, 80, e45217. Viitattu 6.9.25. Saatavilla: https://www.laakarilehti.fi/mielipide/lehtosen-vaitteet-olivat-mutua/?public=f8c0b78be8989e9bb4cf9a34e3af7678

Sinkko-Westerholm, P. 2025. Helsingissä pääsee hoitoon vain, jos selviää hoitajan kuulustelusta. Helsingin Sanomat, 6.8.2025. Viitattu 6.9.25. Saatavissa https://www.hs.fi/helsinki/art-2000011405407.html

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2025. Hoitoon pääsy (hoitotakuu). STM.fi. Viitattu 8.9.25. Saatavissa https://stm.fi/hoitotakuu

Teppo, A. 2025. Kelan Lasse Lehtonen hoidon tarpeen arviosta: ”Aika eksoottinen rakennelma”. Suomen Lääkärilehti, 80, e45187. Viitattu 8.9.25 Saatavissa https://www.laakarilehti.fi/terveydenhuolto/kelan-lasse-lehtonen-hoidon-tarpeen-arviosta-aika-eksoottinen-rakennelma/

Terveydenhoitajaliitto. 2025. Kansalaiset voivat luottaa hoitotyön asiantuntijoihin – arviointi perustuu näyttöön, ei sattumaan. Terveydenhoitajaliitto.fi. Viitattu 8.9.25. Saatavissa https://www.terveydenhoitajaliitto.fi/ajankohtaista/kansalaiset-voivat-luottaa-hoitotyon-asiantuntijoihin-arviointi-perustuu-nayttoon-ei-sattumaan/

Terveydenhuoltolaki 1326/2010. Finlex. Viitattu 8.9.25. Saatavissa https://finlex.fi/fi/lainsaadanto/2010/1326

Torkki, P., Leskelä, R.-L., Maksimainen, A., Niemelä, P., Koukkula, L., Torvinen, A., Mulari, M., Välimaa, N. & Rimpelä, M. 2016. Sote-palveluiden kehittämis- ja säästöpotentiaalin arviointi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 42/2016.

van Staalduinen, D.J., van den Bekerom, P., Groeneveld, S., Kidanemariam, M., Stiggelbout, A.M. & van den Akker-van Marle, M.E. 2022. The implementation of value-based healthcare: a scoping review. BMC Health Services Research, Vol. 22. Article number 270. Viitattu 8.9.25 Saatavissa https://link.springer.com/article/10.1186/s12913-022-07489-2

Vitale, R., Smith, S. & Doolittle, B.R. 2019. Improving patient satisfaction through improved telephone triage in a primary care practice. Family Medicine and Community Health. Vol. 7(4), e000208. Viitattu 9.9.25. Saatavissa https://doi.org/10.1136/fmch-2019-000208

Vähä, A-M., Lamidi M-L., Wikström, K., Linna, M., Laatikainen, T. 2024. Osa erikoissairaanhoidon päivystyyskäynneistä olisi ehkäistävissä. Lääkärilehti. Vol. 79, e39429. Viitattu 8.9.25. Saatavissa https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/alkuperaistutkimukset/osa-erikoissairaanhoidon-paivystyskaynneista-olisi-ehkaistavissa/

Kirjoittaja

Tiina Simola on koulutukseltaan terveystieteiden maisteri ja työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa hoitotyön lehtorina. Hän on mukana Oulun yliopiston näyttöön perustuva digitaalinen terveydenhuolto -tutkimusryhmässä ja tekee väitöskirjaa aiheesta Päivystysavun 116 117 -potilaiden hoidon ja palveluiden tarve, potilastyytyväisyys sekä terveydenhuollon ammattihenkilöiden hoidon tarpeen arvioinnin osaaminen.

Artikkelikuva: Value based health care-esitys. STM vaikuttavuusseminaari, Helsinki 4.9.25. Kuva: Tiina Simola.