Älykäs intuitio ja taiteellinen tieto

Sen lisäksi että taiteelliset prosessit tuottavat näyttäviä, koskettavia ja joskus hämmentäviäkin taideteoksia, tuottavat prosessit myös ajattelua, taitoa ja tietoa, jota aina ei tiedoksi osata mieltää. Artikkelissa pohditaan, miten taiteelliseen tietoon ja älykkääseen intuitioon perustuvat luovat prosessit ovat avain uusiin ideoihin ja miten niillä voisi olla käyttöä monialaisten innovaatioprosessien alkupäässä.

Kirjoittaja: Hanna Vahvaselkä

Tutkivasta työskentelystä nykytaiteen trendiksi

Viime vuosituhannen loppupuolella kuvataiteen korkeakoulusysteemiä rakennettaessa tutkiva taiteilija Lauri Anttila (1938–2022) halusi päästä eroon ajattelusta, jossa ”kuvataiteilijoita pidettiin metsästä reväistyinä anti- intellektuelleina” (Anttila 2018). Anttila oli perustamassa Kuvataideakatemiaan tila-aika taiteen laitosta ja opetti useiden vuosien ajan taide ja tiede -opintokokonaisuutta, joka jätti näkyvän jäljen monen taiteilijan ajatteluun. Hän myös käsitteli taiteen keinoin asioita, joita tieteenfilosofit alkoivat pohtia vasta kymmeniä vuosia myöhemmin (ks. esim. Pernu 2018; Knuuttila ym. 2024). Anttilan työskentelyssä kaksi kulttuurimme peruskäsitettä taide ja tutkimus ruokkivat toinen toisiaan ja yhdistyivät luonnollisella tavalla. Sittemmin taiteen ja tutkimuksen ympärille syntyi kokonainen oma akateeminen tutkimuskenttänsä: taiteellinen tutkimus.

Taide etsii ennakoimatonta ja tutkii tuntematonta. Usein raja taiteellisen työskentelyn ja tutkivan työskentelyn välillä ei ole tarkka. Moni taiteilija omien sanojensa mukaan teoksissaan ”tutkii”, vaikka ei virallisesti taiteellinen tutkija olisikaan. Tutkiminen näyttäytyy teoksissa erilaisina kokeiluina, aineistonkeruuna, tiedusteluina, yrityksinä ja erehdyksinä. Monet teokset saattavat muistuttaa luetteloa, laboratoriota tai arkistoa, ja usein niiden taustalla on paljon käsitteellistä tietoa ja tiedon hankintaa. Teatterikorkeakoulun taiteellisen tutkimuksen professorin Annette Arlanderin mukaan ”voidaan jopa väittää, että taiteellinen tutkimus on nykytaiteen uusin trendi” (Arlander 2013).

Erilaisia tapoja tietää

Useimpia taitoja ei voi oppia kirjoista lukemalla tai luentoja kuuntelemalla, vaan toiminnan, ruumiillisen kokemuksen ja pitkän käytännön kautta. Tällaisia harjoittelemalla, toistamalla ja kokeilemalla opittuja tietoja, taitoja ja valmiuksia sanotaan usein hiljaiseksi tiedoksi. Eri alojen asiantuntijoilla on käytössään valtava alitajuinen kokemuspohjainen tietopankki omasta alastaan (esim. Raami 2017). Samaan aikaan vain osa inhimillisestä tiedosta on propositionaalista eli voidaan muotoilla johdonmukaisiksi väitelauseiksi, joita tieteellisessä keskustelussa pääasiassa käytetään (esim. Salminen 2023).

Kuvataiteilija ja taiteen tohtori Teemu Mäen mukaan taiteellinen tieto on usein ehdottamista, ei todistamista. Sen lisäksi hänen mukaansa taiteellinen tieto on kokemuksellista, ruumiillista, kokonaisvaltaista, moniin eri tiedonlajeihin ja näkökulmiin perustuvaa. Se on tietoa asioiden merkityksistä, luonteesta, moraalisista tai esteettisistä arvoista. Se on myös mahdottomien kysymysten kuten ”miten elää” kohtaamista. (Mäki 2017, 392–393.) Taiteellinen tutkimus ja erilaiset taiteen harjoittamiseen liittyvät kokeilut ja niihin liittyvät tulkinnat, voivat paljastaa ja artikuloida taiteellista tietoa, joka ei aina ilmaannu sanojen ja käsitteiden tasolla (Gröndahl 2024).

Mitä taiteellinen tutkimus oikein on

Taiteellinen työskentely on kaikille ainakin käsitteenä tuttua, mutta mitä on taiteellinen tutkimus? Akateemisena tutkimuksena taiteellinen tutkimus ei ole tieteellisen tutkimuksen vastakäsite, vaan kuvaa tutkimusasetelmia, joissa taidetta ei ole typistetty pelkäksi tutkimuksen kohteeksi (Gröndahl 2024). Taiteellista tutkimusta tekee taiteilija, ja tutkimus on taiteilijan praktiikan harjoittamista ja sen käsitteellistä selkeyttämistä (esim. Varto 2017, 36). Taiteellisessa tutkimuksessa tutkija ei ole tutkimuksessaan ulkopuolinen tarkkailija, vaan uutta luova osa kokonaisuutta; sitä kokonaisuutta, jota pyrkii samalla myös ymmärtämään (esim. Iovino & Opperman 2014, 9; Woodward 2020, 29).
Taiteellisessa tutkimuksessa ei siis tutkita teoksia, vaan taiteilija tutkii teoksillaan valitsemaansa tutkimuskysymystä tai mieltään askarruttavaa aihetta. Taiteellisessa tutkimuksessa ei välttämättä pyritä edes antamaan vastauksia. Mäen mukaan taiteellinen tutkimus luo kyllä tietoa, mutta pyrkii myös tiedon tuolle puolen. Minne? Voimakkaampaan olemassaolon kokemukseen ja kysymään mitä on hyvä elämä (Mäki 2017, 397, 413).

Kuva 1: Taiteellisen tutkimuksen työpajassa vettä tutkittiin mm. käsin käsittämällä (Kuva: Hanna Vahvaselkä)

Älykäs intuitio

Monet taiteilijat kuvaavat työskentelyään intuitiiviseksi prosessiksi. Intuitiivinen oivallus on eräänlainen välähdyksenomainen heureka-hetki, jolloin jokin asia valkenee yhtäkkiä kuin taikaiskusta. Päähän pälkähtävän oivalluksen lisäksi intuitio on paljon muutakin. Intuitiota tutkineen Asta Raamin mukaan intuitio on keino saada yhteys sinne, minne ei ole vielä loogista yhteyttä. Intuitio ei siis ole vain satunnainen mielijohde, mielikuvituksen värittämä tulkinta eikä myöskään tunnepohjaista toimintaa, vaan nopean ajattelun järjestelmä, jonka kautta on mahdollista vastaanottaa ja hakea tietoa sieltä, mikä on piilossa hiljaa mielen sopukoissa. (Raami 2017).

Raamin mukaan intuitioon perustuva luova prosessi on tietämisen kovaa ydintä ja avain uusiin ideoihin. Luovilla aloilla toimivat ihmiset osaavat hyödyntää intuitiotaan hämmästyttävän taitavasti, mutta monille muille taiteelliseen prosessiin antautuminen ja intuitiiviseen työvaiheeseen luottaminen voi olla vaikeaa. Lapsi on intuitiivinen luonnostaan, mutta Raamin mukaan myös aikuiset voivat kehitellä itselleen älykkään intuition kyvyn esimerkiksi ”opettelemalla katsomaan näkyvän taakse” (Raami 2017).

Metodia etsimässä

Älykästä intuitiota ja taiteellista tietämistä harjaannutettiin tematiikaltaan kestävyyteen ja erityisesti veteen liittyvässä taiteellisen tutkimuksen työpajasarjassa Taide, teknologia ja kestävä matkailu -innovaatioalusta -hankkeessa syksyllä 2025. Neljän kestävyysteemaisen asiantuntijapuheenvuoron lisäksi työpajasarjassa tietämistä lähestyttiin käsin käsittämällä ja yhteistyössä kokeillen. Samalla pohdimme mikä osuus yrittämisellä, erehdyksellä, sattumalla, virheillä ja ei-tietämisellä on uutta luovissa prosesseissa.

Taiteellisessa tutkimuksessa tutkimisen ei tarvitse tapahtua pelkästään lukemalla ja kirjoittamalla, vaan tutkia voi myös kokeillen, itse tekemällä, ympäristöä havainnoimalla tai vaikka erilaisia materiaaleja keräämällä ja tallentamalla (esim. Kallio-Tavin ym. 2025, 90–94). Työpajasarjassamme vesiensuojeluun liittyvän luennon synnyttämiä ajatuksia koottiin yhteen sarjakuvia piirtämällä ja Pien-Saimaan ympäristön tilaa tarkasteltiin rannalla kulkien ja eri aisteja käyttäen. Veden tutkimiseen etsittiin, kehiteltiin ja kokeiltiin osallistujien omiin taiteellisiin praktiikoihin kytkeytyviä metodeja kuten luovaa kirjoittamista, eri linssien läpi valokuvaamista ja veden äänien kuuntelua.

Pienryhmissä työskennellen etsittiin myös taiteellisia käyttötarkoituksia maasta kaivetuille, haitalliseksi vieraslajiksi luokitelluille viitapihlaja-angervolle ja ideoimme, miten taiteilijat voisivat olla innovaatioprosessin alkupäässä, osana uudistavaa ympäristönsuojelutyötä.
Työpajan päämääränä ei ollut yleisölle suunnattu esitys, maalaus, veistos tai kirjoitus, vaan oman ajattelun ja ymmärryksen syventäminen tutkivaa taidetta tekemällä. Tutkivassa työskentelyssä usein epäonnistunutkin produktio voi antaa arvokkaita näkökulmia ja tuottaa uutta ymmärrystä (Gröndahl 2024). Työpajan aikana syntyi monia mielenkiintoisia avauksia, ideoita, teoksia ja niiden aihioita. Näitä jatkokehittelemme hankkeen työpajoissa ja koulutuksissa kevään 2026 aikana.

Lähteet

Anttila, L. Noora Vaaralan tekemä 80-vuotis syntymäpäivähaastattelu HS 24.4.2018. Viitattu 07.02.2026. Saatavissa https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005653095.html

Arlander, A. 2013. Taiteellisesta tutkimuksesta. Lähikuva. 26, 3, 7–24. Viitattu 07.02.2026. Saatavissa https://doi.org/10.23994/lk.119930.

Gröndahl, L. 2024. Artistic Research at Finnish Universities. Viitattu 07.02.2026. Saatavilla https://disco.teak.fi/taiteellinen-tutkimus/en/artistic-research-at-finnish-universities/

Iovino, S. & Oppermann, S. 2014. Stories Come to Matter. Teoksessa Material Ecocriticism. Iovino, Serenella ja Serpil Oppermann (toim.), 1–17. Indiana: University Press.

Kallio-Tavin, M. & Suominen, A. 2025. Taideperustaisen ja taiteellisen tutkimuksen perinteet ja ajankohtaiset suuntaukset: Näkökulmia kuvataidekasvatuksen tutkimuksen ja taiteellisen tutkimuksen välimaastosta. Research in Arts & Education. 02/2025, 84–99. Viitattu 07.02.2026. Saatavilla https://doi.org/10.54916/rae.145654

Knuuttila, T., Johansson, H., & Carrillo, N. 2024. Abstraction as Material Translation: An Artistic Reflection of (Re)Presentation. Teoksessa Abstraction in Science and Art: Philosophical Perspectives. Routledge. Viitattu 07.02.2026. Saatavilla https://doi.org/10.4324/9781003380955-10

Mäki, T. 2017. Taiteen tehtävä. Helsinki: into.

Pernu, I. 2018. Ihmisen jälkeen: Ekologinen kriisi on nostanut suhteemme muuhun elävään sekä tieteen että taiteen aiheeksi. Viitattu 07.02.2026. Saatavilla https://www.uniarts.fi/artikkelit/ilmiot/ihmisen-jalkeen-ekologinen-kriisi-on-nostanut-suhteemme-muuhun-elavaan-seka-tieteen-etta-taiteen-aiheeksi/

Raami, A. 2017. Älykäs intuitio ja miten käytämme sitä. E-kirjaversio. Helsinki: Kustantamo S&S.

Salminen, A. Taiteellinen tutkimus ja kirjoittaminen opintojakso. Luentomuistiinpanot. Helsinki: Taideyliopisto.

Varto, J. 2017. Taiteellinen tutkimus. Mitä se on? Kuka sitä tekee? Miksi? Helsinki: Aalto ARTS Books.

Woodward, S. 2020. Material Methods. Researching and Thinking with Things. Los Angeles, London, New Delhi, Singapore, Washington DC, Melbourne: SAGE.

Kirjoittaja

Hanna Vahvaselkä on Mikkelissä asuva kuvataiteilija ja kuvataiteen väitöstutkija, joka on opettanut LAB-ammattikorkeakoulussa tuntiopettajana mm. puukuvanveistoa. Tällä hetkellä Vahvaselkä toimii kuvataiteen asiantuntijana ESR+ -rahoitteisessa Taide, teknologia ja kestävä matkailu -innovaatioalusta -hankkeessa.

Artikkelikuva: Hanna Vahvaselkä