Ennakointi on ajattelutapa

Ennakoinnin (tulevaisuustyön) merkitys korostuu isojen haasteiden ja nopeiden muutosten aikana. Ennakointiajattelun lähtökohtana on, että tulevaisuuksia on aina useita, joita voidaan luoda ja hahmottaa ennakointityökaluja käyttäen. Ennakoinnilla kerätään ja tuotetaan systemaattisesti tietoa toimintaympäristöstä, suurista kehityskuluista ja pienistä muutoksista. Käytännönläheiset ennakointityökalut auttavat tunnistamaan ja varautumaan muutoksiin. Useissa LAB-ammattikorkeakoulun hankkeissa ennakointi on osa hankkeen toimenpiteitä. Näin on mm. Taide, teknologia ja kestävä matkailu -innovaatioalusta hankkeen koulutusosiossa ja Talouden asiakaspalveluosaamisen simulaatiot -hankkeessa. Ko. hankkeiden toimenpiteissä ennakointi on tuotu lähemmäs työntekijöiden työtä ja ruohonjuuritason toimintaa.

Kirjoittaja: Kirsi Kallioniemi

Ennakointi kannattaa

Globaalit tutkimustulokset tukevat tulevaisuuden ennakoinnin tärkeyttä – tutkimusten mukaan tulevaisuusorientoituneet yritykset ovat 33 % kannattavampia ja kasvavat 200 % nopeammin kuin yritykset, joissa ei ole ennakointiosaamista (Kum 2018). Yritykset ja organisaatioiden toimijat hyötyvät ennakoinnista, koska se mahdollistaa vaihtoehtoisten tulevaisuuskuvien ja skenaarioiden luomisen. Tulevaisuusvaihtoehdot voivat tuoda toimintaan lisää joustavuutta, uusia ideoita ja innovaatioita, henkilöstön vahvempaa sitoutumista ja tehdä näkyväksi organisaation osaamistarpeet (Heponiemi & Suutari 2022).

Ennakoinnilla viitataan aktiiviseen, suunnitelmalliseen ja strategiseen tulevaisuuteen varautumiseen (Dufva 2015; Airaksinen 2022). Ennakointi on yksi tärkeimmistä keinoista huolehtia yrityksen/organisaation jatkuvuudesta. Ennakoinnin tavoitteena ei ole ennustaa tulevaisuutta, vaan tuottaa käsityksiä/näkemyksiä erilaisista mahdollisista tulevaisuuksista pitkäjänteisesti ja dialogisesti (Dufva 2015). Ennakointi on tulevaisuuteen valmistautumista ja varautumista. Se ei ole tulevaisuuden ennustamista eikä tulevaisuus ole menneisyyden jatke. Tulevaisuus on yllätyksellisempi ja kompleksisempi. Ennakoinnin tulisi olla organisaatioissa hyväksytty ajattelutapa, jossa tulevaisuus on läsnä joka päivä.

Onnistunut ennakointitoiminta vaatii systeemistä ajattelua, ennakointia tukevia rakenteita ja henkilöitä, joilla on ennakointiosaamista. Ennakointikyvykkyydellä ymmärretään organisaation kykyä toteuttaa organisoitua ennakointia ennakointimenetelmiä hyödyntäen. Näitä ennakointimenetelmiä ovat mm. toimintaympäristön muutossignaalien seuranta, skenaarioharjoitukset ja erilaiset asiantuntijapohjaiset tulevaisuusarvioinnit. (Ahvenharju ym. 2020.)

Lähtökohta ennakoinnille

Ennakointityön ensimmäinen periaate on realistiseen ja tietoon perustuvan tilannekuvan laatiminen. Jotta voidaan luoda tulevaisuuksia, on tiedettävä, missä tällä hetkellä ollaan. Erilaisten kehityskulkujen tunnistaminen edellyttää, että kyetään katsomaan tarkasti ja avoimin mielin nykyisiä ja mahdollisia ongelmia. Ennakointityössä pitää olla mukana useita erilaisia näkökulmia, joiden kautta vaihtoehtoiset näkymät tulevaisuuksiin avautuisivat. Yhtä yhteistä jaettua tulevaisuuskuvaa toivottavasta tai vältettävästä tulevaisuudesta ei välttämättä löydetä, mutta olennaista on tunnistaa halutuista tulevaisuuksista elementtejä, joita vahvistamalla voidaan saada aikaan parempaa huomista. (Airaksinen 2022.) Ennakointi on aina yhdessä tekemistä ja jakamista.

Toimintaympäristön muutosten seuranta

Ennakointityön voi aloittaa toimintaympäristön signaalien tunnistamisella, joita ovat megatrendit, trendit, heikot signaalit ja villit kortit. Megatrendillä tarkoitetaan sellaista yksittäistä ilmiötä tai ilmiöiden tai trendien joukkoa, joka määrittää hallitsevasti tulevaisuuden suunnan. Megatrendit ovat kehityksen suuria aaltoja tai linjoja, joiden historiaa voidaan havainnoida ja tarkastella. Megatrendit ovat usein globaaleja ja niiden vaikutukset voivat kestää kymmeniä vuosia. Kun ne toteutuvat, niiden vaikutus on suuri. (Hiltunen 2012.) Trendi on jatkuvaluonteinen historiasta juontuva kehityskulku, joka voi olla yhteiskunnallisilta vaikutuksiltaan laajempi tai suppeampi. Trendejä voidaan jäljittää (Ahvenharju ym. 2020). Trendi kuvaa suuntauksia tai muutoksia, jotka vaikuttavat yksilöiden, yhteiskunnan tai toimialan käyttäytymiseen tai asenteisiin. Ne voivat ilmetä eri aloilla, kuten muodissa, teknologiassa, taloudessa, kulttuurissa, politiikassa tai kuluttajakäyttäytymisessä. (Hiltunen 2012.)

Heikko signaali on merkki mahdollisesti nousevasta teemasta, joka ei ole vielä tässä hetkessä merkittävä, mutta jolla voi olla vaikutusta tulevaisuudessa (Dufva 2019, 4.) Heikot signaalit voivat olla luonteeltaan hämmentäviä ja odottamattomia sekä ne ovat jotain uutta. Heikko signaali asettaa aiemmat uskomukset ja käsitykset tulevaisuuden kehityskulusta kyseenalaiseksi. Heikko signaali on hiljainen ja vaikeasti havaittavissa oleva ilmiö, joka voi olla uuden kehityskulun merkki. (Ahvenharju ym. 2020.) Villit kortit ovat äkillisiä, harvinaisia, yllättäviä ja keskeyttäviä tekijöitä, jotka voivat muokata tulevaisuuden suuntaa. Ne ovat muutoksia ja tapahtumia, joiden toteutuminen on epätodennäköistä, mutta toteutuessaan niiden vaikutukset ovat merkityksellisiä ja jopa radikaaleja. (Hiltunen 2012.)

Ennakointi on strategiatyötä

Ennakointia voidaan katsoa erilaisten menetelmien näkökulmasta. Niistä käytetyimpiä ovat toimintaympäristöanalyysit ja niiden pohjalta tehdyt skenaariot sekä delfoi-menetelmä ja osallistavat työkalut (Myllyoja ym. 2022, 12–13). Strategiaprosessiin kuuluu olennaisena osana erilaisten tulevaisuuksien pohtiminen, joiden on tarkoitus auttaa (liike)toimintaa kehittymään toivottuun suuntaan. Skenaarioiden hyöty tulee näkyviin siinä, että niiden avulla voidaan kyseenalaistaa organisaation olemassa olevat näkemykset tulevaisuudesta ja hahmottaa pakkopuheelle muitakin vaihtoehtoja.

Hyvässä strategiassa on otettu huomioon useita vaihtoehtoisia skenaarioita ja rakennettu niihin varautumissuunnitelmat. Sen jälkeen mietitään, miten toimitaan kussakin skenaariossa, jotta siitä selvitään. Skenaariot auttavat valmistautumaan erilaisiin tulevaisuuden haasteisiin, mutta ne voivat auttaa näkemään myös uusia mahdollisuuksia toiminnassa. (Rumpu 2020.)

Ennakointiedon luonne

Ennakointitieto (tulevaisuustieto) on A) näkemyksellistä tietoa tulevaisuuden vaihtoehdoista, ja B) dataa, informaatiota tai tietämystä, jonka perusteella muodostetaan näkemyksellistä tietoa (Ahvenharju ym. 2020.) Tulevaisuustieto on ennakointiprosessissa luotua näkemyksellistä tietoa, eli yhdistelmä faktatietoa menneisyydestä ja nykyisyydestä sekä näkemyksiä tulevaisuudesta (Malaska 2013). Tulevaisuustieto kohdentuu asioihin ja ilmiöihin, jotka eivät vielä ole olemassa kuin ehkä heikkoina signaaleina ja siksi tulevaisuustieto on parhaimmillaankin epävarmaa. Se on siten erilaista kuin faktatieto (Ahvenharju ym. 2020, 7). Tulevaisuustiedon käyttäminen vaatii toimijalta uskallusta ja rohkeutta ottaa huomioon erilaiset mahdollisuudet tulevaisuudessa myös ne ei-toivottavatkin.

Olemassa olevaa tutkimustietoa tulevaisuudesta kannattaa hyödyntää ennakoinnissa, mutta oleellista on yhdistää se tieto omiin näkemyksiin (liike)toiminnasta ja luoda ymmärrys, miten tunnistettu tieto vaikuttaa yritykseen tai meihin (Rumpu 2020). Vaikka kaikkeen ei voi millään ja koskaan täysin varautua, on tärkeää olla varautunut useampiin erilaisiin tulevaisuuksiin. Aina on olemassa useampia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia.

Ajattelusta toimintaan

Vaikka ennakointi onkin ennen kaikkea ajattelutapa, niin se tähtää kuitenkin erilaisten, mahdollisten tulevaisuuksien luomiseen ja muutostekijöiden tunnistamiseen sekä tätä kautta parempaan toimintaan yrityksissä ja organisaatioissa. Tulevaisuustiedon hyödyntäminen antaa toimijoille paremmat mahdollisuudet ja aikaa valmistautua tulevaisuudessa tapahtuviin mahdollisiin muutoksiin. Ennakoinnin avulla voidaan muokata vallitsevia näkemyksiä tulevaisuudesta, mutta myös luoda kokonaan uusia (Aalto, 2022, 351.)

Lähteet

Aalto, H-K. 2022. Ennakointi – tulevaisuuksiin varautumisen ja virittäytymisen näkökulma. Teoksessa H-K. Aalto, K. Heikkilä, P. Keski-Pukkila, M. Mäki & M. Pöllänen (toim.). Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto, 347–358. Viitattu 26.9.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-249-563-1

Ahvenharju, S., Pouru-Mikkola, L., Minkkinen, M. & Ahlqvist, T. 2020. Tulevaisuustiedon lähteillä. Analyysi ennakointiraporteista ja tulevaisuuden ilmiöistä. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 6/2020. Viitattu 24.9.2025. Saatavissa https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/julkaisut/Documents/tuvj_6+2020.pdf

Airaksinen, J. 2022. Tulevaisuustyöllä kohden parempia strategioita. Viitattu 24.9.2025. Saatavissa https://valtioneuvosto.fi/-/jenni-airaksinen-tulevaisuustyolla-kohti-parempia-strategioita

Dufva, M. 2019. Heikot signaalit tulevaisuuden avartajina. Sitran selvityksiä 142. Vantaa. Viitattu 25.9.2025. Saatavissa https://www.sitra.fi/aiheet/megatrendit/#materiaalit

Heponiemi, K. & Suutari, H. 2022. Merimatka tulevaisuuteen. Ennakoinnin työkirja yrityksille ja elinkeinoelämän toimijoille. Lahti. LAB-ammattikorkeakoulun julkaisusarja, osa 46. Viitattu 25.9.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-413-4

Hiltunen, E. 2012. Matkaopas tulevaisuuteen. Helsinki: Talentum.

Kum, E. 2018. Corporate foresight and its impact on firm performance: A longitudinal analysis. Viitattu 24.9.2025. Saatavissa https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0040162517302287

Malaska, P. 2013. Tulevaisuustietoisuudesta ja tulevaisuudesta tietämisestä. Teoksessa Kuusi, O., Bergman, T. & Salminen, H. (toim.). Miten tutkimme tulevaisuuksia? Acta Futura Fennica, no 5, 14-22.

Myllyoja, J., Rilla, N. & Lima-Toivanen, M. 2022. Strengthening futures-oriented agenda for building innovation ecosystems. European Journal of Futures Research. Vol(10), 24. Viitattu 26.9.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1186/s40309-022-00211-9.

Rumpu, A. 2020. Ennakoimalla yrityksestä kestävämpi. Viitattu 24.9.2025. Saatavissa https://netvisor.fi/blog/ennakoimalla-yrityksesta-kestavampi/

Kirjoittaja

Kirsi Kallioniemi, HL, toimii lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun LIITO-yksikössä. Kirjoittaja toimii opettajana Tulevaisuuksien ennakointi ja innovaatiotoiminta opintojaksolla ja on innostunut kokeilemaan erilaisia ennakointimenetelmiä.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1459637 (CC0)